Mustan Maan mietoja maistelemassa – Panimokierros Englannin Black Countryssa
Olutkirjailija Jouni Koskinen kävi kiertämässä Englannin Black Countryssa tavoitteenaan alueen pubit, panimot ja tietysti oluet.
Perienglantilainen sää hellii Birminghamin aamussa, kun liityn seurueeseen. Se sopii kuvioon, sillä olemmehan lähdössä perienglantilaisten oluiden pariin. Matkaseura koostuu pääosin ryppäästä saksalaisia – hollantilaisella, jenkillä ja skotilla tehostettuna. Kyseessä kun on Saksalaisen GBCU:n Englannin ekskursio, jonka Black Country -osaan onnistuin väyrystelemään itseni mukaan. Kaksi päivää minibussilla panimosta ja pubista toiseen.
Black Country eli “musta maa” on pieni alue Birminghamin länsi- ja lounaispuolella. Nimensä alue on saanut teollisen vallankumouksen ajoilta, jolloin seutu oli täynnään hiilikaivoksia ja terästeollisuutta, ja se oli kirjaimellisesti mustana noesta ja savusta. Seudulla on tehty kaikkea raudasta, aina nauloista Titanicin ankkuriin. Kovaa ruumiillista työtä tekevälle kansalle maistui erityisesti helposti vedettävä mild ale, jota meni legendan mukaan pätsissä hikoilevaan työukkoon jopa 60 pintia vuorokaudessa. Mildia on tehty ympäri Englannin, mutta tunnetuinta mild-seutua on juuri Black Country.
Matkan järjestänyt olutsommelier Markus Raupach oli sopinut oppaiksi paikalliset Camra-järjestön aktiivit Brett Lanioshin, Cy Dayn, Gez Quinnin sekä seurueen seniorin “Little” Mick Sharrockin. Mickillä yksin oli alueesta tietoa ja kokemusta yhdeksältä vuosikymmeneltä, erityisesti pubeista. Bussin ajellessa kumpuilevaa maastoa he täsmentävät, missä “kylässä” milloinkin mennään. Se onkin tarpeen, sillä kylät ovat kasvaneet toisiinsa kiinni aikaa sitten. Ulkopuoliselle alue näyttäytyy lähinnä yhtäjaksoisena Birminghamin lähiönä. Nykyisin seutu on täynnä puoli-identtisiä englantilaisia paritaloja, joiden massaa rikkovat satunnaiset lähikaupat, pubit ja kuntokeskukset sekä vanhat kanaalit.
Bathams – paikallinen legenda
Ensimmäisenä kohteena on Brierley Hillistä löytyvä Batham’s ja sen pubi The Vine. Seudulla on kuitenkin tapana antaa paikoille toinen nimi. Niinpä paikalliset kutsuvat pubia Bull and Bladderiksi, eivätkä välttämättä edes tunnistaisi virallista nimeä.
Batham’s sai alkunsa, kun rouva Charlotte Batham valmisti takapihallaan olutta ja siitä tuntuivat kaikki pitävän, joten vuonna 1877 perustettiin varsinainen panimo. Nykyään perhepanimossa on menossa jo kuudes sukupolvi. Viidennen polven Tim ja Matt vielä varsinaisesti pyörittävät hommaa, mutta Timin tytär Alice hoitaa jo oluen panemisen.
Matt ottaa meidät vastaan ja saattelee jyrkkiä portaita ylimpään kerrokseen. Batham’s on perinteinen viktoriaaninen “tornipanimo”, jollaiseen ei Suomessa törmää. Prosessi alkaa ylhäältä ja tulee kerros kerrokselta alaspäin painovoiman avulla. Ylimmässä kerroksessa mäskätään ja keitetään, seuraavassa käytetään ja alimmassa tynnyröidään ja kuivahumaloidaan käsipelillä yli miljoona litraa olutta vuodessa. Batham’s tekee kaiken oluensa eri kokoisiin cask-tynnyreihin ja käyttää viimeisenä panimona Englannissa suuria lähes 250 litran hogshead-tynnyreitä, joita ei enää edes valmisteta. Pulloversio bitteristä tehdään lisenssillä Robinsonsin panimolla.
Käyvää bitteriä Bathamilla.
