Olutpostin kotiolutklinikka

Kotioluen paneminen harrastuksena kasvattaa suosiotaan ja houkuttelee yhä uusia harrastajia lajin pariin.

Olutposti otti selvää, mitkä ovat kotiolutpuolella ne uusimmat trendit, mitä mokia kokematon harrastaja voi tehdä ja mitkä ovat parhaimmat vinkit kotiolutharrastuksen aloittamiseen. Vastaajina kokeneet kotioluentekijät ympäri Suomen.

Mitkä ovat kotioluttrendit nyt?

“Veikkaan, että hazy-oluet ovat aika suosittuja. Siinä hapen poissa pitäminen käymisvaiheesta on tärkeää. Moni on viritellyt erilaisia paineistettuja käymissysteemejä ja hiilidioksidin kierrättämistä astiasta toiseen.”
– Pate Pesonius

“Kaikki käy ja kotioluttrendit taitaa seurata myös noita craft-meininkejä.”
– Johannes Hämeri

“NEIPA:ahan nyt puuhastelee joka toinen. Tosin se into tuntuisi olevan laskemassa, eli jos yksittäinen, yllättävän monessa paikkaa esiinpukkaava laatu pitää nostaa esiin,
niin märzen tuntuisi olevan varsinainen päivän sana. Yleensäkin jengi tuntuu puuhastelevan lagereiden ja muiden “simppelimpien” oluiden parissa, kuten pils,
kölsch ja golden ale.
– Jouni Raninen

“NEIPA:t, koska se on tuoreena parasta ja itse tehty on tuoretta. Alkoholi on aina trendikästä, joten yli 5,5 -pinnaiset ovat omien panojen kestosuosikkeja.”
– Mikko Töykkälä

“Tällä hetkellä on vaikea nähdä mitään yhtä selkeitä trendijuttuja kuin aiempina vuosina. Jos jotain pitää mainita niin lähimaltaat ja lähihumalat, ehkä tulevaisuudessa myös lähihiivat? Kotiolutharrastus on hurjassa buumissa ja tuntuu, että harrastamisen tapoja on miljoona erilaista. Harrastuksen ympärillä tuntuu pyörivän aiempaa enemmän rahaa, mikä mahdollistaa uutta kotipanijoita palvelevaa kaupallista innovointia.”
– Kaarlo Reipas

“NEIPA:t tai yleensäkin sameat IPA:t tai pale alet ovat edelleen suuressa suosiossa. Sourit ovat nousseet hyvin yleiseksi ja varsinkin hedelmiä, marjoja ja mausteita kuten esim. lakritsia tai salmiakkia sisältäviä hapanoluita tehdään paljon. Myös lagerit tuntuvat olevan nosteessa. Matala-alkoholisia oluita tehdään myös ja siinä keinona saada enemmän makua käytetään pitkää kylmämäskäystä. Muita trendejä ovat mm. yhteisöllisyys esim. HOMBRE Facebook-ryhmän tai Discord-kanavan
kautta, oman kotipanimobrändin ja -sivun rakentaminen Instagramiin tai Facebookiin, kegien käyttö ja niissä hiilihapottaminen jolloin kegistä voidaan sitten laskea olutta hanasta tai pullottaa jollain pullotuslaitteella, usein hapettomasti. Myös paineen alla käyttäminen on yleistynyt parin vuoden ajan huokeiden muovisten
painekäymisastioiden myötä sekä entsyymien hyödyntäminen eri valmistusvaiheissa.”
– Jani Hietala, Hallabrew

“Uskoisin, että vahvana trendinä pysyy vieläkin perinteinen IPA ja samalla halutaan testata vähän uutta hapanoluiden suunnalla.”
– Tomi Seppänen

“Luovuuden käyttäminen reseptiikassa ja kokeilunhalu. Hapeton siirto.”
– Timo Oja

”Artesaanikilju”. Vakavasti ottaen kotioluttrendit taitavat seurata muita oluttrendejä aika minimaalisella viiveellä.”
– Erkki Ukkola

