Hanalistat graafikoiden syynissä
Kaukana takanapäin ovat ajat, jolloin baarin hanalista koostui keskarista,
nelosesta ja siideristä.
Olueen keskittyneissä baareissa kymmenienkin hanojen valikoimat ovat yhä yleisempiä ja niiden myötä myös seinällä asiakkaalle näytettävät listat hanojen sisällöstä ovat kokeneet viimeisen vuosikymmenen
aikana melkoisen renesanssin. Nykyisen olutbaarin lista on usein värikäs, jopa villi ja niissä kukkii luovuus. Mutta mitä mieltä niistä ovat visuaalisen alan ammattilaiset? Olutposti etäistutti Helena Valtosen Vantaalta ja Jani Suvannon Oulusta, visual designereita ammatiltaan molemmat, muutaman helsinkiläisen baarin hanataulun eteen. Helena ei lisäksi juo olutta, joten hän katseli tauluja myös ilman ymmärrystä niiden sisältämästä “olutkielestä”. Se kun on maallikolle helposti niin kryptistä, että ajaa vähemmän kokeneen asiakkaan jo hankaluudellaan ulos.
Kalliolaisen olutravintola Paneman muovilevyille kirjattu värikäs taulu saattaa linjoille ensiksi pienen
hiljaisuuden.
“En mä ymmärtäisi tästä yhtään mitään. Isolla on varmaan oluen nimi?” Helena sanoo sitten.
“Hirveän kirjava”, molemmat lisäävät.
“Tyylien kirjavuus on aika kammottava.” Jani moittii.
“Informatiivisuus voisi olla paljon paremmin. Laji selkeämmin esille, vähemmän kikkailua.”
“Kirjoittaisin, että ‘hanaoluet’.” Helena komppaa Jania.
“Jos tässä on vaikka marjaisat tai vaaleat tai tummat, niin olis kiva, että se näkyisi suoraan. Olispa joku
newbie-juttu, miten nauttia, mihin olut sopii, millainen se on.”
Paneman taululla lämmittelyn jälkeen William K. -ketjun taulu tulkitaan nopeammin. Molemmat kehuvat taulun selkeyttä edelliseen verrattuna.
”Tässä on selkeämpi rakenne, joka rivillä on sama rakenne ja nopea skannata.” Jani sanoo, tarkoittaen, että listaa on helppo seurata silmillä.
”Mä heti menisin noihin S-Etukorttikaljoihin.” Helena nauraa.
“Diggaan noista lipuista.” Helena sanoo. Jani ei yhdy näkemykseen täysin.
”On se vähän ylikorostunut se lippu. Pienempikin riittäisi.”
“Toi FCBR presents on kiva.” Helena lisää. Taulun alalaidassa on siis esillä Finnish Craft Beer Revolution -tapahtuman erikoishanat, jotka poikkeavat muun taulun linjasta. “Tykkään, että voi olla tollasta outoa ja erikoista.”
Iso-Roban perinteisen olutpubi Black Doorin lista kerää graafikoiltamme kehuja ja sitä pidetäänkin setin parhaana.
”Tykkään tästä eniten. Selkeä rakenne.” Jani sanoo. “Tiedot löytyy johdonmukaisesti oikeista paikoista. Tässä on myös mukavasti värikoodattu noi helposti juotavat ja hankalammat. Tosi hyvä. Pientä leikkisyyttä on myös tekstauksessa, mutta ei mee niin kirjavaksi kuin se ensimmäinen [Panema]. ”
”Tykkään, että nuo logot on eri tavoilla.” Helena komppaa Jania ja pitää myös listan ‘värikoodauksesta’. “Toi easy/ medium jne. on tosi ihana!”
Molly Malone’s ravintolan lista on “craftimpiin” paikkoihin verrattuna perinteisempi ja pelkistetympi.
Minimalismi ei kerää suunnittelijoilta kehuja.
”Pelkistetty on joo. Näistä ei kerrota yhtään mitään. Jos ei tiedä mitä on tilaamassa, täytyy baarimikolta kysyä jokaisen kohdalla mitä tää on.” Helena moittii.
”Aika täyteen ahdettu graafisessa mielessä.” Jani lisää.
”Tulis nopeasti vilkaistua ja katottua sitten muualta baarista mitä oikeasti on tarjolla.”
”Hirveä, en jaksais lukea. Ei kerro tarjonnan laajuudesta. Laiska ja ruma” Helena teilaa perinteisen olut+hinta -listan.
Poikkeuksena käsin tehdyistä listoista näytän värikkäästä ilmeestä tunnetun Pien-olutkaupan
digitaalista hanalistaa. Lista on Untappd-sovelluksen pohjalle tehty ja kaupan brändiväreissä.
Ehkä hieman yllättäen trendiolutharrastajien suosiman Pienen ilmeen tuntee myös olutta juomaton Helena, mutta parahtaa taulun nähdessään “Tää on ihan hirvee!”
“Diggaan ja rakastan näitä Pienen grafiikkoja”, Helena lisää, “mutta noi madot hintojen alla on kauheita.”
”Noi noudattaa selvää rakennetta. Se on hyvä. Nopeasti skannattava”, Jani pehmentää, mutta kuittaa lopuksi, “Susiruma kyllä.”
“Mun pitäs tykätä tästä, kun Pien on yks kauneimmista paikoista ikinä, mutta en tykkää.” Helena surkuttelee.
Teksti ja kuvat: Jouni Koskinen
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2020.
