Helsinki – pienpanimoita ja oluthenkilöitä ysäriltä tähän päivään

Helsingin olutmaailmasta voi kirjoittaa monesta eri näkökulmasta ja ne ovat kaikki yhtä relevantteja.
Hyviä olutravintoloita, panimoita ja panimobaareja on yllin kyllin ja siksi näkökulman valitseminen onkin vaikeaa.

Helsingin olut- ja panimohistoriasta onkin kirjoitettu paljon, mutta hieman varjoon on jäänyt 1990- luvun paikallinen oluthistoria, joka on kuitenkin ollut monen nk. ensimmäisen aallon pienpanimon perustamisajankohta. Monella tavalla muutostuulisella 1990-luvulla syntyi monia olutravintolaketjuja, kuten HOK-Elannon William K –oluthuoneet tai Momentinin Kalaravintolat, jotka vieläkin ovat tärkeä osa helsinkiläistä olutmaisemaa. Olutposti avaa tätä historiaa ja kehitystä muutaman helsinkiläisen panimon ja oluthenkilön kautta.

”Itse Helsinki on perinteinen panimokaupunki”, kertoo alueen panimohistoriaan perehtynyt toimittaja Sakari Nupponen. ”Helsingin sataman asiakirjat paljastavat, että kaupunkiin on tuotu jo kauan mm. lyypekkiläistä olutta. Ensimmäinen teollinen panimoyritys oli kaupungin mahtiporvareiden vuonna 1756 perustama Stora bryggeri bolag. Se ei kuitenkaan kauan elänyt, vaikka panimon sijainti Eteläranta 9:ssä oli täydellinen: janoiset asiakkaat olivat pääosin Suomenlinnan rakentajia ja oluen valmistukseen tarvittavat jäät saatiin merestä.”

HELSINGIN VANHIN JA PIENIN PANIMO

Piskuinen Perhon Panimo sijaitsee Etu-Töölössä, osana nykyistä Perhon Liiketalousopistoa ja ravintolaa. Koulussa on ollut panimo jo vuodesta 1995 ja se on jatkanut toimintaansa tähän päivään asti ollen noin 5000 tuhannen litran vuosituotannollaan Helsingin pienin ja vuosiltaan Helsingin vanhin edelleen toimiva panimo.

Juha Sinisalo ja Sauli Jarva

Juha Sinisalo ja Sauli Jarva

Oluentekijä Sauli Jarva on ollut osa panimon toimintaa melkein alusta asti.

”Koko panimon idea tuli entiseltä rehtorilta Pentti Laakkoselta. Aika oli hyvin eri, olutta toki myytiin ravintoloissa, mutta siitä ei käytännössä tiedetty juuri mitään. Ulkomaalaiset oluet olivat pikkuhiljaa rantautumassa Suomeen ja nähtiin, että alan koulutuksessa olisi tarvetta olutosaamiselle. Laakkonen innostui oluentekemisestä osana ravintola-alan koulutusta ja kohta meillä oli jo panimolaitteet”, kertoo Jarva. Perhon Panimon oluenteko oli Antero Rohkean ja Jarvan työtä. Vanhin panimossa kehitetty olut, englantilaistyylinen ale, on edelleen tuotannossa. ”90-luvulla perhon rohkea oli jotain uutta ja erikoista vaikka se nyt tuntuukin ihan tavalliselta,” Jarva pohtii.

Pitkään Perhon Panimo oli ainoa opetuspanimo, ja se on ainoita, joilla on myyntilupa. ”Myyntilupa mahdollistaa sen, että opiskelijat pystyvät tekemään oluen ja myymään sen, jolloin saamme pedagogisesti hyödynnettyä koko oluen kaaren tuotannosta asiakaspalveluun”, kertoo Perhon Panimon toinen oluentekijä Juha Sinisalo. ”Teemme oluet edelleen täysin käsityönä, jolloin opiskelijat oppivat varmasti koko prosessin”. Jarvan mukaan panimon pyörittäminen on muuttunut huomattavasti. ”Vielä 1990-luvulla panimotyö oli syntistä puuhaa, kun tulli teki tänne yllätystarkastuksia ja raportointi oli hyvin raskasta. Viranomaisten oli vaikea ymmärtää, miten pieniä määriä olutta me teimme”. Myös kuluttajien suhtautuminen Perhon oluisiin on muuttunut. Kun 1990-luvulla vierastettiin sameita, tummempia ja katkerampia oluita, nyt taas kokeillaan ennakkoluulottomasti kaikkea ja kysytään uutuuksia. Myös opiskelijat ovat ylpeitä oppilaitoksensa oluista ja ostavat niitä itsekin. Sinisalon mukaan Perho on ainutlaatuinen panimo, koska se päätavoite on nimenomaan opetuksellinen, vaikka olutta myydäänkin. ”Meidän tärkein tehtävämme helsinkiläisen olutkulttuurin saralla on nostaa ravintola-alan ammattilaisten oluttieto ja -taito niin korkealle, että he voivat viedä itse oluen sanomaa eteenpäin”. Sauli Jarva on samaa mieltä. ”Perhon Panimo on tärkeä osa helsinkiläistä olutkulttuuria. Meillä olut on hyvin paikallinen tuote, pääosa oluesta myydään saman katon alla kuin missä se tehdään”.