“Vaikka en itse mikään suuren suuri kotiolutskenen tuntija olekaan, voisi ainakin päällisin puolin trendit jakaa kolmeen kategoriaan: NEIPAt, lagerit sekä sourit. IPAt
eivät ole menneet pois muodista ja tuskin menevätkään pitkiin aikoihin. Kotiolutpiireissä erityisesti NEIPAt ovat olleet jo useamman vuoden ns. hittituote.
Tähän on omasta mielestäni useampikin syy. Ensinnäkin hyvät NEIPA:t ovat äärimmäisen juotavia ja ne miellyttävät aiemmin esimerkiksi West Coast IPAoluita
kaihtaneita. Jos olut maistuu sen tekijälle ja ennen kaikkea kaveripiirille tai läheisille, on sen tekeminen aika no-brainer. NEIPA:t eivät kuitenkaan ole kaikkein
helpoimpia tehdä ja monenmoisten haasteiden selättäminen ja sen ”oman parhaan NEIPAn” tai ”panimolaadun päihittäjän” tekeminen voi olla monella tavoitteena.
NEIPA tarjoaa aina reseptiikasta lähtien vaihtoehtoja onnistumiselle ja epäonnistumiselle. Käymislämpötilojen kontrollointi ja happikontaktin vähentäminen ovat tuoneet haasteita kehittää omaa panoprosessia. Samalla
välinepuolelle on tullut mahdollisuuksia kokeilla jos jonkinlaista ratkaisua. Oma lukunsa on erilaisten tuplaja tripla ipojen paneminen. Niin sanotusti perinteisempien oluiden puolella lagerit, pilsnerit ja muut pohjahiivaoluet ovat nostaneet suosiotaan myös kotipanijoiden keskuudessa. Toisin kuin moni väittää, ei kyseessä ehkä ole vastaisku aiemmin mainittujen NEIPA -oluiden räjähdymäiselle suosiolle. Itse väitän, että kyseessä on kasvanut kiinnostus pohjahiivaoluita kohtaan ja jälleen kerran myös halu haastaa itseään panoprosessissa. Vaikka lager-oluet eivät välttämättä kuulosta tai maistu kovin kompleksisilta, on esimerkiksi puhtaan ja raikkaan pilsner tai hellesin tekeminen haastava prosessi. Diasetyylipommien välttäminen ja oikeanlaisen humalan puraisun saaminen kohdilleen on loppujen lopuksi aika kinkkistä. Sourit ovat nousseet erityisesti Philly Sour -hiivan
saapumisen myötä monen panolistalle. Aiemmin prosessi oli hieman monimutkaisempi hapattamisen vuoksi. Prosessin helpottuminen on mahdollistanut omien sourien tekemisen monelle, joilla ei ole esimerkiksi laitteiston osalta ollut aiemmin mahdollista tehdä soureja. Soureissa kirjo on myös laaja ja näin ollen jokainen voi kokeilla tehdä sen oman unelmasourinsa. Yllä oleva jako on toki oman elinpiirin kautta tehty ja siksi varmasti osin keinotekoinen. Kotioluessakin pätee niin sanottu kausiolutmentaliteetti: talveksi tehdään hieman tummempia ja vahvempia ja kesäksi niin sanotusti helposti suuressakin määrin nautittavia olusia.”
– Janne Koskenniemi

Mikä on haastavin vaihe kotioluen tekemisessä ja miten sen saa hallintaan?

“Kuivahumalointi West Coast IPA:ssa – diasetyyli / asetaldehydi / dry hop creep (humalhiive) / hapettomuus. Tämä yhtälö ei oikein käy järkeen ilman kunnollista laitteistoa.”
– Timo Oja

“Kärsivällisyys ja tekemisen kurinalaisuus. Molemmat hallitsee tekemisen kokemuksella ja varsinkin sillä että panee aina selvinpäin ja ajan kanssa.”
– Sami Siltanen

“Omalla kohdallani suurin haaste oli aloittaminen. Kun vaatimustaso itsellä on suuri, on kynnys aloittamiselle myös korkea. Kotioluen teossa pitää hyväksyä se, että alku on opettelua ja omien laitteiden tuomien mahdollisuuksien kartoittamista. Tämän jälkeen haasteena lienee niin sanotun liiallisen innon taltuttaminen. Kun mahdollisuuksia on monia, on helppo tehdä koko ajan uutta ja kokeilla erilaisia oluttyylejä. Tämäkään ei sinänsä ole haaste, mutta tekemisen ohella voi unohtua oman prosessin parantaminen eri oluttyylien kanssa. Itsellä ensimmäiset lager-kokeilut menivät niin sanotusti koivikon puolelle ja into niiden tekemiseen katosi. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen mäskäys- ja käymislämpötilojen sekä humaloinnin hinkkaaminen kuntoon on taas alkanut kiinnostaa. Tätä toki ruokkivat myös onnistumiset. Myös laitteiden osalta voi olla haasteita. Esimerkiksi lämpötilakontrolli ja hapettomat siirrot voivat olla hankalaa joillain laitteilla. Hankaluus ei kuitenkaan tarkoita mahdotonta ja omaa tekemistä pitää pystyä tarkastelemaan myös kriittisesti siten, että prosessi kehittyy. Itselläni haastavaa oli myös yksinkertaistaminen. Alkuun useampi resepti koostui todella monesta maltaasta ja useasta humalasta. Kirjavan raaka-ainepaletin käyttö veti pois mahdollisuuksia testata mitkä yksittäiset raaka-aineet ja kombinaatiot oikeasti toimivat missäkin oluessa. Pitkään listallani ollut hyvä West Coast IPA (omasta mielestäni siis) syntyi esimerkiksi pyyhkimällä pöytä kokonaan ja aloittamalla mahdollisimman simppelistä pohjasta.”
– Janne Koskenniemi

