Lontoon mikropanimot kasvattattivat suosiotaan ennen pandemiaa

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2019.

Britannian iloisessa pääkaupungissa ei tule koskaan jano. Pubeja on tarjolla viitisentuhatta.

Perinteisten juottoloiden rinnalle ovat rynnistäneet mikro-ja pienpanimot taproomeineen, joita on kaupungissa nyt vajaa parisensataa. Koko maassa panimoita oli vuonna 2019 noin 2000. Käsityöläisoluen juonti on trendikästä, joten uusia pikkupanimoita syntyy kaiken aikaa.

KIILTÄVIÄ TANKKEJA
Itä-Lontoossa sijaitseva Howling Hops on mainio tuttavuus. Olympiapuiston sekä West Ham -jalkapallojoukkueen stadionin läheisyydessä sijaitseva panimo täyttyy kotiotteluiden aikaan hiukan epätyypillisistä artesaanioluiden kannattajista. Meno on kuitenkin rauhaisaa, vaikka faneista ääntä lähteekin. Howling Hopsissa on kymmenen yli tuhannen litran tankkia. Vaikka panimo myös
tölkittää oluitaan myyntiin, parhaimmillaan neste on nautittuna tuoreeltaan tankista.

Howling Hopsissa olut lasketaan suoraan käymistankeista laseihin.

Ympärivuotisia makuja on neljä, joista suosituimmat ovat amerikkalaistyylinen APA sekä Saksaan kumartava Das Köolsch. Niiden lisäksi tehdään kausioluita sekä ainutlaatuisia, yhden kerran kokeiluja, kuten rukiinen IPA tai marjainen stout. Juomat maistuvat pehmeiltä, eikä kitkeryydestä ole tietokaan. Miedoin olut on kolmisen prosenttia, vahvin noin seitsemän. Oluita ei ole pastöroitu tai filtteröity.
Juomissa on tuoreutta, raikkautta sekä makoisaa suutuntumaa.
Paikka on iso, ja halli on eurooppalaistyylinen pitkine penkkeineen. Ulkona on terassialue.
Ruokaakin on tarjolla. Suosituin annos on komeankokoinen nachoherkku. Myös burgereita, hotdogeja sekä wrappeja löytyy, eikä makeannälkääkään ole unohdettu. Kaikki tehdään tuoreeltaan. Pakastinta ei edes ole.
HOWLING HOPS, QUEENS YARD, HACKNEY WICK, LONDON E9 5EN

MILJOONA LEIPÄPALAA
Vaikka Toastin panimo sijaitseekin pohjoisessa Yorkshiressa asti, panimon tuotteita on saatavilla aivan supermarketeistakin. Toastin oluita kannattaa maistaa, niin maun kuin ideankin takia. Britanniassa heitetään leipää pois järkyttäviä määriä vuodessa. Vuosittain hukkaan menee 900 000 tonnia leipää, joka on 24 miljoonaa palaa päivässä. Kantapalat nakataan lähes kaikki pois. Toastin toimitusjohtaja Tristram Stuart inhoaa ruokahävikkiä.

Toast sai alkunsa kun hän kuuli että leipääkin voi oluen panemisessa käyttää. Toastin oluissa kolmasosa maltaista on korvattu leivällä, jota yritys saa supermarketeilta ja leipomoilta. Jopa Dunkin Donuts lahjoittaa ylimääräisiä donitseja. Höttöinen perusbrittiläinen paahtoleipä on parasta, koska se on pehmeää eikä siinä ole siemeniä, pähkinöitä tai hedelmiä. Kaikki ylimääräiset terveellisyydet leivässä ovat panimolle hallaa, koska niissä on rasvaa. Myös allergiat on otettava huomioon. Leipä ei saa olla homeistakaan. Myös suolan kanssa on oltava tarkkana ettei leipä ole niin suolaista että se alkaisi maistua oluessa liikaa.
Leipä on oluelle oivallinen pari, koska siinä on hiilihydraatteja. Toast on täysiverinen yhteiskunnallinen yritys, jonka kaikki voitot menevät Feedback-hyväntekeväisyysjärjestölle. Feedbackin kunnianhimoinen
suunnitelma on puolittaa ruokahävikki vuoteen 2025 mennessä. Tällä hetkellä Toast valmistaa pale alea, session IPA-olutta, lageria sekä American pale alea, mutta uusia ja mielenkiintoisia makuja keksitään koko ajan. Kuten vaikkapa ylijäämähdelmistä ja kahvista saatavia vivahteita kokeillaan.

