Olutkellari: Alkon Pienpanimo-oluet 2018: Lammin Naakka Strong Ale

Lammin Naakka Strong Ale

Lammin Sahdin oluet ylittävät vuosi toisensa jälkeen Olutkellarin kiinnostuskynnyksen eikä tämänvuotinen Naakka ole poikkeus. Sahdin innoittamiin, maanläheisiin strong ale –tunnelmiin istuvien oluiden tarkka lajimääritelmä ei tarkasti todettavaa puuhaa ole, enkä usko että niin on tarkoituskaan. Traditional Ale, Strong Ale tai ihan vaan vahvahko maalaisolut kuvaavat termeinä hyvin näitä lämmittäviä, kauniin maltaisia ja rustiikkisia makukokemuksia.

Vähän jo ehdin toivoa tummempaa, viimevuotista Hippiäistä syvempää ja, noh, lattean ja muhevan sahtimaista olutta tarjolle. Naakka kuitenkin kääntyy enempi hieman vaaleammalle tielle, muttei haittaa kyllä pätkän vertaa. Sen verran kevätmielinen, paikoin kirpakka, raikas ja virkeä olut korkin alta nimittäin paljastuu, eikä tuota toffeista mallaspuoltakaan ole jätetty huomiotta. Hienoa työtä jälleen kerran.

Oivallinen valinta jokusen viikon päästä alkaville kevätauringon kyllästämille ajoille, jossa olut menee helposti vaikkapa naakkojen touhuja ihmetellessä. Sympaattinen ja mielenkiintoinen lintu nimittäin – ainakin näin naakattomassa ympäristössä asustavan satunnaistarkkailijan silmin nähtynä.

Lammin Naakka Strong Ale
Toffeisen ruskea ja samea, sahtiinkin vertautuva olut, joka kuitenkin vaahtoaa hieman. Tuoksussa toffeista maltaisuutta, keskitumman leipäistä, vaalean siirappista otetta. Hieman mausteista kuivuutta sekä päärynän ja makean omenan terästämää, vaaleaa hedelmää.

Maku on hyvä. Se esittelee hieman sahtimaistakin vibaa, on makean maltainen, lopussa mausteisen kuiva sekä hieman purevakin. Toffeista mallasta, vaaleaa, hieman siirapoitua leipää. Taustalla pehmyttä kinuskia, päärynäistä hedelmää, edempänä kuivuutta ja maaseutufiilistä. Lopussa tosiaan pippurin tahdittamaa mausteisuutta, sitrusyrttistä purentaa sekä rustiikkisempaa mallasta – sahti-kytköksen vuoksi mieleen tulee hento katajaisuuskin, mutta se noussee enempi tuolta maustepuolen kuivuudesta ja sen yhtymästä humalakirjon purentaan. Tuo kolmikko jatkaa touhujaan myös vaaleassa jälkimaussa. Suoraviivaistettuna olut yhdistelee vaalean sahdin, samansävyinen belgikulttuurin sekä mallaspoljentoisten maalaisoluiden ominaisuuksia.

Hiilihapot ovat melko voimakkaan tuntuiset, mikä ohentaa tuntumaa, mutta samalla raikastaa yleisolemusta. Kova tuote kevätauringon saapuessa iloksemme.— 

On hyvä, ei turhia kikkaile vaan nojaa tasapainoon ja perussävyihin. Osuva lisä Lammin lintusarjaan.

Pisteet: 37/50