“Oman kokemuksen perusteella haastavaa on lämpötilakontrolli, kun ei ole tilaa käymiskaapille tms. Tämän olen taklannut keskittymällä oluisiin, jotka ei ole niin ronkeleita asian suhteen.”
– Erkki Ukkola

“Ensimmäinen asia joka kannattaa hoitaa kuntoon on antaa hiivalle ihanteelliset olosuhteet käymiseen. Tärkeimpänä pitäisin oikeaa käymislämpötilaa, jota voi hallita esim. erillisellä termostaatilla, joka ohjaa vaikkapa käymiskaappina toimivaa jääkaappia. Lisäksi hiivaa pitää olla riittävä määrä, yleensä parempi liikaa, kuin liian vähän. Myös hiivaravinteen käyttö on suositeltavaa.”
– Jani Hietala, Hallabrew

“Haastavinta on voimakkaasti humaloitujen oluiden pullottaminen ilman hapettumisoireita. Käymisen jälkeen happi on oluelle myrkkyä. Muihin oluenpanon vaiheisiin löytyy loistavia matalan budjetin ratkaisuja, mutta hyvän NEIPA:n valmistaminen on erittäin hankalaa ilman kegitysvälineitä, jotka auttavat happikontaktin vähentämisessä. Satsaisin kegitysvälineisiin, etenkin jos IPA:t kiinnostavat.”
– Kaarlo Reipas

“Haastavia tai ei-haastavia vaiheita ovat kaikki, haastavin asia on kaikkien vaiheiden onnistuminen. Aina tekee mieli kokeilla jotain uutta juttua, mutta sen vaikutus lopputulokseen on nolla tai arpapeliä, sillä mikä tahansa lukuisista muista vaiheista voi mennä ei-niin-nappiin ja lopputulos on sen mukainen. Ei välttämättä huono tietenkään.”
– Mikko Töykkälä

“Omasta näkökulmasta haastavin vaihe on ollut tuo aromihumalien hapettuminen käymisen jälkeisissä vaiheissa ja sitä on nyt yritetty taklata hommaamalla käymispönttö, joka voidaan juoksuttaa alaosasta ilman lappoa, kegivehkeet hiilidiokseineen ja viime vaiheeseen vielä hapensyöjäkorkit.”
– Jouni Raninen

“Haastavinta kotioluen tekemisessä on lämpötilakontrolli ja oluen pitäminen hapettomana kaikissa eri vaiheissa. Hapettoman oluen fermentoimiseen suosittelen perus-sodakegiä ja siihen kiinni spunding valve säätämään painetta. Paineessa fermentoiminen helpottaa myös vähän lämpötilaeroista tulevia makueroja.”
– Tomi Seppänen

“Lämpötilojen hallinta on yksi haaste. Minulla on vain kellarinportaiden eri tasot ja tavallinen jääkaappi käymiseen. Jengillä on erillisillä säätimillä varustettuja pakastearkkuja ja jääkaappeja ja bluetooth- tms. lämpötila-antureita käymisastiassa. Sovellus ottaa vastaan dataa käymislämpötilasta ja ohjaa kylmälaitetta, jotka edesauttavat onnistumiseen.”
– Pate Pesonius

“Haastavin vaihe lienee käyneen oluen käsittely niin, että vältytään hapettumisilta.”
– Johannes Hämeri

Mitä vinkkejä antaisit aloittelevalle kotioluentekijälle?

“Ykkösvinkkihän on aina “ikinä ei voi pestä ja desinfioida liikaa”. Jos itse panemisesta puhutaan, niin kannattaa aloittaa jollain simppelillä, mallasvetoisella (tummalla) alella. Sellainen syntyy varsin minimaalisilla laitteilla hellalla keittiössä, maistuu hätäisen suuhun hyvältä ja kestää kypsytystä.”
– Jouni Raninen

“Huolehdi hygieniasta aina vakavalla mielellä, poistu mukavuusalueilta kokeilemalla eri tyylejä ja tekniikoita ja viimeiseksi keskity täysillä jokaiseen vaiheeseen ja tee vaikka muistiinpanoja, kuinka meni niin homma alkaa sujumaan paremmin joka kerralla ja itseluottamus kasvaa.”
– Sami Siltanen