Liiketaloudellisesti Toastilla menee erinomaisesti. Samalla se pelasti vuonna 2018 miljoona leipäviipaletta joutumasta jätteeksi. Yritys tekee yhteistyötä myös muiden mikro-ja pienpanimoiden kanssa. Toast toivoo näyttävänsä hyvää esimerkkiä. Myös isoille toimijoille. Ei ole mitään syytä miksi esimerkiksi Calsberg ei voisi kokeilla samaa, kunhan logistiikka saataisiin kuntoon. Isot panimot tarvitsisivat valtavan määrän jäteleipää, joten kuljetuksen on toimittava järkevästi, sekä liikaa ympäristöä kuormittamatta.
Toastin oluita saa ostettua Britanniassa suurimmista Tescoista sekä Waitroseista. Myös useat pienet alkoholiliikkeet myyvät sitä

BRITEILLE TÄYTYY OPETTAA HYVÄN OLUEN JUOMISTA
Saksalainen Felix Bollen on vasta 23-vuotias, mutta hänellä on jo ikioma panimo.
Lontoossa graafikoksi opiskellut Bollen ei haasteita pelkää, vaikka tietotaito yrityslainsäädännöstä oli vähemmän kuin nolla vielä kaksi vuotta sitten. Panimo-ala oli kuitenkin hänelle tuttu vanhempiensa
kautta. Bollen lyöttäytyi yhteen kahden ystävänsä kanssa, ja German Kraft näki päivänvalon vuonna 2017. Sopiva paikka panimolle löytyi eteläisestä Lontoosta. Mercato Metropolitano on useiden ruoka-ja juomapaikkojen viihtyisä keskittymä, jossa Bollen ystävineen opetteli lainsäädännön lisäksi niin putkitöitä kuin rakennustekniikkaakin. Yritys sai myös rahallista tukea enkelisijoittajalta sekä
Bollenin isältä. ”Saksassa ollaan todella tarkkoja oluen kanssa. Tiukkaan saksalaistyyliin silläkin on oma laki vuodelta 1516. Asia on mielestäni vain hyvä, koska se takaa parhaan laadun. Olin Saksassa oppimassa puhtaan ja maistuvan oluen tekoa braumeisterin johdolla. Veden laadusta ollaan myös hyvin tarkkoja, joten omassakin panimossa käytän suodatettua ja mineralisoitua vettä”, Bollen kertoo.
Suodatus kannattaa, sillä Lontoon vesi ei ole puhtaimmasta päästä. Vedessä uiskentelee niin huumeiden kuin lääkkeidenkin jäämiä sekä hormoneja.

Vakio-oluina German Kraftilla ovat mm. raikas Helles Heidi Blonde sekä pale ale Hopfen Kiss. Kausioluina ovat esimerkiksi vahva Oktoberfest lager sekä talvinen ja tymäkkä bock-olut.
”Olemme kasvattaneet suosiotamme koko ajan, ja ostimme juuri viisi kahdentuhannen litran tankkia lisää. Emme laita juomiimme mitään ylimääräistä kuten marjoja, vaan kaikki tehdään viimeisen päälle saksalaiskaavan mukaan”, hän jatkaa. German Kraftilla menee niin mukavasti että loppuvuodesta 2019 se avaa myös toisen pisteen kovinkin hienoon kaupunginosaan, Mayfairiin. Paikkana on vanha kirkko, johon tulee useita ruoka-ja juomayrittäjiä. Sitten voivat hienostorouvatkin tutustua upeaan saksalaiseen olutperinteeseen!
GERMAN KRAFT, MERCATO METROPOLITANO, 42 NEWINGTON CAUSEWAY, SE1 6DR

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2019.

Teksti:Katarina Boijer 2019,

Kuvat: Marjo Koivumäki, Studio Apris oy