Lasse Nymanin intohimosta syntyi ammatti – elääkö Craftersin omistaja olutunelmaa?
Harrastuksesta ammatti. Siitä moni unelmoi, mutta onko se toteutuessaan kaikkien niiden unelmien arvoista? Crafters Barin Lasse Nymanin mielestä on.
Hyvinkään Hämeenkadulle reilu kaksi vuotta sitten avattu Crafters on Lasse Nymanille todeksi tullut unelma. Humalaisesta päähänpistosta alkunsa saanut baari on hiljalleen nostanut osakkeitaan Suomen olutravintolakentällä ja on tällä hetkellä varmasti yksi mielenkiintoisimmista tekijöistä ainakin isoimpien kaupunkien ulkopuolella.
”Viimeisen ehkä noin vuoden aikana meidän näkyvyys on kasvanut selvästi myös Hyvinkään ulkopuolella. Huomiota on saatu blogeissa ja muualla somessa. Ehkä ihmiset alkavat tajuamaan, että olutelämää on pienemmilläkin paikkakunnilla”, Nyman pohtii istahtaessaan Craftersin takaosasta löytyvän sohvaryhmän syleilyyn.
Lasse Nyman on yksi Craftersin kolmesta omistajasta, ja intohimoisesta olutharrastajasta ravintoloitsijaksi miltei pystymetsästä päätyneen miehen vastuulla ovat luonnollisesti panimotuotteet. Kolmikon muut jäsenet ovat Anssi Hänninen sekä Janne Eskola, joista ensimmäinen vastaa tisleistä ja kantaa ravintolapäällikön viittaa, toinen taas tekee päätoimisesti muita töitä, mutta pyörii Nymanin mukaan ahkerasti nurkissa.
”Känninen vitsi”, Nyman vastaa naureskellen, kun kysyn Craftersin synnystä.
Niinhän ne aina.
”Anssin kanssa pyöriteltiin ideaa baarien pöydissä tovi, mutta 2016 kesällä löimme selvät päät yhteen. Vielä kun Janne saatiin houkuteltua mukaan, niin huomasimme jo syyskuussa tekevämme yhdessä remonttia. Pubi tässä tilassa on ollut ainakin 90-luvulta asti, joten se hieman helpotti urakkaa. Olihan meillä aikaisemmin ollut puhetta panimon perustamisestakin, mutta lopulta ajatus ravintolasta tuntui eniten omalta.”
Kolmikosta vain Hännisellä oli alalta aiempaa kokemusta ja Nymankin hyppäsi tiskin taakse ensimmäistä kertaa vasta avajaisissa. Kylmiltään, voisi sanoa.
”Tekemällä oppii. Tai vähän pakko oppia. Olen ollut ikäni kaupan alalla töissä, niin toki tiettyä rutiinia löytyi valmiiksi asiakaspalvelutilanteista. Vanha työ oli alkanut jo kuitenkin tympiä ja hinku olutalalle oli kova, niin kyllä näitä oppirahoja makselee mielellään”, osaomistaja summaa selvästi tyytyväisenä asioiden nykyiseen tolaan.
Kuten sanottua, Lasse Nyman on ravintoloitsijana sekä myös olutharrastajana pitkälti vastuussa siitä, mitä pienpanimotuotteita hyvinkääläiset juovat. Craftersista löytyy kaksitoista hanaa, joista seitsemän on vaihtuvia. Pullovalikoima pyörii sadan paikkeilla ja selkeä panostus viskiin näkyy noin 160 pullotteen sortimentilla.
”Toki kuunnellaan asiakkaita, mutta kyllä oluet lopulta minun vision ja mielenkiinnon kohteiden mukaan valitaan. Pien on tällä hetkellä meille selvä ykköstoimittaja ja (New England) IPA se kovin juttu. Pienen valikoiman mielenkiintoisuus ja ennen kaikkea tuoreus on sellaista, mitä ei olla aiemmin Suomessa koettu. BrewDogilta löytyy myös aina pari tuotetta hanasta, sillä sen nimi tunnetaan. Ja se on panimo, jonka kautta tutustuin koko olutkulttuuriin.”
