Hankala Asiakas: Berliinin tunnelmissa

02.12.2017 / Kirjoittaja olutpostimestari / Kategoriat: Olutposti

Allekirjoittanut yhdisti voimansa parin ruotsalaisen beer geekin kanssa ja kohteeksi valikoitui Berliini. Laagerin luvatussa maassa oli tällä kertaa tarjolla astetta enemmän pintahiivaoluita ja muuta hauskaa verrattuna parin vuoden takaiseen visiittiin Berliinissä. Lähtökohta reissulle oli käydä Stonen panimolla noutamassa kolmen vuoden takaisin crowdfundingkampanjan palkinto-oluet. Kyseessä siis Stonen ja heidän ystäväpanimoiden Groundbreaking Collaborations -sarjan oluita reippaissa magnumpulloissa. Samalla tarjolla oli myös alennusta panimoravintolasta ja tavoitteena olikin majoittua pidemmän kaavan sunnuntailounaan merkeissä ja käydä läpi oluttarjontaa. Tässä parin kolmen päivän seikkailut oluen ja ruoan näkökulmastaâ€¦

Lauantaiaamun aikainen lento Berliiniin sujui hyvin torkkuessa ja pian patsasteltiin jo Potsdamer Platzilla. Kello oli 10 aamulla mutta olutta teki jo mieli, joten ei muuta kuin suoraan lähimmän kaupan valikoimaa tutkailemaan. Litran 10% Faxe-tölkit ei kuitenkaan tarttunut mukaan vaikka se olikin taktisesti sijoitettu deli-tiskiin kolmiovoileipien viereen. Lähistöllä sijaitsevassa ravintolan usp oli jopa 100 eri oluen valikoima. Wow. Siellä oli muutama paikallinen ja allekirjoittaneen ensimmäinen argentiinalainen olut sopivasti käynnistämään päivää. Pian ruotsalaiset kaverit tulivatkin paikalle ja välitön â€œcheck in” (heh) Airbnb -kämpille. Hyvä kun ovi oltiin saatu kiinni kun oli aika korkata kämppäbottlesharesessioiden ensimmäinen olut, lämpimänä laukusta tottakai. Anchoragen A Deal With The Devil ko. oluen toista erää vuodelta 2014 oli täydellinen aloitus yhteiselle viikonlopulle. Tätä oltiin odotettu vuosia ja vihdoin se saatiin kokeiltavaksi. Melko eeppiset 17,3% eivät tuntuneet missään kun suuta valeltiin hunajaisella oluella. Tämä oli kypsynyt upeasti muutamassa vuodessa ja tässä oluessa yhdistyivät Stille Nachtin, Utopiaksen ja Westvleteren XII:n parhaat puolet konjakkitynnyröidyllä loppusilauksella. Single malt, single hop ja jotain sen suuntaista sanoi joku. Puhelias porukka vaimentui lähes mindfulnessharjoituksen tavoin hengittelemään nenillään tätä jumalaista lientä. Hämmentävä yhdistelmä kypsynyttä belgiquadia ja jenkkibarleywineä. Tästä pullosta jätettiin osa jääkaappiin seuraavaa aamua varten kun oli aika siirtyä seuraavan oluen pariin.

Ruotsalainen kaveri poimi esiin parin viikon ikäisen Lawson’sin Sip of Sunshinen, joka on ollut allekirjoittaneen tähtäimessä jo pitkään, muttei vielä ollut napannut. Tämä tuli siis täysin yllätyksenä mutta mikäs sen parempaa. Tämä on bromancea sen jaloimmassa muodossa. Itse olut oli toimiva välipala erinomaisella humalan tuoksulla mutta itse maku oli hieman yksinkertainen. Ihan â€œperus-IPA:na” tämä oli todella hyvä. Yllättävän makea suutuntuma mutta kitkerä jälkimaku. Loput oluet heivattiin jääkaappiin kun oli aika siirtyä ulos kämpiltä ja suunnata paikalliseen panimoravintolaan nimeltä BRLO. Tyylikkäästi konteista ja peltilevyistä kasattu paikka oli täysiverinen ravintola ja panimobaari 20 hanan voimin. Pöytään tilattiin läjä sekalaisia lautasia ja kippoja erilaisia kasvisruokia. Makujen kirjo oli uskomaton ja kaikki totesivat lähes yhteen ääneen aterian olleen yksi parhaista, ellei paras, kasvisateria mitä oli vastaan tullut. Mandoliinilla millin ohuiksi leikatut ja ilmakuivatut kasvikset kruunasivat kokonaisuuden mainioina olutsnackseina. Pari flightia tilattiin pöytään mutta kummatkin olivat varsin tylsiä. BRLO:n ja paikallisen Brewdog-baarin yhteistyöolut Dr. Frank’s Happy Pils oli maistuva ja maltainen imperial pils. Naparbierin humaloidummat oluet hanassa olivat myös ihan OK. Itse panimon oluet eivät valitettavasti jääneet mieleen mutta ruoka oli äärimmäisen maistuvaa.