Batham’s toimii muutenkin hyvinkin perinteisin menetelmin. Kaikki mäskäyksestä käymiseen tapahtuu avoimissa sammioissa, ja lukemat ovat vuosikymmeniä sitten tehdyissä taulukoissa. Yli satavuotias panimo myös näyttää kliinisiin rosteripintoihin tottuneelle suorastaan epäsiistiltä, mutta tarkemmin katsellessa kuitenkin huomaa, että homekasvustoista huolimatta kaikki on panimopuhdasta juuri niissä paikoissa, missä pitääkin olla.
Batham’sin tuotannon vakiovalikoimaan kuuluu vain kaksi olutta: mild ja bitter. Näiden lisäksi jouluksi tehdään kertaerä vahvempaa Batham’s XXX:ää. Mild on ollut tuotannossa tiettävästi panimon alkuajoista lähtien, bitterkin 1950-luvulta. Harvinaisen vaalea bitter on alueella varsinainen legenda, ja moni panimo onkin ihan avoimesti kertonut sitä jäljittelevänsä. Jopa niinkin moderni olut kuin Beavertownin Neck Oil on saanut innoituksensa Batham’s Bitteristä.
Bathamin yli satavuotias mallasmylly.
Bull & Bladder -pubi itsessään on hyvin perinteikäs ja aikaan pysähtynyt yli satavuotias ilmestys sekin. Se toimii brändimallina Batham’sin muille 13 pubille, joista monet on koristeltu samoin keltamustin värein. Pubin kellarissa camralaiset ja Matt surkuttelevat mildin menekkiä. Siinä missä bitteriä tehdään jopa 20 000 litraa viikossa, mildia menee vaivaiset 500. Marginaalituote siis jopa sen vahvimmalla alueella.
Siirrymme maistelemaan, johan tässä olikin jano. Bathamsin mild on kuparinpunaista ja samettisen pehmeää, kevyesti karamellista ja hengästyttävän upeassa tasapainossa. Vain 3,5 % olut on juotavampaa kuin vesi, sitä menee yhdellä huikalla puolivahingossa puoli tuoppia. Upea olut, jota huomaan miettiväni useita kertoja jälkikäteen: olisipa tullut juotua sitä enemmän. Bitter on hyvää sekin, hyvin vaaleaa ja raikasta.
Ennen matkan jatkumista lounastamme steak & ale -piirakkaa ja toiset paikallista erikoisuutta: faggotseja eli eräänlaisia sisäelimistä tehtyjä lihapullia.
Beacon Hotel
Beacon Hotel eli “Sarah Hughes’ place” on hotelli, pubi ja panimo kauniissa vanhassa talossa Sedgleyn kylässä. Panimopuoli Sarah Hughes’ Brewery on valmistanut olutta Batham’siakin pidempään, vuodesta 1852. Toiminta ei kuitenkaan ole ollut yhtäjaksoista. Nykyinen panimotoiminta alkoi 1987.
Sarah Hugnes mäskäysastia.
Lounaalle tulleet paikalliset ovat täyttäneet paikan, mutta jotenkin keplotellen saksalaiset löytävät meille istumapaikkojakin. Tiskiltä heilahtelee puolipinteja panimon maineikasta Ruby Mildia. Olut todistaa, miten mild ei tarkoita alkoholiltaan mietoa olutta. Olut on kuusiprosenttista ja siinä mielessä varsin erilaista esimerkiksi Bathamsin mildiin verrattuna: tuhdimpaa, makeampaa, leipäisempää ja hedelmäisempää. Silti mildmaisen pehmeän juotavaa, ja kurkkuun helposti solahtelevaa.
Beaconiin ei ollut sovittu panimokierrosta, mutta saamme sellaisen silti. Sarah Hughes’ on myös perinteinen tornipanimo ja siten hyvin Bathamsin kaltainen rakenteeltaan, joskin puolet pienempi. Se on myös hyvin perinteinen kaikkia puitteita myöten. Tuntuu kuin museossa kulkisi. Hieno laitos.
Istumme vielä toiset puolikkaat, nyt Surprise-bitteriä. Nimestään huolimatta se ei varsinaisesti ole yllätys, vaan varsin samansuuntainen vaalea bitter kuin Bathamsinkin. Purevan rapsakka ja raikas. Ikävä kyllä sen jälkeen on tullut aika lähteä pubin täydellisesti pidettyjen caskien ääreltä. Sarah, tahtoisin jäädä, mutta pubitie on kuuma.