BRYGGERI HELSINKI – SUOMALAINEN OLUTNÄYTEIKKUNA HELSINGIN SYDÄMESSÄ

Bryggeri Helsinki on panimoravintola, joka sijaitsee panimohistoriallisen Helsingin sydämessä, Tuomiokirkon vieressä. Panimon ravintola on tunnettu oluistaan, oluen ja ruuan yhdistämisestä sekä olutsommelier Olli Majasesta, joka on ollut eräs helsinkiläisen olutkulttuurin avainhahmoista jo 1990-luvulta lähtien.

Olli Majanen

Olli Majanen

”Oma olutkiinnostus lähti vuonna 1990 Pub Angleterren ravintolapäällikkönä toimiessani, kun sain järjestää Michael Jacksonin Suuren Olutkirjan julkaisujuhlat ravintolassa. Innostuin oluista valtavasti Jacksonin kirjaa tutkiskellessa. 1990-luvulla olutosaaminen oli yleisesti heikoissa käsissä, vehnäoluttakin anniskeltiin usein konjakkilasissa eikä oluttyyleistä oikein tiedetty mitään. Olut kuitenkin kiinnosti sekä kuluttajia että mediaa, joten muutoksen merkit olivat ilmassa ja kiinnostus kasvoi koko 1990-luvun.

”Yksi muistorikkaimpia työpaikkojani on ollut oluen edelläkävijä, Richard´s Pub Korkeavuorenkadulla, jossa ensimmäisen kerran pääsin mukaan yhdistämään olutta ja ruokaa. Siellä aloitettiin myös real alen myynti vuonna 1996. Helsingin olutmaailma kehittyi nopeasti 1990-luvun loppupuolella sekä valikoiman että oluttiedon puolesta, oli ilo olla siinä mukana”.

Nykyään Majanen on Bryggeri Helsingin osakas ja toimitusjohtaja. ”Bryggeri Helsinkiin minut pyysi perustamisvaiheessa mukaan Kääriäisen Pekka, jolle ehdin sanoa ei kolme kertaa, ennen kuin käänsin pääni. Lopulta suostumukseeni vaikutti se, että panimon yhteyteen oli tulossa iso ravintola, jossa voisin toteuttaa itseäni yhden lempiteemani eli oluen ja ruuan yhdistämisen parissa. Lisäksi minua kiehtoi päästä vaikuttamaan oluentekoon ensimmäisen kerran ammattiurallani sekä yrittäjyys Bryggeri Helsinkityylisessä isossa panimoravintolassa”.

Bryggeri Helsinki on hyvin paikallinen panimo, koska olut nautitaan heti sen tekopaikan vieressä. Panimoravintola on ollut auki vapusta 2013. ”Perusasiamme ovat edelleen samat kuin alussa: Teemme olutta mitä haluamme itse juoda, ruokaa teemme lähituottajien raaka-aineista ja panostamme oluen ja ruuan yhdistämiseen”, Majanen kertoo. ”Katson, että meillä on panimona ja minulla olutihmisenä tehtävä levittää oluen sanomaa suomalaisille. Osana tätä on myös se, että pidämme omien oluidemme lisäksi myös hyvää valikoimaa suomalaisia pienpanimo-oluita ravintolassamme, että kävijät pystyvät tutustumaan suomalaiseen pienpanimomaailmaan kauttamme”.
Myös panimoravintolan nimellä haluttiin viestiä paikallisuutta. ”Bryggeri Helsinki -nimi tuli siitä, että halusimme ilmentää paikallisuutta, mutta twistillä. Olemme osa Helsingin historiaa ja kaupungin ydintä, tästä läheltähän vanhin helsinkiläinen teollinen panimokin on lähtenyt liikkeelle. Omien oluiden nimetkin tulevat pitkälti Helsingin katujen nimistä ja historiasta. Haluan että meidät tunnetaan nimenomaan helsinkiläisenä panimona”, painottaa Majanen.

