Jaskan Kaljat: Maistossa Westvleteren 12, Struise Pannepot Reserva 2009 ja Rochefort 8 (5yo)

Belgian reissun fiiliksiä hakemassa!

Belgian reissu on aivan kulman takana ja edessä reissu hienoon olutmaahan, jossa paljon loistavia oluita ja hienoja panimoita. Olut on elintarvike, eikä mikään saatanallinen paha, jota se täällä meillä on. Tässä on vielä viimeiset päivät tullut hiottua tulevaa reissua kohilleen ja nyt on aika vielä ottaa jääkaapista parit maistiaiset ennen siirtymistä maailman parhaiden oluiden pariin. Anteeksi hehkutukseni, mutta olen vaan kuin lapsi jouluaattona lahjojen seassa.

Jääkaapissani on muutamia belgioluita ja niistä silmiini loistivat kolme melko mahtavaa yksilöä. Jos noista ottaisi pienet tyypit ja hakisi vielä viimeisen ns. korkean paikan leirin ennen reissua. Sieltä löytyi viisi vuotta kypsynyt Rochefort 8, Pannepot Reserva 2009 ja viime syyskuussa ostamani Westvleteren 12. Eli kovan luokan pulloja jokainen.

Lähetääs purkamaan ajatuksia, että mitä nämä oluet tarjoilivat maistajalleen.

Rochefort 8 (5yo)

Tuoksut tarjoilevat laajan kirjon aromeja sieltä parhaimmasta päästä. Syvää tummaa hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja kaunista aromien tasapainoa. Missään vaiheessa et huomaa mistä toinen tuoksun osa alkaa, vaan tämä menee tasaisesti alusta loppuun.

Fiilikset:
Maku on täydellisessä harmoniassa. Pehmeän hedelmäinen, poreilevaan hiilihappojen tuomaa hapokkuutta ja mausteisuutta. Makumaailma ei hyökkäile, vaan kaikki palaset ovat käsissäni koko maistelun ajan. Lopussa paahteisuutta ja kandisokerista makeutta. Kyseinen R8 on kypsynyt loistavasti ja tekee samanlaista taikaa, kun hänen isoveljensä Rochefort 10, jota olen kans onnistuneesti kypsytellyt. Tässä on olut, joka hipoo täydellisyyttä. Rochefort 8 on tuoreeltaankin yksi olutmaailman hienoimpia luomuksia, mutta kun annetaan aikaa, niin eiku vaan paranee. Osta talteen ja anna olla vähintään kolme vuotta. Maista myös tuoreeltaan ja kirjaa ajatuksesi ylös. Mukava sitten verrata kuinka maku on muuttunut.
—

Struise Pannepot Reserva 2009

De Struise Brouwers on yksi suosikki panimoitani koko maailmassa. Heidän panimonsa on rakennettu viimeisen päälle ja tuotteet ovat aivan maailmanluokkaa. Heidän valmistamat Pannepot –oluet nostivat panimon kaikkien tietoisuuteen ja loppu onkin historiaa. Nyt minulla on lasissani vuoden 2009 –versio Pannepot Reservasta. Tässä oluessa päiväys on 16.8.2016 eli on saanut oikein hyvin kypsyä.

Fiilikset:
Tuoksusta tulee esiin oluen voima. Siellä on iskua vaikka muille jakaa. Mausteisuutta ja kuivahkoa tummaa hedelmää. Pehmeästi ikääntynyt, eikä mitään haittaavia sivuaromeja, vaan pelkkää täydellisyyttä. Siinä missä Rochefort 8 tuoksui mahtavalta, niin tämä kyllä pyyhkii lattiat sillä juomalla.

Kevyttä paahteisuutta. Sellainen lempeän mokkainen aromi. Välifakta: Nykyisinhän De Struisella on oma paahtimo, josta tulee kaikki kahvi mitä käyttävät myös oluissaan. Näin he saavat juuri sellaiset kahvipavut, joita itse haluavat. No niin ja takaisin tähän juomaan.

Harvoin vetää olut näin hiljaiseksi miestä, joka on useammankin oluen eläissään juonut. Maku on sellainen, että meinaa isolle miehelle tulla kyynel silmään (ehkä jopa pikku pisara kävi silmäkulmassa), koska nyt olemme päässeet kohteeseen. Yksi pehmeimpiä oluita, joita olen eläissäni maistanut. Makumaailma on mokkaisan kahvinen, tumman hedelmäinen ja lopussa ripaus mausteisuutta. Alkoholin tuoma voima lämmittää, mutta ei puske läpi. Voisin väittää, että tässä on tämän mennessä elämäni parhaimman makuinen olut mitä olen koskaan maistanut. Vetää oikeasti aivan sanattomaksi, miten pehmeä kokonaisuus. Jos joku on täydellinen, niin tämä on sitä.
—

Westvleteren 12

Viimeisenä maistoon lukuisia kertoja maailman parhaaksi olueksi valittu Westvleteren 12, joka on ostettu Belgiasta luostarin viereisestä In de Vrede-kahvilasta. Kyseinen olut on ollut maistossani yllättävänkin monta kertaa. Siitä on tullut maksettua reilu 20 egeä helsinkiläisessä olutravintolassa. Olen pitänyt belgioluttastingin, jossa kyseinen juoma on parhaimmassa iässään eli noin 3v. Olen myös tuoreena maistanut kyseistä olutta Belgian reissulla viime syyskuussa. Nyt sitten viime reissun tuliainen maistossa eli voisi puhua melko tuoreesta kaverista.

Fiilikset:
Tumman hedelmäinen tuoksu, mutta heti tulee esiin se belgioluiden kypsyttämisen taika. Jos sinulla on vahva belgialainen olut, niin yleensä sen makumaailma paranee kypsyttämällä kellariolosuhteissa. Tässä ei ole sitä pehmeyttä mitä kahdessa ekassa. Tämä ei olekaan mikään vertailu, että mikä olut on maailman paras, vaan tekosyyni fiilistellä mahtavilla oluilla.

Makuhan on taas sitten huumaavan hyvä. Siinä missä R8 ja Panne2009 olivat sulavan pehmeitä, niin Westy12 säväyttää jopa mahtavalla jopa parfyymisella makunautinnollaan. Maku on sellainen mausteisen kirpeä, mutta siellä tummaa hedelmäisyyttä hieman pehmentämässä. Tuo mausteisuus tasoittuu, kun antaa vielä pari vuotta olla. Onneksi on vielä 10 pulloa jemmassa. Maku ei pärjää kahdelle ekalle, mutta on kyllä käsittämättömän hyvä. Tässä on enemmän särmää, kuin kahdessa ekassa yhteensä, mutta itsellä balanssi ja makujen täydellinen sinfonia vie voiton. Tässäkin tatsissaan tämä olut on helposti 44/50, joten voi vaan miettiä mitä aikaisemmat ovat. Pannepotille ei riitä tämä oma asteikkoni!!!
—

Yhteenvetona voisin sanoa, että olen valmis Belgian reissuun ja pääsin maistamaan pitkästä aikaa oikeita belgialaisia oluita. Valinnat sattuivat sieltä aivan kärkipäästä, mutta en lähde valittamaan. Tämä oli tällainen makujen ja aromien fiilistelykirjoitus, joita myös tulen tekemään jatkossa lisää.