Holden’s
Kahden panimovierailun jälkeen matkanjärjestäjät ovat tuumanneet, että meitä varmasti jo janottaa, joten teemme välipysähdyksen The Jolly Crispin -pubissa, jossa on hyvä valikoima cask-oluita. Mainio perinteikäs paikka, jossa paikalliset seuraavat futista ja ihmettelevät, kun lauma saksaa ja murteellista englantia solkkaavia ulkkareita heilahtaa paikalle. Heti tuopillisen jälkeen jatkammekin Holden’sin panimon suuntaan. Siellä Brett haikailee saavansa maistattaa meille lempimildiaan.
Holden’s on edellistä isompi panimo, jolla on myös oma pullotuslaitos. Siellä on aiemmin pullotettu niin Bathamsin kuin Sarah Hughesinkin oluita pullomyyntiin. Panimon pubi The Park Inn on hieman vähemmän tunnelmallinen ja intiimi kuin aiemmat, mutta mukava kuitenkin.
Täällä emme käy itse panimossa, vaan maistelemme pubissa oman maun mukaan. Se puhuttu mild on tietenkin myyty loppuun. Korvaava Black Country Bitter on erinomaisen juotava ja varsin vaalea sekin. Vaalea bitter tuntuu olevan alueella siinä määrin sääntö, että siitä voisi nimetä suorastaan oman alalajinsa.
Holden’s on viimeinen pysäkki lauantailta, ennen kuin pakenemme takaisin suurkaupungin suojiin.
Fixed Wheel Brewery
Sunnuntaipäivä koittaa sateisena, kun poppoomme kokoontuu taas aamuvarhain. Tällä kertaa liikumme ikävä kyllä ilman Mickiä. Matkalla radiosta soiva kappale kuitenkin havahduttaa Brettin muistuttamaan, että kannattaa pitää silmät tarkkana Robert Plantin varalta. Ei muuten, mutta paikallisissa pubeissa viihtyvää solistinplanttua pitäisi muistuttaa, että on ollut Mickille pintin pystyssä jo vuodesta 1974. Ikävä kyllä Led Zeppelin -legendaa ei näy koko päivänä.
Aamupäivä vierähtää mahtavassa Black Country Living Museumissa, joka on kokonainen teollistumisen ajan entisöity kylä, jonka asukkaat ovat roolihahmoja, ja pubit ja kaupat oikeasti ajanmukaisesti toimivia paikkoja.
Museolta suuntaamme kiertueen uusimpaan panimoon Fixed Wheel Breweryyn Blackheathin kaupunkiin. Vuonna 2014 aloittanut laitos on melko tyypillinen moderni craft-panimo. Se on epätyypillisesti keskittynyt erityisesti cask-oluisiin, jotka muodostavat jopa 70 prosenttia panimon myynnistä.
Polkupyöräteemaisen panimon pyörähullu perustaja Scott Povey esittelee nopeasti panimon. Aiempiin verrattuna se tuntuu suorastaan tylsältä nykyaikaisine rosteriastioineen. Sitten ilman mitään itsesuojeluvaistoa Scott päästää seurueen vapaasti rellestämään panimon hanahuoneeseen.
Fixed Wheelin Scott Povey.
Fixed Wheel tekee paljon moderneja jenkkityylisiä oluita, mutta niiden vahvuudet ovat perinteisten englantilaisten lukemissa, vahvimman ollessa vain 5,9 %. Kysyn Scottilta syytä tähän. Hän kertoo, ettei heitä kiinnosta tehdä oluita, joita ei voi ottaa kuin pari. Mieluummin sellaisia, joita voi juoda useita tuoppeja pubissa urheilua seuraten tulematta ihan torpedohumalaan.
Kattavan ja hieman kaoottisen maistelun jälkeen siirrymme kiertueen viimeiseen panimoon.
Old Swan Inn
Nethertonin kylässä on vanha pubi, jonka etuseinässä lukee suurin kirjaimin “Pure home brewd ales”. Tulemme takaovesta sisään ja jatkamme Hammond-urkujen ohi pubin takahuoneeseen, smoke roomiin. Varsinainen pubin puoli on korostuneen kirkkaanpunainen puuseiniltään. Seuraamme liittyy pubin isäntä Tim Newey, jolta irtoaa tarina, jos toinenkin.