Seuraavaksi suunnaksi otettiin yksi Berliinin kuulemma parhaista baareista â€“ Muted Horn. Keskellä hieman sekavaa turkkilaisaluetta sijaitsee pieni baari jonka olutvalikoima oli erinomainen. Hanassa oli mm. Alesmithin Vietnamese Speedway Stout mutta sitä kokeiltiinkin jo aiemmin— tänä vuonna. No, tulihan sitäkin taas tilattua ja olihan se edelleen hyvää. Baarissa oli kahviolutteema hanoissa ja samaan flightiin Speedwayn kanssa otettiin Omnipollon Gimbagagompa Coffee Vanilla Granola joka lähetettiin välittömästi takaisin sen ollessa aivan hirveä sokerinen myslilitku. Mahtava henkilökunta oli samaa mieltä ja tarjosivat iloisesti toisen oluen tilalle. Ennen kahvioluita otettiin toki lämmittelyksi Alchemistin Skadoosh,— jota oli hauska kokeilla panimon nimekkäämpien oluiden ollessa vanhoja tuttuja. Todella voimakas jälkikatkeruus ja kuiva jälkimaku. Humalan puraisu oli agressiivinen mutta hieno. Parempi kuin â€œSip” aiemmin päivällä. Pöytään tilattiin 3 Fonteinenin Zenne y Frontera Solera, joka on kyseisen, lähes eeppisessa maineessa olevan sherrytynnyröidyn lambicin toinen tuleminen. Harmillisesti sitä on käytännössä mahdoton saada kotiin kokeiltavaksi, joten sitä oli täällä luonnollisesti tilattava pullo. Panimon meister Armand Debelder kuuleman mukaan vaatii että baarit kaatavat sen dekantteriin ja niinhän se täälläkin meni. Olut sai seistä 30-45min omassa rauhassaan ennen kuin sitä kokeiltiin. Itse olut oli taivaallisen upea lambicin ja sherryn kohtaaminen. Makeus ja happamuus olivat täydellisessä, lähes pyörryttävässä, tasapainossa. Verrattuna ensimmäiseen batchiin (kokeiltu Tukholmassa huhtikuussa 2016) oli tämä lähes identtinen. Asfaltin, poltettujen renkaiden ja Baroloviinien rautaisuus yhdistyivät upealla tavalla leikkimään happamalle alustalle. Tässä oli yksi vuoden harvoista 5/5 oluista. Tässä välissä juotiin monta muutakin harvinaista olutta kuten esim. jenkkiläisten lambicfanien keskuudessa kuumeisen hytinän aiheuttavan Huisstekerij H.ertien Weisse Geuze Yasmin ja— In de Verzekering tegen de Grote Dorstin Geuze Societyn ko. baarille sekoitteleman Muted Horn Toots Tribute Geuze Nr. XII. Kummatkin olivat mainioita omalla tavallaan â€“ jasmiinilambic muistutti teetä (yllätys) kun taas Toots Tribute oli lähinnä upeasti sekoitettu geuze. Näitä tuskin kovin monesta paikasta löytyykään joten olihan ne kokeiltava. Tarjolla oli myös pari Cycle Brewingin stoutia, joista selvästi parempi oli 3rd Anniversary BA Vietnamese (Da Lat). Todella makea ja tyylikäs vietnamilaisen kahvin maidon ja makeuden yhdistelmä uutettuna todella tuhtiin stoutiin. Erittäin pitkä jälkimaku ja lähes täydellinen suutuntuma. Panimon hype is real. Cyclen 3rd Anniversary BA Brazil Oberon oli myös miellyttävä ja erilainen kahvi toi makuun enemmän kuivuutta ja sen maku oli hyvin tuoreen tuntuinen. Pulloissa luki â€œdrink fresh” joten näin tehtiin. Niin, täältä sai myös ostettua mukaan suurimman osan listaoluista joten tuliaisiakin tuli napattua mukaanâ€¦

