Korkinmurtajat: ”Ei sillä ole mitään väliä, mitä jatkoilla juo.”
Menettävätkö ns. hyvät oluet merkityksensä siinä vaiheessa, kun juhlaporukka päätyy baarikierroksen jälkeen jatkoille?
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 3/2021.
Syksy ja uudet rajoitukset ovat laskeneet synkän kätensä yllemme. Se tarkoittaa toki sitä, että ravintolat laittavat ovensa kiinni aikaisemmin ja ihmiset kokoontuvat joko puistoihin tai yksityiskoteihin jatkamaan yötään. Ollaanhan nyt kuitenkin rehellisiä. Kaikki eivät todellakaan halua jättää iltaa kesken. Tässä kohtaa astuu kuvaan ikivanha väittämä, myytti: juoman laadulla ei ole enää mitään väliä siinä vaiheessa, kun lukemat ovat kellossa tai juotujen oluiden määrässä pyörineet muutamaan otteeseen ympäri. Korkinmurtajat päätti ottaa selvää onko kyseinen myytti
totta vai täyttä potaskaa. Seurasimme kahden kohdehenkilön iltaa aamupäivän
tissuttelusta tiukasti aikataulutetun baarikierroksen kautta jatkojuhliin Arabianrantaan. Juotimme saman oluen henkilöille kolmeen eri otteeseen: ensipuraisu, välihuikka ja illan viimeinen.
Sitten mennään!
Ensipuraisu otetaan Arabianrannassa kello 13:00. Miltä se olut maistuu?
Tuomo: Kivan hapokas, mutta ei liian hapan. Marjaisa, ja vadelman tunnistaa. Pelkäsin, että onko tunkkainen, mutta raikashan tämä.
Sara: Piimämäinen tuoksu. Ihan hyvä, mutta jännä. Marjaisa joo, mutta en vadelmaa löydä suoraan. Liimaa? Maku on selkeästi vadelmaisempi. Ei mikään överihapan. Tosi helppo juoda. Alkaa lasi olemaan tyhjä jo. Kiva hapanolut, mutta ei oma lemppari.
Välihuikka Mikkeller Barissa kello 19:00. Nyt kyseessä hanaversio. Onko maku muuttunut kaiken muun juomisen ja röökaamisen jälkeen?
Tuomo: Uppoaa edelleen helposti. En huomaa sinänsä mitään suurta muutosta maussa. Mutta suoraan sanottuna aurinkoisella terassilla kaikki uppoaa alas entistä sutjakammin.
Sara: Heti pitää myöntää, että edellinen imperial stout ja puoli askia poltettua Lucky Strikea ovat jättäneet jälkensä. Tuoksu on siis ainoastaan vaimeasti marjainen. Maku pysyttelee silti hyvin samankaltaisena. Toimii terassijuomana paljon paremmin jo. Mutta kuten rakas avomieheni sanoi, niin ehkä jopa liian helposti menee terassilla alas.
Pubikierros on ohi ja tie vie Verkkosaaresta takaisin kohti Arabiaa. Tuomolla on sylissä nacholautanen dippeineen, eikä huolta huomisesta. Saralla alkaa taas silmä luppamaan pation sohvalla. Vielä on kuitenkin päivän viimeinen koettelemus
kokematta. Maistuuko jo kaksi kertaa toimivaksi todistettu olut vielä koekaksikolle epistolan viime metreillä?
Tuomo: Väsyttää. Kun nukkumaanmenoaika lähestyy, niin happamuus alkaa kääntymään vastaan. Vielä menee alas, mutta yömyssy voisi olla kyllä jotain pehmeämpää.
Sara: Nythän se ilta vasta alkaa. Puolisoni on mummo. Nyt tämäkin olut alkaa avautumaan itselle. Kevyt marjasour on nimenomaan yöjuoma ja tämä toimii mainiosti. Helppo olut kevyillä prosenteilla, eli iltaa on helppo jatkaa pidemmälle.
Tykkään.
Onko myytti siis murrettu?
Tuomo: En missään nimessä sanoisi, että illan viimeisillä hitailla ei olisi mitään väliä maun kannalta. Onhan se kivempi mennä nukkumaan hyvä maku suussa.
Sara: On! Hyvä olut on hyvää, tai jopa parempaa yön tunneilla. Aamulla maistuu pahalta suussa kuitenkin.
P.s. Tuomo nukahti.
Teksti