Mitä tietoja kaipaat oluen etikettiin?
Olutetiketit puhuttavat eurooppalaisella tasolla, koska EU:ssa mietitään parhaillaan mitä olutetiketissä tulisi olla. Eurooppalainen olutkuluttajaliitto EBCU on ottamassa selvää, mitkä ovat ne merkinnät mitä oluenjuojat haluavat olutpakkauksestaan lukea.
Etiketti, on se sitten pullon edessä ja takana oleva alue tai koko tölkin kiertävä tila, on osa oluen pakkausta ja sen tietosisältöä koskevat lait eri puolella Eurooppaa. Suomessa pakollisia merkintöjä ovat mm. oluen nimi, alkoholiprosentti, sisällön määrä sekä mm. allergeenejä, makeutusaineita ja lisäaineita koskevat merkinnät. Lisäksi etiketistä täytyy löytyä myös esimerkiksi valmistaja tai valmistuttaja, alkuperämää ja parasta ennen -päivämäärä. Pakollisten merkintöjen lisäksi etikettiin voi kuluttajan informoimiseksi laittaa mm. ainesosaluettelon raaka-aineiden suuruusjärjestyksessä, mahdollisen luonnonmukaisen tuotantotavan ja energiasisällön. Etiketin laissa määritetty tietosisältö on tehty suojaamaan kuluttajaa, jotta hänellä olisi tarpeeksi tietoa ostovalintansa suhteen. Pakollisten merkintöjen lisäksi etiketissä tulee ottaa huomioon alkoholilain mainontasäännösten asettamat edellytykset, koska etiketti on myös tuotteen mainospinta.
Alun perin etiketit ovat ilmaisseet valmistajan ja ne ovat olleet hyvinkin vaatimattomia ulkoasultaan. Suomessa kuvalliset ja markkinointihenkiset etiketit ovat kehittyneet aika myöhään, pääsosin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Keskioluen vapautuminen vuonna 1969 laajensi olutmerkkien ja olutetikettien kirjoa. Siihen asti oluilla ei oikeastaan ollut erilaisia tuoteidentiteettejä, vaan ne mukailivat joko panimon nimeä tai muuta vakiintunutta nimeä, kuten KOFF (Sinebrychoff) tai Aura. Oluiden nimeäminen vapautui Alkon säätelystä vuonna 1969, ja voidaan sanoa, että tästä lähti kehittymään oluelle omia identiteettejä erilaisten tuotemerkkien kautta. Samalla etikettien arvo mainospintana nousi.
Nyt yksi etiketin kiistattomista arvoista on sen visuaalinen ilme ja houkuttelevuus: etiketillä panimo viestii sekä omaa imagoaan että oluen makua, tuote erottuu hyllystä ja tukee kuluttajan omaa valintaa. Tällä on ollut yhä suurempi merkitys panimon brändiä rakennettaessa ja etiketin visuaalisen ilmeen suunnittelu onkin tärkeä osa koko panimon identiteetin viestinnässä. Etiketti on se, minkä usein kuluttaja kohtaa ensimmäiseksi ja se on myös varsinkin kotikulutuksessa lähinnä oluenystävän juomakokemusta, sitä katsellaan, kosketellaankin ja siitä otetaan usein kuva lähetettäväksi, sosiaaliseen mediaan tai oluenarviointisovelluksiin. Etiketin merkitys brändinrakentajan on kiistaton ja tärkeä.
Samalla on noussut kuitenkin haasteeksi se, että etiketin visuaalinen ilme saattaa vaikeuttaa sen lukua. Välillä myös on huomattu, ettei kaikissa tuotteissa välttämättä ole kaikkea vaadittua tietoa tai se on väärin esitettyä. Suomen oluenkuluttajien edunvalvontaliitto Olutliitto on historiansa aikana useasti nostanut esille etikettimerkintöjen tärkeyden ja nyt se on noussut myös oluen edunvalvonnassa kansainvälisellä tasolla. Etikettimerkinnät nähdään tärkeäksi osaksi oluen tietoviestintää ja siksi eurooppalainen olutkuluttajaliitto EBCU kerää tietoa kesän ajan jäsenmaistaan siitä, mitä oluen ystävät haluavat etiketissä olevan.
Lue myös:
Kuvat Aniko Lehtinen ja Kim Lindberg
