Hankala Asiakas: Kuukauden kohokohdat: toukokuu

Toukokuu oli kiireinen olutkuukausi. 150+ uutta kokeiltua olutta mutta vain 2 kirjoitusta koko kuukauden aikana. Yksittäisiä analyysejä ei tehty sillä toukokuu meni vauhdilla Tallinn Craft Beer Weekendin (TCBW) ja muiden— tilaisuuksien— merkeissä. PIeni läjä oluita käytiin läpi edellisessä kirjoituksessa ja tässä tuttuun tapaan menneen kuun mainitsemisen arvoiset.

Tallinnassa käsityöläisoluiden lisäksi vierailtiin— Tallinn Crap Beer Weekendin ständillä, jossa FatPhil puolisoineen esitteli oluen ystävien kaukomatkoilta tuomia “helmiä”. Four Loko Watermelon tarjoili vesimelonin ja mallasviinan hämmentävän tunkkaisen yhdistelmän. Siirappista ja keinotekoista.— Kyseisen litkun kohderyhmää voi vain spekuloida. Toinen samaisen tiskin makuelämys oli valkovenäläinen Duplet joka oli makean viinainen bock tai näin internet ainakin väitti. Tätä sopinee juoda lämpimänä yöjunan savuisella käytävällä jossain päin itäistä Eurooppaa, mahdollisimman suuresta pullosta tietenkin.

Takaisin craft beerin pariin. IPA-osastolla oli hienoa kokeilla Cool Headin Summer In Vermont muutaman tunnin ikäisenä One Pintin aurinkoisella terassilla. Sameaa olutta jonka pistävän nokkosmainen humalointi poltteli pitkään suussa. Hienoa että kotimaassakin tehdään tämän tyyppisiä lanseerauksia ja että tuoreen ja voimakkaasti humaloidun oluen profiilin nostamista jatketaan. Hieman saman sarjan olut TCBW:ssä oli Lervigin Supersonic, joka oli tasoltaan varsin lähellä amerikkalaisia tuplakuivahumaloituja humalamehuja. Lervig on viimeisen vuoden aikana vakuuttanut yhä vahvemmin olevansa P-maiden kovimpia tekijöitä. TCBW:ssä oli myös legendaarinen Boneyardin Notorius -triplaipa joka oli varsinainen humalapommi josta ei asennetta puuttunut. Upea olut ja tuoreena hanasta se oli omassa elementissään.

Sahtipajan Äppelpaj Session Mead oli kuin nestemäinen omenapiirakka, sopivan makea mutta hapokas omenien johdosta. Erittäin herkullinen miidi— taitavalta Sahtipajalta. Saman panimon— aprikoosihappamuus Ich Bin Ein Berliner Apricot Dream— oli hienosti tasapainossa happamuuden ja hedelmän kanssa. Hienostunut hapokkuus poreili suussa. Tässä olisi erinomainen piknik-juoma, pehmeiden juustojen tai pirteän salaatin kera. Samaan tarkoitukseen sopisi myös Westbrookin Key Lime Pie Gose. Panimon normaali Gose on lajinsa erinomainen edustaja ja tämä versio oli siitä persoonallisella limettivivahteella höystetty. Myös yuzulla höystetty Gozu muistuu mieleen piristävänä versiona Westbrookin Gosesta. Tämä on hieno sarja jota on aina mukava juoda.

Bryggeri Helsingin Puola-viikkojen listalla oli myös kansainvälistäkin suosiota nauttinut Imperator Baltycki ja samaisen oluen sherry-versio Imperator Baltycki Sherry Oloroso BA. Normaalissa versiossa— oli hieno syvä kahvisuus ja pitkä jälkimaku. Maitokahvia ja vaniljaakin. Sherry-versio aloitti varsin erilaisella ensipuraisulla – freesi, vaniljainen ja vieno sherrymaisuus joka nousi hienosti porterin paahteiselta pohjalta. Jälkimaku oli pitkä ja siinä vaniljaisuus kiemurteli kirsikoiden joukossa. Hieno versio hieman tylsähköstä oluttyylistä.

Vahvoissa belgioluissa ja barleywineissä oli muutama huippu. De Struisen hienot tynnyriversiot klassisesta Pannepotista ovat aina kiinnostavia.— Pannepot Reserva (2012) Markers Mark BBA ja hieman nuorempi Pannepot Reserva 2014 Cask Strength Makers Mark BA olivat hienoja portviinimäisiä olutelämyksiä. Struisen pitkän linjan tynnyröintiohjelma tuottaa tulosta. Näistä toinen nautittiin TCBW:ssä itse panimomestarin kanssa joka tietysti kohotti kokemusta entisestään kun pääsi fiilistelemään oluen kehitystä ja kuulemaan taustatarinoita. Struisen ständillä isännöinyt Urbain vahvisti myös illan hämärtyessä, että oli tosiaan maannut itse “koelschipissään” Dirty Horsea valmistaessaan (kyseistä olutta kokeiltiin huhtikuussa Tukholmassa). Värikäs persoona jonka sielukkaisiin oluisiin on aina hienoa sukeltaa.

Etelänaapurin upeasta Odraveinistä kokeiltu Odravein Bourbon BA (Cellar Series) oli erittäin onnistunut versio. Bourbontynnyrit eivät jyränneet hienoa mallaspohjaa vaan kokonaisuus oli miellyttävä ja tasapainoinen. Laadukkaita moderneja oluita tulee myös Saksasta ja tällä kertaa lasiin osui CREW Republicin X 2.1 Barley-Wine. Tässä oltiin lähellä Odraveiniä mitä tulee upeaan maltaisuuteen, kellarointipotentiaaliin ja tasapainoon. Erittäin miellyttävä sipperi jota on saatava lisää.

Bell’sin Expedition Stout vuodelta 2015 oli upean samettinen ja kahvinen.— Tämä olut on aiemmin kokeillun 5-vuotiaan pullon perusteella erinomainen kellarikandidaatti joka kehittyy upeasti vuosien mittaan. Näitäkin on onneksi ollut varsin helposti tarjolla viime— aikoina. Westbrookin Sorissa pidetyn tap takeoverin ainoa kiinnostava olut Siberian Black Magic Panther (Bourbon Barrel-Aged) oli jenkkityylinen, tuhti ja vaniljainen stout. Ei ihan sitä terävintä kärkeä mutta varsin laadukas.— Kyseiseltä panimolta olisi hyvin voinut tuoda takeoveria varten paljon kiinnostavampia valintoja, mutta ehkä sitten seuraavan kerran. TCBW:ssä kokeiltu Põhjalan CocoBänger— oli makea ja suuri stout jossa kookos, vanilja, kuivatut hedelmät ja rocky road -kakku sulivat yhteen siirappiseksi nektariksi. Hieno olut jota pitää ottaa kokeiltavaksi kotioloihinkin jos vastaan tulee. Hieman samaan suuntaan menivät myös Lervigin Sippin’ Into Darkness and Sippin’ Into Darkness Barrel Aged. Liköörimäisen makea, jopa brandymainen, suklainen ja hyvin samettinen normiversio ja tynnyrikypsytyksellä loppusilauksen saanut versio olivat kummatkin herkullisia ja laadukkaita. Lopuksi De Molenin Hel & Verdoemenis Cuvée oli tumma ja hitaasti nautittava— kokonaisuus, jossa viinitynnyrien tanniinisuus ja bourbontynnyrien vaniljaisuus pelasivat hienosti yhteen.

— 

Vanhaa olutta

Odravein

Imperial Stout-ish

Puola edustaa

—