Kahdeksan uutta suomalaista humalalajiketta markkinoille
Luonnonvarakeskuksen pitkän humalatutkimuksen tuloksena on tuotu markkinoille kahdeksan suomalaista humalalajiketta panimokäyttöön. Alma, Hautalan Harras, Kernaala, Kroppa, Kähäri, Maliskylä, Peräkorpi-Nisu ja Torppari ovat saaneet kasvien löytäjiltä tarinaansa kuvaavat nimet ja kasveja on tilattavissa taimistoilta.
Luonnonvarakeskus (LUKE) on jo pitkään tutkinut voisiko kotimaisia, talojen seinillä ja puuharjoissa kasvavia humalia käyttää kaupallisesti oluen tekoon. Aikaisemmin oli kokeiltu kasvattaa erilaisissa projekteissa kansainvälisiä humalalajikkeita Suomessa, mutta ne eivät valitettavasti menestyneet johtuen ilmastoerilaisuuksista. Ulkomaiset jalostetut humalalajikkeet ovat nimittäin lyhyen päivän kasveja, jotka usein talvehtivat ja kasvavat hyvin Suomessa, mutta eivät ennätä tuottaa kypsää satoa ennen syksyn ensimmäisiä pakkasia.
Pitkään luultiin, että villinä talojen seinillä ja puutarhoissa kasvava humala on tuontikasvi, mutta uusimman tutkimuksen mukaan humala on suomalainen alkuperäiskasvi, joka on luonnossa viihtynyt alkujaan puron reunamilla ja muutenkin veden äärellä. Suomalaiset humalalajikkeet ovat kestäviä ja ne ovat viihtyneet villiintyneenäkin vuosisatoja. Lisäksi humalaa on luultavimmin käytetty Suomessakin oluen maustamiseen jo kauan, jonka lisäksi sitä on käytetty kansanlääkintään ja ruuaksikin. Elias Lönnrot mainitsee humalan suomalaisessa kirjallisuudessa Kalevalan 22. runossa sekä Flora Fennicassaan (1860) kuvaten humalaa ”köynneliääksi kasviksi, jolla on kouramaisen karheat lehdet”. Humalan pitkästä merkityksestä Suomessa kertoo myös se, että ympäri maata löytyy paljon humala-alkuisia paikannimiä, kuten Humalistonkatu tai -tie.
Vanha humalatarha Somerolla.
Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkinut suomalaisia humalia saatuaan 2010-luvun alusta alkaen runsaasti yhteydenottoja viljelijöiltä ja panimoilta suomalaisista humalista. Luonnonvarakeskus keräsi näytteitä suomalaisten kotipihojen humalista ja niitä saatiinkin tuhatkunta kansalaisilta. Näytteet tutkittiin ja niiden geeniperimää ja humalakäpyjen kemiaa selvitettiin. Suuresta näytemäärästä valittiin 21 lajiketta tarkempaan tutkimukseen, näitä lajikkeita on arvioitu ja havainnoitu tarkasti neljä täyttä kasvukautta Luken Piikkiön puutarhatutkimuksen koetoiminta-asemalla Varsinais-Suomessa sekä yhteistyöoppilaitosten humalatarhoissa Etelä-Pohjanmaalla ja Lapissa. Luken mukaan kotimainen humala kiinnostaa sekä ammattimaisen viljelyn ja tuotannon osaajia ja vasta-alkajia sekä olutharrastajia: keväällä 2024 kyselyn mukaan viljelyä suunnitteli 60 vastaajaa eri puolilla Suomea yhteensä noin 70 hehtaarin alalle, mielellään yhteistyössä panimoiden kanssa.
Luonnonvarakeskuksen humalatutkimuksen tuloksena on nyt tuotu markkinoille kahdeksan suomalaista humalalajiketta. Hauskalta kuulostavat humalalajikeet Alma, Hautalan Harras, Kernaala, Kroppa, Kähäri, Maliskylä, Peräkorpi-Nisu ja Torppari ovat saaneet kasvien löytäjiltä tarinaansa kuvaavat nimet ja kasveja on tilattavissa taimistoilta. Näillä uusilla humalilla on lajike-esitteet, jotka ovat saatavilla sähköisinä tietokortteina.