Old Swan on ollut paikallaan vuodesta 1863 ja se tunnetaan nimellä Ma Pardoes. Tim kertoo pubin saaneen lisänimensä paikkaa 50 vuotta hallinneesta pubiemännästä Doris “Ma” Pardoesta. Pardoe oli itse raivoraitis rautarouva, joka ei esimerkiksi antanut pariskuntien istua kahdestaan pubissa, ettei meno ylly riettailuksi. Niinpä hän meni itse istumaan huoneen kulmaan, epäilemättä rentoa ilmapiiriä hehkuen, kunnes paikalle tuli muita asiakkaita.
Old Swan Innin julkisivu.
Oppaamme Brett kertoo itse melkein kirjaimellisesti törmänneensä rouvaan tähän samaiseen huoneeseen kiirehtiessään. Rouvan kuuluisa murhaava katse oli saanut koheltavan nuoren miehen perääntymään huoneesta sanaakaan vaihtamatta.
Matriarkan kuoltua pubin uudet omistajat eivät ymmärtäneet oman oluen merkitystä ja 1988 oluet ruvettiin tekemään lisenssillä muualla. Samalla koko paikka vajosi rappiolle ja asiakaskunta muuttui, kun vanhat kantikset siirtyivät siistimpiin pubeihin.
Tim otti paikan hoitaakseen vuosituhannen alussa sillä ehdolla, että se kunnostettaisiin ja olutta tehtäisiin taas paikan päällä, lukeehan se isolla seinässäkin. Tämä kaikki tehtiin ja pubi hieman laajentuikin. Uusi, huolella entisöity ja korjattu pubi on harvinaisen kaunis ja puhutteleva perinteinen englantilainen pubimiljöö. Kanttorina Newey siisti pubin asiakaskunnan soittamalla uruilla virsiä niin kauan, että huonompi aines ymmärsi lähteä. Pubin siistiydyttyä vanhat kantikset alkoivat palailla paikalle ja toivat mukanaan uusiakin. Pardoes selviytyi kärvistellen yli korona-ajan, mutta samalla asiakkaat oppivat kotona mököttämisen synnin. Myynti ei ole palannut edes puoleen aiemmasta, eikä hyvältä näytä. Mrs. Pardoe katsonee nykykansaa paheksuvasti pubinsa seinältä. Ei ole kaivoksiin, eikä edes kaljan juojaksi tästä veltosta sukupolvesta, ei mihinkään.
Tim Newey esittelee mäskäysastiaa.
Kierrämme pienen tornipanimon. Tännekin voisi aikakoneella tuoda viktoriaanisen panimomestarin ja hän voisi ruveta suoraan hommiin. Old Swanin mäskiastiakin on täysin puinen saavi, tiettävästi viimeinen lajiaan Englannissa.
Panimon perinteisin olut on vanha alkuperäinen resepti Ma Pardoes Original, joka on harvinainen vaalea mild ale. Siitä puuttuu kaikki karamellisuus ja paahteisuus, mutta silti sen tunnistaa mildiksi. Miedon hunajainen ja kepeän maltainen olut solahtaa kurkkuun melkein kertahuikalla ja kuivahko lopetus saa kaatamaan toisen huikan heti perään.
Ikäväksemme joudumme lopulta jättämään joutsenpubin taaksemme. Upeampaa, historiallisempaa, ainutlaatuisempaa panimopubia saa tästä maailmasta etsimällä etsiä. Ajatus siitä, että se mahdollisesti joutuisi sulkemaan ovensa lähivuosina, nostaa miltei kyynelet silmiin, vaikka on vieraillut paikassa vain kerran.
Jatkamme vielä Wolverhamptoniin The Great Western -rautatiepubiin. Rautatiesillan varjossa olevassa pubissa on hanassa viimein Brettin meille mainostamaa Holden’s Dark Mildia. Se onkin erinomainen kierroksen lopetusolut: varsin perinteinen dark mild, jossa unenomaisen kevyt paahde ja mallas yhdistyvät taitavasti tasapainotettuun äärimmäisen juotavaan runkoon. Nälkäinen ja väsynyt seurueemme jättää kuitenkin vierailun lyhyeksi. Birminghamin asemalla tiemme eroavat.
Mild ale on Camran kampanjoinnista huolimatta kovin aliarvostettu olut. Koska sitä tehdään lähes ainoastaan cask-tynnyreihin, ei sitä juuri viedä maasta ja Suomenkin harvoissa cask-pumpuissa valtaa pitävät bitterit. Ei mildia Englannissakaan joka pubista löydä. Se on suuri sääli, sillä hyvin pidetystä caskista tarjoiltu mild on herkullista. Se on antiteesi muotioluttyyleille: humalaa on hyvin vähän ja maku on mieto, eikä siitä saa mitään irti snapsilasiannoksina. Mildin nerokkuus alkaa avautua jossain ensimmäisen pintin loppupuolella. Silti sen juotavuudesta voi löytää yhtäläisyyksiä jopa pehmeään hazy ipaan.