Reippaan session jälkeen suunnaksi otettiin Monterey Bar niminen paikka. Savuinen rokkibaari oli hieman hämmentävä paikka käsityöläisoluiden maistamiseen, mutta valikoima oli mainio. Lisäksi baarin omistaja asui yläkerrassa ja huhujen mukaan innostuu tarjoamaan oluita listan ulkopuolelta jos hyvin käy. Joku sanoi että varastossa olisi sillä hetkellä ollut mm. Hill Farmsteadia. Tilattiin kuitenkin Tilquinin Pinot Noir. Viininen, marjainen, hilloinen. Kuin hotellin aamiaispöydässä ne hillot pienissä lasipurkeissa. Idyllinen maalaishillo. Tyylikästä laatutavaraa jälleen kerran Tilquinilta. Loppuilta sujui sekalaisten hanaoluiden seurassa.

Seuraavana aamuna korkattiin aamupalaksi Side Projectin Blended 2017, joka tarjoili vuorijuustovoileivän kyydiksi läjän vihreitä omenoita ja upean tasapainon. Se oli sekoitus 1, 2 ja 3 vuotiaita Missourin villihiivaoluita ja makuprofiilissa oli hyvin persoonallinen bakteerikulttuurin tuntuma. Heti perään tasoitettiin tilannetta Hill Farmsteadin Nordic Saisonilla. Kyseinen pullo oli oluen ensimmäistä erää vuodelta 2014 ja olikin kypsynyt mukavasti pullossa. Poreileva suutuntuma sai upean vastakohdan raparperin hapokkuudesta, joka tuntui erityisesti jälkimaussa. Seuraavaksi oli stoutin vuoro ja De Molenin Mooi & Meedogenloos Bourbon BA oli bourbontynnyröity imperial stout. Se toi mieleen Firestone Walkerin Parabolan kaltaiset yltiömakeat jenkkistoutit bourbonvivahteella. Paahteinen ja suklainen. Yksi panimon lukuisten oluiden parhaimmistoa tähän mennessä. Makuaistit oli täten viritelty Stonen panimovierailua varten. Ennen taksin tilaamista ehdittiin tosin vielä maistamaan eilisaamuna avattua A Deal With The Deviliä joka oli edelleen kuin hunajaaâ€¦

Noin 25 minuutin taksimatkan päässä sijaitsi Stonen valtava panimoravintolakokonaisuus. Erittäin upeat puitteet ja vakuuttava rakennus antoivat odottaa myös upeita olutkokemuksia. 50 hanan ja arviolta muutaman kymmenen pullotuotteen joukosta kokeiltiin vajaa 20 olutta pidemmän kaavan lounaan kylkeen. Stonen omista nousivat parhaiksi vuoden 2003 Russian Imperial Stout ja vuoden 2009 Old Guardian â€“ kummatkin hieman hämmentävästi hanatuotteina. â€œRIS” oli kypsynyt hienosti ja mukana oli nahkaa, vanhoja matkalaukkuja, suklaatiivistettä ja hyvin tummaa suklaata. Old Guardian tarjoili puolestaan kuivattuja aprikooseja, hunajaa ja hyvin katkeran jälkimaun. Stonen, Beavertownin ja Garagen Fruitallicassa oli pehmeän kaurainen suutuntuma, kiivin hedelmällisyyttä ja pientä poreilua, jota seurasi pidempi habaneron tulinen jälkipolte. Varsin persoonallinen ja toimiva dipa. Vuoden 2009 Double Bastard Ale oli myös kypsynyt hyvin ja humalan pisto oli pehmentynyt. Suutuntuma oli kuitenkin miellyttävän poreileva. Henkilökunta innostui seurueemme innostuksesta ja tarjosivat myös lisämaistiaisia hanoista. Loppuviimeistely hoidettiin pullolistalta The Brueryn Sucré Madeira BA:lla. Jokusen vuoden takainen pullo tarjosi suuren sokerisen jenkkibarleywinen jonka maussa tuntui hienostunut balsamico ja jälkiruokaviinimäinen polte. Panimokompleksista sai Stonen omien oluiden ja fanisälän lisäksi myös ostettua mukaan mm. Alchemistin suhteellisen tuoreita ipoja. Ei hullumpi paikka. Niin ja ne Groundbreaking Collaborations -magnumpullotkin kotiutettiin samalla kertaa. Ruoka oli mainiota vaikka hintataso olikin lähes kotimainen.

