Kirjeenvaihtajamme Lontoosta: Kuuma peruna

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hieman tämän hetken niin sanotusta kuumasta perunasta, eli syrjinnästä olutalalla.

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2021.

Aihe on herättänyt täällä UKn olutpiireissä paljon keskustelua, ja mielestäni tämä on keskustelu joka ei missään nimessä saa hukkua muihin uutisiin. Itse olen kaikkea syrjintää vastaan. Olin koulukiusattu koska isäni ei ole suomalainen ja olin muita ehkä hieman pulleampi. Olen myös saanut kokea vähättelyä ja syrjintää omassa työelämässäni. Minulle on itsestäänselvyys, että kansallisuus, mitä kieltä puhuu, miltä näyttää tai keneen rakastuu ei määritä sitä millainen ihminen on. Itse pyrin kohtamaan kaikki vastaan tulevat nimenomaan ihmisinä. Kaikilla ihmisillä on hyvät ja huonot puolensa, mutta silti kaikki ansaitsevat tulla kohdelluksi kunnioituksella.
Se että syrjintää olutalalla esiintyy, on ehkä ollut alan suuri hiljainen salaisuus. Salaisuus, jota on pidetty piilossa koska on siistiä olla ”edgy” tai tehdä vastavirtataidetta. Monet niistä, jotka ovat syyllistyneet tai syytettynä syrjinnästä, oli sitten kyse seksuaalisesta häirinnästä, huonoista työoloista, rasismista tai nepotismista, ovat liian pitkään voineet piiloutua itsenäisen craft-panimon maskin taakse. Se että on itsenäinen ”craft”-panimo ei välttämättä tarkoita sitä, että automaattisesti moraalinen asenne tai oluissa laatu olisi parempaa. Kuten täällä hyvin tunnetussa BrewDogin häirintätapauksessa kävi selväksi, niin taikuri näppäimistön takana ei ehkä ole sitä miltä ulospäin näyttää.

Tällainen myrkyllinen syrjintää tukeva kulttuuri ei voi eikä saisi jatkua meidän alallamme. Mutta mitä asialle voi tehdä? Ensinnäkin voi rohkeasti puuttua tilanteisiin missä näkee syrjintää ja tehdä selväksi, että tämä ei ole OK. Jos asiaan ei henkilökohtaisesti uskalla puuttua, voi siitä kertoa ammattiliiton edustajalle sillä liitto voi auttaa. Pitää myös uskaltaa oikeasti kuunnella ja uskoa uhreja, eikä esimerkiksi vähätellä, että ”tuosta tapahtumastahan on jo kulunut vaikka kuinka pitkä aika” tai klassinen ”älä nyt liioittele, ei se nyt noin pahaa voinut olla kun jatkoit vielä töitä”. Vähättely ei auta ketään ja näin aroista asioista voi olla vaikea puhua kun asia on tuore.

Lisäksi voi myös äänestää lompakollaan. Omalta kohdaltani on loppunut BrewDogin, Foundersin ja Mikkellerin oluitten juonti ja baarien tukeminen ennen kun he pystyvät näyttämään että ne aidosti kuuntelevat uhreja ja ovat valmiita muuttaman omia toimintatapojaan. Myös tekijät pitää saada vastuuseen omista teoistaan. Tarvitaan aitoa sovintoa eikä vain tyhjiä Instagram- ja Twitter-päivityksiä, jotka eivät johda mihinkään.

Ymmärrän, että voi olla pettynyt jos oma suosikkipanimo ei nyt sittenkään tule kauan odotetulle olutfestarille vedoten arvollisiin syihin. Mutta kannattaisiko silloin pysähtyä miettimään minkälaisen viestin festareille osallistuminen asiakkaana tai panimona lähettää syrjinnästä kärsineille? Mielestäni asian sivuuttaminen lähettää viestin ”sinä et ole tervetullut meidän skeneen” niille, jotka ovat kokeneet syrjintää olutalalla ja varsinkin naisille, transsukupuolisille, muunsukupuolisille tai seksuaalivähemmistöjen edustajille. Itse tiedostan hyvin, että olen valkoinen heteroseksuaalinen mies ja se, että minä kirjoitan tästä aiheesta voi vaikuttaa teeskentelyltä tai ongelmalliselta. Haluan kuitenkin olla töissä sellaisella alalla, joka on inklusiivinen, reilu, avoin ja turvallinen kaikille niille, jotka haluavat oluen parissa työskennellä. Jotta tämä saavutettaisiin, on tärkeää pitää kissa pöydällä ja puhua näistä asioista, vaikka ne ikäviltä tuntuvatkin. Itse haluan olla parempi liittolainen, joten siirryn nyt tästä kynän äärestä tutkimaan asiaa lisää ja toivon mukaan myös keskustelemaan aiheesta omaan sosiaaliseen piiriin kuuluvien kanssa.

Muistakaa, että jokaisen olutlasin takana on lukemattomia ihmisiä ja tarinoita, jotka ovat tehneet oluen, mutta myös että heidän yläpuolellaan on joku, joka käärii rahat ja että jokainen ostettu olut on myös tuen osoitus heidän toiminnalleen. Ketä sinä haluat tukea?

Teksti ja kuva: Christoffer Tuominen

Artikkelin kirjoittaja on muuttanut artikkelin julkaisun jälkeen Kanadan Torontoon ja jatkaa sieltä kirjeenvaihtoa.