Bryggeri Helsinki sijaitsee Sarvikuonon korttelissa, jolla on oma paikkansa Helsingin historiassa. Kortteli on sama, missä Stockmann on aloittanut toimintansa. ”Minulle rakkain paikka tässä on Tuomiokirkko, joka minulle merkitsee helsinkiläisyyttä. Näen sen päivittäin, kun tulen töihin ja se vaikuttaa minuun aina yhtä voimakkaasti. Tunnen olevani Helsingin ytimessä”, summaa Majanen.

HELSINGIN PANIMOTOIMINNAN JUURELLA – SUOMENLINNAN PANIMO

Vahvasti Helsingin identiteettiin liittyvällä Suomenlinnan saarirykelmällä on osansa 1700-, 1800-, että 1990-luvun suomalaisessa oluthistoriassa. Suomenlinnassa on sijainnut 1700-1800-luvulla panimo, jota tarvittiin, että janoiset työmiehet jaksoivat rakentaa Viaporin linnoitusta. Sittemmin saari oli pitkään ilman panimoa, kunnes siellä asuva Jussi Heikkilä päätti perustaa sellaisen.

Jussi Heikkilä

Jussi Heikkilä

”Perustin panimon omaan kellariini vuonna 1995”, kertoo edelleen panimon omistajiin kuuluva Heikkilä. ”En paljoa tiennyt oluen
valmistuksesta, mutta tekemällä oppii. Harjoittelimme pari vuotta kellarissani ja sitten nykyiseen panimoon pääsimme 1997.”
Suomenlinnan panimon ensimmäisiä oluita olivat belgityylinen ale ja Loisto-niminen lager. Heikkilä muistelee, miten 1990-luvulla moni kuluttaja ei ollut valmis erikoisiin oluisiin, joten monesti panimon tuotteisiin suhtauduttiin vähän arastellen. Suomenlinnan asema turistikohteena ei myöskään ollut vahva 1990-luvulla. Kun nyt turisteja käy vuosittain saarella toista miljoonaa, silloin kävijöitä oli vain parisataatuhatta vuodessa. Saarella ei ollut vielä silloin edes peruspalveluja kävijöille, Suomenlinnan panimon ravintola olikin ensimmäisiä saarelle avautuneita ruokapaikkoja.

Suomenlinnan panimon paikallisuus näkyy sijainnin lisäksi myös oluiden pakkauksissa ja nimissä. Oluiden nimet ovatkin Suomenlinnan historian henkilöitä tai paikkoja. Vanhimmat, edelleen tuotannossa olevat oluet ovat Helsingin 450-juhlavuoden kunniaksi pantu Helsinki Porter sekä Piper Wit -vehnäolut. Kaikissa etiketeissä on Suomenlinnan myös majakkana toimiva kirkko, joka onkin koko saaren näkyvin
elementti. Heikkilälle itselleen se on myös henkilökohtaisesti tärkeä maamerkki, joka symbolisoi niin Suomenlinnan yhteisöä kuin itse saartakin.

Suomenlinnan Panimolla on nykyään toimitilat myös Vantaalla, mutta olutta tehdään edelleen myös saaressa. ”Käytännön toiminta saarella on hieman haastavaa välillä, mutta kyllähän täällä panimo täytyy olla, teollisen oluen valmistushan Suomessa on alkanut Suomenlinnan tarpeista”, miettii Heikkilä. ”Itse olen elänyt täällä yli puolet elämästäni, enkä tiedä olenko enemmän suomenlinnalainen vai helsinkiläinen. Suomenlinna on osa Helsinkiä, mutta se on paikkana tunnettu kaikkialla Suomessa, ja siihen ei liity samanlaista asennetta kuin Helsinkiin saattaa liittyä kaupunkina. Suomenlinna on kaikkien suomalaisten.”

MUITA HELSINKILÄISIÄ PANIMOITA

Stadin Panimo

Etko Brewing

Vallilan Panimo

8-Bit Brewing

MUUT PANIMORAVINTOLAT HELSINGISSÄ

Teerenpeli Kamppi

Bruuveri ja Social Lab

Beerger

Ravintola Nolla

 

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2019.

Teksti: Anikó Lehtinen

Kuvat: Oskari Sarkima

Lue Olutposti-lehti 2/2020 nyt ilmaiseksi verkosta!