Edellisenä iltana tavattu suomalaisberliiniläistynyt oluen ystävä oli jälleen Muted Hornissa, joten suunnattiin sinne uudestaan. Vinkki mahdollisesta Tree House -oluen havainnosta oli totta ja pian lasissa olikin panimon IPA— Green. Odotukset panimon olutta kohtaan olivat valtavat ja ensikosketus tähän tarunhohtoiseen mehuipojen kuninkaaseen (panimoon siis) aiheutti välitöntä tärinää käsissä kun tölkki korkattiinâ€¦ Humalointi oli todella tuntuva ja purkki taisi olla jokusen viikon vanha. Tuuhea, samea, mehukas. Tasapaino oli äärimmäisen hiottu. Jos ihan rehellisiä ollaan, oli tämä kuitenkin varsin lähellä ellei jopa samalla tasolla kuin Trillium/Monkish -tyyppisten panimojen vastaavat tuotteet. Pitää kuitenkin ehdottomasti kokeilla lisää panimon oluita. Suut huuhdeltiin Sante Adairiuksen legendaarisella Saison Bernicellä. Pullo oli upean viinimäinen ja hunajainen. Yksi parhaista vastaan tulleista jenkkisaisoneista Hill Farmsteadien ohella.

Kolmantena päivänä pyörittiin lyhyellä kierroksella toisella puolella Berliiniä. Brewdogissa oli yhdistettynä 30 hanaa, pizzeria ja bottleshop â€“ mikä mainio keidas. Kyseisen baarin bottleshopissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta hanoissa oli muutama uusi tuttavuus. Saksaan tehdyn Hello My Name Is Helga oli varsin neutraali dipa mutta vahvemmassa sarjassa oli pari hienoa tapausta. Single Barrel #1770 â€“ Absinthe Barrel-Aged Paradox oli viideksi vuodeksi absintti-tynnyriin â€œunohdettu” imperial stout, joka tänä vuonna sai hyvin rajoitetun jakelun. Berliinin baarin pääkoira oli kuuleman mukaan taistellut itselleen pari kegiä joista yksi oli sopivasti hanassa tällä kertaa. Todella yrttinen, sokerinen ja tuhdi imperial stout. Absinttitynnyri toi mieleen akvaviitin ja saksalaiset yrttiliköörit/-shotit. Hämmentävä yhdistelmä, jota oli kuitenkin helppo sippailla. Kaveriksi oli tietysti asiallista ottaa Dog F, jota on laajemmassa jakelussa muttei vielä ollut itselle tullut tilattua. Prosentit eivät tässä juurikaan tuntuneet ja kokonaisuus oli upean siirappinen, paksu ja sopivan tulinen. Jälkimaku poltteli ja kiemurteli pitkään suussa. Seuraavaksi käytiin tsekkaamassa lähistöllä sijaitseva Mikkellerin baari, mutta valikoima hanassa ja pulloissa oli yllättävän tylsä. Pikavisiitti mielenkiintoiselta paikalta vaikuttavassa Protokollissa ennen kuin oli aika suunnata lentokentälle ja kotiin. Kyllä tämä kaupunki nostaa päätään craft beerin suhteenâ€¦ Pitää siis palata asiaan.

—