Hallabrew – Kotiolut osaamista Joensuusta
Ei pakkasen vaan hallan panemaa
Mikä on Hallabrew? Nimestä huolimatta se ei ole kaupallinen panimo vaan kotipanimon työnimi. Hallabrewin nimi on tullut tutuksi monelle joensuulaiselle kotiolutharrastajalle ja alkaa olla tunnettu myös muuallakin Suomessa. Hallabrewin nokkamiehenä häärii Jani Hietala ja mukana touhussa on ollut alusta asti lankonsa Joona Roivas.
Hietala aloitti olutharrastuksen ja uusien oluiden maistelun sekä arvioinnin varsinaisesti vuonna 2014. Seuraavana vuonna Hietala ehdotti Roivaalle oman oluen panemista ja langon tiloissa pantu esikoisolut ”Aavarannan Aamunkoitto” näkikin päivänvalon 30.09.2015. Hietala tunnetaan ystävien kesken myös nimellä Proffa, johtuen miehen tavasta innostua uusista harrastuksista ja asioiden tutkimisesta, oluen parissa sitä tutkimista nimittäin riittää.
”Sain siis 2019 lokakuussa oman kotipanimon valmiiksi omissa tiloissa ja nimeksi vaihtui Hallabrew. Laitteeksi valikoitui Grainfather ja vanha kattila lämmittää huuhteluvedet. Lankoni Joona on edelleen vahvasti mukana ja useampi olut on pantu uusissakin tiloissa yhdessä” – Hietala kertoo.
Hietala panee nykyisin olutta myös paljon itsekseen ja panimon laiteistoa kehitellään hiljalleen eteenpäin, myös some aktiivisuus on lisääntynyt ja tulevaisuudessa voidaan odottaa myös Hallabrewin oma blogia.
”Tarkoitus on pitää oluen pano hauskana ja harrastuksena, kuitenkin suunnitelmissa on joskus päästä tekemään olutta yhteistyössä oikeiden panimoiden kanssa. Kotiolutkilpailut ovat myös yksi harrastuksen suola itselle, vaikka mitalisijoja ei vielä ole tullutkaan. Tarjoan myös kotiolutharrastajille mielellään apua ja voin ottaa arvioitavaksi oluita, joista sitten annan palautetta kehitysideoiden kanssa.” – Hietala kertoo.
Hietala on myös Joensuun seudun kotipanijat Facebook ryhmän perustaja. Ryhmä perustettiin vuonna 2016 kokoamaan joensuun alueen kotipanijat yhteen, ryhmän ideana on vaihtaa tietoja ja kokemuksia kotipanijoiden kesken, sekä järjestää kimppatilauksia, tapaamisia ym yhdessä.
Muutamia yhteisöllisiä tapaamisia on ollut muutamia vuosien saatossa ja uusin kohtaaminen koski bottle-swappia joissa siis vaihdellaan kotiolutta harrastajien kesken, kysyntää ryhmän tapahtumille olisi enemmänkin.
Hallabrew panimojuhlat
Hietala järjesti 13.6.2020 tiluksillaan panimojuhlat joihin toimittaja mukaanlukien osallistui paljon erilaisia oluen ystäviä, aina olutnoviiseista kotipanijoihin sekä ammattilaisiin, pöydässä nimittäin havaittiin istuskelemassa myös Joenbruu Beer Companyn olutmestari Stanislaw Domaniewski.
Sään salliessa juhlat järjestettiin ulkotiloissa paviljongin suojissa, suojalle olikin lähinnä tarvetta auringon takia sillä sää oli mitä mainioin. Sisätiloihinkin olutta pääsi halutessaan maistelemaan ja mikä suomalaisinta, myös saunomisen mahdollisuus oli tarjolla halukkaille. Toimittaja taasen käytti saunavuoronsa tutustuen kotipanimon tiloihin sekä vieraisiin joilla riittikin paljon kiinnostavia olut aiheisia tarinoita. Kotipanimon tilat vaikuttivat oikein hienoilta, huomiota herätti jättimäinen liitutaulu johon olikin raapusteltuna viimeisimmän projektin tietoja. Muutenkin tiloissa oli kuin kotonaan, olut aiheista tavaraa riitti pienen museon verran ja olipa siellä nurkassa vielä kaksi gekkoakin olutharrastajia ihmettelemässä.
Hyvin suunniteltu on jo puoliksi juotu.
Oluita oli tarjolla viittä erilaista ja toisistaan poikkeavia oluita. Määrällisesti olutta oli varattu riittävästi eikä se loppunut edes kesken, suoritus on parempi kuin joillain oikeilla olutfestareilla ja tästä täytyy antaa kiitosta panohenkilölle.
Oluina oli tarjolla Pehkolan maltaista valmistettu Saaz Pilsner, oikein mainio tyylinsä edustaja. Weldwerks Juicy Bits NEIPA klooni johon oli lisätty myös kveik-hiivaa käymisen nopeuttamiseksi. PowerPuff Girls vattu-persikka sour joka oli kaikessa marjaisuudessaan yksi herkullisimmista maistamistani soureista ikinä. Mahtava tuttavuus oli myös Löyly savu ale, intensiivinen savuisuus maussa teki oluesta mahtavan grilliruoan kylkeen. Bell’s Two Hearted Ale klooni löytyi illan päätteeksi lasista useampaankin otteeseen, tämä oli käytetty kahdella eri kveik-hiivalla.
Ruokatarjoilu oli hoidettu ”open grill” tyylillä ja jokainen sai tuoda mukanaan evästä mistä piti, oluen kyytipojaksi löytyikin grillistä illan aikana vähän kaikkea makkarasta grillikylkeen. Välillä grilli savuttikin siihen malliin että alkoi huomata että illan aikana oltiin nautittu muutakin kuin kansalaisluottamusta.
Oluen kaveriksi Anikó Lehtisen reseptillä valmistettu pubipiirakka
Äärimäisen huomaavaista olikin järjestää illan lopuksi vielä linja-auto kyyditys, tämän avulla vieraat pääsivät turvallisesti pois tilaisuudesta puolen yön tienoihin.
Tällaisia tilaisuuksia soisi olevan enemmänkin, varsinkin sitten koronan jälkeisinä aikoina. Tämän kaltaiset tilaisuudet ovat juuri omiaan kasvattamaan yhteisöllisyyttä puhumattakaan tietotaidon siirtymisestä ihmiseltä toiselle. Kotipanijoiden värikäs kirjo takaa sen että joku on aina tehnyt keskustelun aiheena olevan oluen eritavalla kuin keskustelun aloittaja, näin saadaan uusia ideoita oluen tekemiseen mitä ei välttämättä olisi osannut edes ajatella. Tällaisissa tilaisuuksissa myös tehdään tuttavuuksia joista voi poikia vaikka minkälaisia uusia oluita tulevaisuudessa ja parhaimmillaan jopa uusia panimoita.
Kuvat: Joni Sormunen, Jani Hietala.