Luken mukaan nämä suomalaiset maatiaislajikkeet ovat aromiominaisuuksiltaan erinomaisia, mutta kannattaa muistaa että ne ovat humalajalosteisiin, konsentroituneisiin pelletteihin ja uutteisiin verrattuna vaatimattomampia, mikä on huomioitava sekä käyttömäärässä että oluen tai muiden tuotteiden reseptiikassa. Katkeruudesta vastaavat alfa- ja beetahappopitoisuudet ovat keskimäärin nekin melko matalia, korkeimmillaan kuuden ja kolmen prosentin luokkaa.
Humalaa Peräseinäjoen pihalta.
Humalaa puutarhassa ja oluessa
Humalatarhan rakentamisesta ja viljelystä on julkaistu parikin uudehkoa opasta; Rakennetaan humalatarha (urn.fi) ja Viljellään suomalaista humalaa (urn.fi) joiden avulla sekä maanviljelyn ammattilainen, mutta maallikkokin voi päästä humalan kasvatuksen saloihin. Kirjoissa käsitellään laajasti taimien valintaa, tarhan perustamista ja hoitoa, humalakäpyjen käsittelyä, humalan kasvinsuojelua, taimituotantoa, sadon ominaisuuksia ja lajikkeiden esittelyä. Facebookista löytyy myös oma kasvattajien Humalafarmarit-ryhmäkin, jossa neuvotaan kaupallisen humalan kasvatukseen niin isossa kuin pienissäkin määrin.
Pienpanimoliiton ja Panimoliiton yhteistyössä on kehitetty oluttyyli, suomalainen lager, jossa pyritään tuomaan esille suomalaisen oluen erityisyyttä ja joka pyritään lanseeraamaan laajemminkin. Tyylin määrityksessä on ollut oluentekijöitä ja panimomestareita ympäri Suomen niin isoista kuin pienistäkin panimoista. Suomalainen lager -oluttyylin raaka-aineet edustavat panimoiden mukaan suomalaista maanviljelysosaamista parhaimmillaan niin maltaiden kuin humalankin puolesta – tässä oluttyylissä on ensimmäistä kertaa määritelty kotimaisen humalan käyttö. Päämääränä on saada oluttyylille tietoisuutta ja niin monta tuotetta, että se voitaisiin arvostella mm. Suomen paras olut -kilpailussa omana kilpailusarjanaan. Ainakin Karvilan Panimo ja Mallaskoski ovat jo oman versionsa tehneet, mutta tulevaisuudessa usean erilaisen kotimaisen humalalajikkeen saatavuus varmaan lisää kiinnostusta uuden oluttyylin panoon panimoiden puolella. Muutamat panimot, kuten Tornion Panimo on myös tehnyt omaa olutsarjaansa, jossa on käytetty jo kotimaista humalaa, mutta kotimaisen humalan käyttö on ollut toistaiseksi aika pientä. Nyt kaupalliseten kotimaisten humalalajikkeiden määrän kasvettua toivottavasti niillä vamistettuja oluita on lähitulevaisuudessa entistä enemmän saatavilla sekä pienpanimoiden että isojen panimoiden valikoimissa. Toki humala ei heti ensimmäisenä vuonna yleensä paljon käpyjä tuota ja monasti kestää yli 5 vuotta, etttä humalakäpyjen tuotanto käynnistyy kunnolla, joten luultavammin näillä uusilla lajikkeilla tehdyt oluet ovat odotettavia enemmän 2030-luvun puolella.
Uudet humalalajikkeet ovat nyt saatavilla ennakkotilauksilla ainakin Peuraniemen Taimitarha Oy:ltä sekä Puutarha Tahvoset Oy:ltä. Tilattuna taimet ovat toimitettavina kysynnästä ja taimityypistä riippuen keväästä 2026 eteenpäin.
Lähde: Luonnonvarakeskus, kuvat Anikó Lehtinen