“Verkostoidu muiden harrastajien kanssa esimerkiksi internetin kotiolutfoorumeilla! Harrastuksen ympärillä pyörii mahtavia ihmisiä, jotka auttavat mielellään aloittelijoita. Suhtaudu kuitenkin skeptisesti vanhojen ukkojen ja akkojen viisauksiin ja kokeile rohkeasti uusia asioita.”
– Kaarlo Reipas

“Reipas asenne ja oluet pöhisemään, virheistä oppii ja onneksi somessa saa myös vinkkejä, jos kehtaa kysyä!”
– Johannes Hämeri

“Aina tulee hyvää, kun itse tekee! Välillä kannattaa tehdä just tasan niin kuin reseptissä sanotaan. Jos mietit, teenkö näin vai noin, niin internetistä löytyy molemmille tavoille vahvistus ja sitä on jopa testattukin, eikä tavoilla ole merkitystä. Kun omien kamppeiden kumulatiivinen litrahinta laskee lähelle kalleimpia kaupallisia tuotteita, on aika ostaa jotain kilkettä lisää ja korjata kurssi.”
– Mikko Töykkälä

“Aloita suhteellisen helpolla ja yksinkertaisella oluella. Saison tai jokin miedosti humaloitu pale ale ovat hyviä ensimmäisiksi oluiksi. Älä lähde heti tekemään NEIPA:aa, lageria tai kovin vahvaa olutta. Tee olut rauhassa ajatuksen kanssa ja anna sen myös käydä rauhassa, älä kiirehdi olutta valmiiksi. Kysy neuvoa kokeneemmilta harrastajilta, apua saa aina!”
– Jani Hietala, Hallabrew

“Aloita saisonilla. Helppo tyyli, jota voi varioida lukemattomilla tavoilla mutta jossa on melko hankala mokata. Niihin trendityyleihin kannattaa siirtyä vasta parin onnistuneen kokemuksen jälkeen, ettei into lopahda heti kättelyssä.”
– Erkki Ukkola

“Panosta hygieniaan ja tutustu huolella oluen teon eri vaiheisiin. Vältä happea ja bakteereja kaikissa mahdollisissa siirroissa. Hanki laitteistot, jotka sopivat hyvin omiin tarpeisiin. Sähkö- ja vesi kustannukset nousevat harrastuksessa. Mikäli ei ole mahdollisuutta lämpötilakontrolliin, niin suosittelen kveik-hiivoja tai muita hiivoja, jotka eivät tuota sivumakuja olueen lämpöisessä. Liity HOMBRE Facebook-ryhmään! Saat sieltä kaiken opin ja neuvon eri tilanteisiin!”
– Tomi Seppänen

“Reittausblogista saa melko kattavasti hyvää tietoa suomeksi alkuun pääsemiseksi.”
– Timo Oja

“1. Aloita tekeminen. 2. Lue. Internetin ihmeellisessä maailmassa on paljon vinkkejä ja oppeja kotioluen tekemiseen. Ongelmana toki on, että osa internetinkin tiedosta on joko jonkun yksittäisen panijan puhtaasti omia mielipiteitä, vanhentunutta tai suoraan sanoen ihan potaskaa. Lue siis hyväksi havaittuja lähteitä. Tämän lisäksi kirjallisuutta on vaikka millä mitalla. Klassikkokirja “How to Brew” John Palmerilta on esimerkki kirjasta, joka antaa joka lukukerralla jotain ajateltavaa ja sitä lueskelevat monet kaupallisen puolen panijatkin yhä uudelleen. Kevennyksenä: suosittelen kuivan kirjallisuuden ystäville Palmerin ja Colin Kaminskin Water-kirjaa. 3. Hio ja hinkkaa. Vaikka on todella houkuttelevaa tehdä erilaisia oluita koko ajan, suosittelen hiomaan yhden tai kaksi olutta niin hyvään kuosiin, että varmuus tekemiselle on tapissa. Näistä pohjista voi sitten lähteä varioimaan erilaisia oluita. 4. Älä hötkyile. Itse olen pilannut monta olutta aina mäskäyslämmöistä siirtoihin sillä, että olen tehnyt homman hirveällä kiireellä.“
– Janne Koskenniemi

“Oluenteon haasteet taklaa usein hyvällä hygienialla, käymislämpötilan kontrollilla sekä sillä että on riittävästi tervettä hiivaa. Edullisellakin setillä saa hyvää olutta, jos miettii perusasiat kuntoon.”
– Pate Pesonius

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehde numerossa 2/2022.

Teksti: Anikó Lehtinen
Kuva: Adobe Stock