Tänään 1.6. 2019 kieltolaki 100 vuotta

Vuosina 1919-32 voimassa ollut kieltolaki näkyy monien tutkijoiden mielestä edelleen Suomen alkoholipolitiikassa, juomatavoissa ja kulttuurissa. Humalahakuinen juomatapa on usein mielletty kieltolain vaikutusten aikaansaannokseksi ja monet, vielä nykyäänkin voimassa olevat säännökset voidaan johtaa takaisin tähän aikaan, kun juominen on ollut kiellettyä ja kontrolloitua. Tänään kieltolain alkamisesta on sata vuotta. On hyvä kerrata lyhyesti, miten siihen jouduttiin ja mitä kieltolaki aiheutti varsinkin oluen kohdalla. — 

1800-luvun lopulla, kun Suomi oli vielä osa Venäjän Suuriruhtinaskuntaa, Suomessa alkoi osana kansallisuusaatetta, levitä myös voimakas raittiusaate, jonka haluttiin vaikuttaa nimenomaan työ- ja maatalousväestöön. — Kun aikaisemmin Suomessa keskusteltiin alkoholin kohtuukäytöstä, niin vähitellen täysraittius oli tullut ainoaksi oikeaksi tavaksi hoitaa alkoholikulttuuria raittiusväen mielestä. Näin ”kansan juomaa” eli olutta ruvettiin säännöstelemään maaseudulla ja lisäksi siihen kohdistui veropaineita ja asetuksia, jotka myöhemmin toteutuivatkin.—  Nämä vaikuttivat oluen hinnan nousuun ja näin vaikeuttivat saatavuutta.

Silloin Suomen poliittisessa elämässä vasemmistoa voidaan sanoa alkoholivastaiseksi. Suomen työväenliike ja sosiaalidemokraattinen puolue jakoivat vankan raittiusaatteen, joka on kansainvälisestikin harvinaista. Myös muut puolueet suhtautuivat myönteisesti raittiuteen ja niin kieltolakia ehdotettiin 1907 eduskunnassa jokaisen puolueen taholta ja hyväksyttiinkin ilman äänestystä samana vuonna 31.10.1907. Tosin etukäteen tiedettiin, ettei senaatti tulisi sitä hallitsijalle esittämään. Voimakas halu kieltää alkoholi Suomessa on ollut luultavimmin kytköksissä sekä kansallisuusaatteeseen että taloudelliseen ajatteluun, kaikki voimat tarvittiin ponnisteluihin, että saadaan köyhä maa menestymään. Alkoholin vaaroja liioiteltiin, vaikka Suomi oli ennen kieltolakia yksi niistä maista, joissa kulutettiin vähiten alkoholijuomia koko Euroopassa.

Suomessa oli viime vuosisadan alussa noin 100 olut- ja portteripanimoa, joissa valmistettiin lähinnä lageria, pilsiä ja portteria, viimeiseksi mainitun ollessa näistä prosenteiltaan vahvinta. — Keskimäärin olut on ollut vahvuudeltaan vähän yli 4-prosentista. — Olutta verotettiin käytetyn maltaan mukaan ja kun mallasveroa korotettiin viime vuosiuhannen alussa moninkertaiseksi, tämän ja muiden säännösten takia panimoiden toimintamahdollisuudet kaventuivat huomattavasti.—  Raittiusliikkeen puolella näitä verokorotuksia perusteltiin sillä, että näin kuluttajat siirtyvät ostamaan miedompia mallasjuomia tai ostivat olutta yleisemmin vähemmän. Miten tämä on oikeasti vaikuttanut ostamiseen ja toisaalta siirtymiseen esim. vahvempaan, vaikka kotipolttoiseen alkoholiin, on vielä tarkastelematta.

Valistustaulut olivat laajassa käytössä kouluissa ja raittiusliikkeiden tilaisuuksissa.

Raittiusliike ponnisteli edelleen 1910-luvulla alkoholin täyskieltoa kohti erilaisilla keinoilla, jopa juomien maahan kaatamisella. Nämä ponnistelut johtivatkin lopulta kieltolakiin väliaikaisesti vuonna 1917 ja lopulliseen kieltolakiin, joka alkoi 1.6.1919.

Valtio ei ollut kuitenkaan valmistautunut tarpeeksi lain valvontaan ja lain rikkomisesta tuli yleinen tapa. Kansan suussa kieltolakia nimitettiinkin ”kiertolaiksi”. Kieltolain rikkominen oli näinä aikoina moraalisesti täysin hyväksyttävää ja salakuljetus sekä salakapakat olivat voimissaan.—  Vahvan oluen valmistaminen kiellettiin.—  Yli 2,5 -prosenttisen oluen kulutus romahti, Suomesta sitä ei saanut kuin apteekista, eikä sitä kannattanut salakuljettaa. Salakuljetuksen päätuote oli pirtu.—  Panimot katosivat, muuttuivat kaljatehtaiksi, jossa valmistettiin alle 2,5% tilavuusprosenttista mallasjuomaa tai rupesivat valmistamaan virvoitusjuomia, joita tarvittiin mm. pirtun laimentamiseen.

Kieltolain aikaa kesti Suomessa yli kymmenen vuotta ja se nykytutkimuksen mukaan muutti voimakkaasti Suomen juomakulttuuria. Nk. ”suomalaisen juomatavan” arvioidaan syntyneen juuri kieltolain aikana, kun juomien käyttö ja salajuopottelun ilmapiiri sekä alkoholin kausittainen saanti muuttivat juomistapoja.

Kieltolain kymmenen vuoden aikana poliittiset päättäjät olivat huomanneet, että lakia rikotaan laajalti ja että valtio kaipasi kipeästi alkoholista saatavia verotuloja.—  Monet lain kannattajatkin olivat ajan myötä todenneet täyskiellon haitat hyötyjä suuremmaksi. Kieltolaista äänestettiin vuoden 1931 lopulla ja suunta oli selvä; lain täydellinen kumoaminen sai 70 prosenttia hyväksytyistä äänistä. Kieltolaki päättyi seuraavana vuonna ja uusi alkoholilaki tuli voimaan 5. huhtikuuta 1932.

Kuvat: Työmies-sanomalehti ja cyden valokuva valistustaulusta