Mitä vinyyli- ja pienpanimo-olutharrastus kertovat meistä?
Sebastian Schauman teki väitöskirjansa vinyylien keräämisen ja pienpanimo-oluiden harrastamisen merkityksellisyydestä ja kuluttajan identetiteetistä. Usein samat kuluttajat keräilevät sekä vinyylilevyjä että harrastavat pienpanimo-oluita. Mitä nämä harrastukset kertovat heistä?
Keräily on meille luonnollista, olemmehan alkujaan metsästäjä-keräilijäkansaa. Moni alkaa keräillä puolivahingossa; esine tai ilmiö kiinnostaa ja siihen uppoutuu yhä enemmän, kunnes vapaa-aika kuluukin keräilyharrastuksen parissa.
Tutkija Sebastian Schauman teki väitöskirjansa vinyylien keräämisen ja pienpanimo-oluiden harrastamisen merkityksellisyydestä ja kuluttajan identetiteetistä. Aiheesta hän kiinnostui jo pro gradu -työvaiheessa, kun ei ymmärtänyt ystäviensä vinyyli-innostuksen päälle. Samaa teemaa tutkija jatkoi väitöskirjassaan, mutta toi pienpanimo-oluet vertailuun mukaan.
Pienpanimo-oluiden maistelussa ja täppäämisessä voidaan puhua yhdenlaisesta keräilystä, onhan siinäkin tarkoituksena “keräillä” olutkokemuksia ja -harvinaisuuksiakin maun kautta. Vinyylien keräämisessä on hieman sama tavoite, keräillä sekä lempilevyjä, että harvoja ja valittuja. Näillä harrastuksilla onkin, ihan tutkitusti, hieman samanlainen, identiteettiä ja merkityksellisyyttä hakeva tavoite.
Yhteiskuntamme tekee monen asian helpoksi, varsinkin kuluttamisen. Musiikin voi valita suoratoistosta ja oluen suoraan kaupan hyllyltä. Vaikka luulisi, että haluamme helppoutta, Schaumanin mukaan usein harrastusten merkityksellisyys tulee myös vaivannäön kautta. Yksittäiskappaleina metsästettävät vinyylit ja olutharvinaisuudet saavat meidät tuntemaan harrastuksen kautta tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Halajamme harvinaista ja näissä molemmissa harrastuksissa tutkimuksen mukaan tavoittelun ja sen täyttymyksen kautta saamme merkityksellisyyttä kuluttamiseen, ovathan nämä harvinaisuudet niin vinyyleissä kuin oluessakin usein myös kalliimpia ja vaikeammin saatavia.
Yhteistä harrastuksille on myös yhteisöllisyys. Sekä vinyylien keräilyyn että pienpanimo-oluiden nautiskeluun ja täppäilyyn kuuluu voimakkaasti sosiaalisuus muiden harrastajien kanssa, sekä Suomessa että ulkomaita myöten. Sosiaalisen median kanavat ovat hyvin aktiivisia ja varsinkin Facebook-, Discord- ja muut ryhmäkeskustelualustat ovat harrastajille hyvin tärkeitä, koska niissä koetaan harrastuksen riemua omana “heimona” ja korostetaan myös omaa harrastusidentiteettiä. Tätä samaa riemua koetaan harrastajamessuilla, pienpanimobaareissa ja -tapahtumissa. Schauman tutkikin aihettansa pitkälti haastattelujen kautta, menemällä tilanteisiin, joissa harrastajat ovat – vinyylikeräilijöiden koteihin, messuille, oluttapahtumiin ja pubeihin. Tutkimuksessa oli tärkeää uppoutua arkisiin tilanteisiin, missä harrastetaan.
Väitöskirjaa tehdessään Schauman huomasi, miten vinyylien keräilijät ja pienpanimo-oluiden harrastajat usein saattoivat olla samoja kuluttajia. Eikä ihme, molemmissa harrastuksissa kulutusprosessin hidastuminen, pieni vaivannäkö ja esteettinen nautinto ovat pääosassa. Sekä vinyyleissä että oluissa visuaalinen ilme on tärkeässä osassa, tuotteita katsellaan ja kosketellaan, niille hankitaan arvoisensa “tarjoilu”välineet, levyissä soitin ja oluissa lasit ja niiden viereen hiljennytään nauttimaan. Tärkeää on harrastuksessa kohteen aitous ja rituaalit.
Osana väitöskirjaansa Schauman myös tutki, mitkä elementit ovat tärkeitä, kun puhutaan pienpanimo-oluen aitoudesta. Esille nousivat panimon lähestyttävyys, monille oli tärkeää se, että panimolle pääsee käymään ja puhumaan oluentekijän kanssa, oluen “aidot” raaka-aineet ja panimon tarina. Usein harrastuksessa samaistutaan panimoihin ja halutaan sulautua osaksi ilmiötä vaikka kotioluen kautta, jolloin saman käsityöläisyyden kautta mitä pienpanimo-oluissa ihaillaan, päästään itsekin osaksi ilmiötä. Sama uppoutuminen näkyy myös vinyyliharrastuksen puolella, keräilyn lisäksi tärkeä osa on erilaisissa erikoiskaupoissa käyminen ja ystävien kanssa soittoiltojen pitäminen. Vaivannäön kautta luodaan käsityöläisyyteen henkilökohtainen suhde ja tehdään siitä osa omaa identiteettiä.
Samantyyppistä harrastuneisuutta näkyy myös mm. tavoitteellisemman ruuanlaiton ja vaikka viinien ja viskien harrastamisessa, perustuvathan nekin usein joko reseptien tai juomien keräilyyn ja niihin uppoutumiseen. Yhteistä edellä mainituille sekä vinyyleille ja pienpanimo-oluelle on myös harrastuksen kanssa hiljentyminen, eräänlainen flow, mikä tulee koko vinyylin kuuntelemisesta tai oluiden nautiskelusta ja täppäämisestä.
Vinyylien keräily ja pienpanimo-oluiden harrastaminen luokin elämäämme sisältöä ja tiettyä kontrollin tunnettakin, koska aihe on rajallinen ja sen eteen pitää nähdä hieman vaivaa. Monet harrastavat näitä molempia ja miksikäs ei, kauniskantinen vinyylilevy soimaan ja olut viereen, niin saa nautintoa kaikille aisteille!
Schauman itse oli pienpanimo-oluiden juoja jo ennen väitöskirjaansa, mutta vinyyleihin hän innostui vasta tutkiessaan aihetta.
“Usein kuuntelemme vaimon kanssa vinyylin tai pari kokkauksen lomassa, ja saatan kuunnella niitä myös yksin. Oluesta olen ollut kiinnostunut ennenkin, mutta tutkimuksen kautta pääsin siinäkin syvemmälle.”
Sebastian Schauman: Meaningfulness and the Significance of Things: An Exploration of Meaningful Consumer-Object Relations, Hanken School of Economics, 2022
Kuvat Aniko Lehtinen, Sebastian Schaumanibn kotialbumi
Artikkeli on ilmestynyt Olutposti 2/23 -lehdessä. Juomaposti julkaisee kiinnostavia artikkeleitaan uudelleen.