Pienen kanssa Crafters on myös järjestämässä CraftFest-tapahtumaa lauantaina 23. maaliskuuta. Lisäinfoa minifestivaalista löydät täältä.
Harrastus ja ammatti samassa paketissa
Harrastuksesta ammatti, sehän tämän haastattelun punainen lanka lopulta on. Halusin nostaa esille Nymanin mainitseman BrewDogin. Monella muullakin nuoremman polven olutharrastajalla skottipanimo on ollut ensimmäinen SE juttu. Miten hyvinkääläiskolli tutustui firmaan?
”Taisin ihan ensimmäisenä sanoa, että mitä v*ttua, kun kaksi satunnaisesti Lontoossa tapaamaani suomalaiskaverusta hehkuttivat nurkan taakse juuri avautunutta BrewDogin baaria maasta taivaisiin. Liityin silti hieman myöhemmin heidän seuraansa ja kaksikko kiikutti beer flightit pöytään. Kaikenlaista outoahan siinä noviisille oli, mutta Punk IPA oli lopulta se, joka iski kunnolla.”
Liekki oli syttynyt, jota sitten hieman kliseisestikin ruokittiin seuraavaksi Mikkellerin tuotteilla. Uusi maailma oli avautunut Nymanille.
”Ei ole onneksi tarvinnut kahlata saksavehniä sun muita läpi. Eli kyllä modernimpi osasto, varsinkin IPA:t, on syy, miksi istun esimerkiksi nyt tässä. Tosin IPA-maailmakin on muuttunut parin vuoden sisällä esimerkiksi juuri New England -alatyylin myötä.”
Ammattimaistumisen myötä Nyman ei koe, että harrastus olisi menettänyt jotain. Päinvastoin. Miehen voi bongata aamutuimaan jonottamasta olutkaupan edessä harvinaista lambic-pulloa tai vaikkapa kaveriporukan tastingistä, jossa ei bulkkitölkeille löydy sijaa.
”Kyllähän harrastus menee koko aika vain syvemmälle. Intensiivisemmäksi. Välillä jopa älyttömäksi, sillä esimerkiksi rahaa palaa paikoin hyvinkin paljon. Tärkeintä on kuitenkin, että tämän pitää olla hauskaa. On hauskaa juoda hyvää olutta hyvien tyyppien kanssa. En halua olla Untappd-nörtti, joka jahtaa oluita vain sen merkinnän, tikin, takia”, Nyman aprikoi hymynkareen noustessa suupieliin.
”Kaljahommien ympärillä”
Äsken vielä täysin tyhjään baariin alkaa hiljalleen valua asiakkaita, jotka omistaja tunnistaa hetken päästä alkavan tastingin osallistujiksi. Olut- sekä viskitastingit ovat myyneet usein Craftersin sivuhuoneesta löytyvän yksityishuoneen täyteen. Varsinkin viskiguru Jarkko Nikkasen vetämät tastingit ovat Nymanin mukaan olleet hittejä.
”Melko usein näitä saa järjestää, ja hyvä niin”, Nyman sanoo esitellessään samalla maistelutilaa, jota tumma puu, ruskea nahka sekä ilmassa jo tuoksuva viski sisustavat.
Samat elementit toistuvat myös ravintolan pääsalissa, joskin mukana on myös ripaus rockbaarimaista terävyyttä.
”Paljon puuta ja hyvällä tavalla hämyisää tunnelmaa on nimenomaan haettu. Ja toki kun olemme raskaamman musiikin ystäviä, niin soittolista syntyy luonnollisesti. Onhan meillä silloin tällöin keikkojakin täällä, usein juuri hieman raskaampaa. Ei silti liian usein”, Nyman pohtii ennen paluutaan tiskin taakse.
Taustalla Hellacopters vaihtuu Iron Maideniin, kuin alleviivauksena tai huutomerkkinä.
”Tämän baarin ja muiden kaljahommien ympärillä elämä pitkälti pyörii”, kuuluu Lasse Nymanin reipas loppukaneetti hanarivistön takaa kun olen jo tekemässä lähtöä.
Intohimoisesta harrastuksesta voi siis selvästi tulla intohimoinen ammatti ilman, että ne söisivät tosiaan.
Kuvat: Teemu Lahtinen