Black Country on upea paikka pubi- ja panimokierrokselle, joskin käveltäväksi turhan laaja. Ehdin tutkia julkisten reittejä sen verran, että totesin niillä kiertämisen olevan mahdollista, ennen kuin muilutin itseni saksalaisten vuokrabussikyytiin. Polkupyörä voi olla kulkuvälineenä jopa paras, jos kelit sallivat. Vierailtujen lisäksi seudulla on paljon lisää pubeja ja monia modernimpia panimoitakin.
Kuinka päästä mustalle maalle
Black country on aivan välittömästi suurkaupunki Birminghamin länsipuolella. Birminghamissa on iisein majoittua ja sinne pääsee helposti Lontoosta millä vain kulkuvälineellä. Itse Black Country -alue ei ole aivan niin helposti kierrettävissä, sillä kävelymatkaksi pubit ja panimot ovat vähän turhankin kaukana toisistaan. Mikäli autokierrosta ei saa järjestettyä, polkupyörä lienee helpoin väline kiertelyyn. Myös julkisilla kiertely on tehtävissä, mutta vaatii hieman suunnittelua esim. West Midlandsin julkisen liikenteen saitilla: https://www.tfwm.org.uk/
Tiedä termit
Cask ale
Cask-olut eli “real ale” käy läpi jälkikäymisen siinä tynnyrissä, caskissa, josta se lasketaan lasiin. Tynnyrin tultua ravintolaan on ravintoloitsijan tehtävä kontrolloida jälkikäymistä ja tulkita, milloin olut on tarjoilukuntoista. Olutta ei ole hiilihapotettu ennen tynnyröintiä, joten ainoa hiilihappo mikä oluessa on, syntyy jälkikäymisen aikana. Cask-olutta ei myöskään tarjoilla lisätyn hiilihapon kanssa, vaan olut yleensä pumpataan tynnyristä ns. beer engine -käsipumpulla.
Mild ale
Mild on perinteinen englantilainen oluttyyli. Se oli suurimman osan 1900-luvusta Englannin suosituinta olutta, mutta sittemmin se on kärsinyt kovasti epämuodikkuudesta. Mild eli “mieto” nimessä ei viittaa oluen alkoholipitoisuuteen. Perinteisesti mild tarkoitti olutta, joka on tuoretta eikä ole kypsynyt tynnyrissä ja siten miedon makuista. Sittemmin se on ollut vastakohta bitterille, johon verrattuna se on vähemmän voimakkaan makuista ja selvästi vähemmän katkeraa. Eli mietoa.Useimmat mildit ovat tummia “dark mildeja” ja cask-oluille tyypillisesti mietoja myös alkoholipitoisuudeltaankin, mutta kuten tästä jutusta voi huomata, mildeja löytyy myös vahvempia ja vaaleampia. Yhteistä niille on sulava juotavuus ja pehmeys, jota katkerointi ei häiritse kuin niukasti vastapainoksi.
Teksti: Jouni Koskinen, kuvat Jouni Koskinen,Markus Raupach ja Brett Laniosh
Lisätietoa:
Batham’s EI järjestä julkisia panimokierroksia (huom!), mutta pubi on vierailun arvoinen, https://bathams.co.uk/
Beacon Hotel & Sarah Hughes’ Brewery järjestää panimokierroksia etukäteen sopimalla http://sarahhughesbrewery.co.uk/
Holden’s Brewery järjestää panimokierroksia aina kuukauden ensimmäisenä lauantaina, https://www.holdensbrewery.co.uk/
Black Country Living Museum, https://bclm.com/
Fixed Wheel Brewery Taproom on auki perjantaisin ja lauantaisin, panimo on naapurihuoneessa, https://fixedwheelbrewery.co.uk/
Old Swanilla ei ole verkkosivuja, itse pubi löytyy osoitteesta 101 Halesowen Road, Netherton, Dudley
Apuna käytetty:
Pete Brown, The Pub (2016)
Roger Protz, The Family Brewers of Britain (2020)
Katso lisää:
