Finnwatch tutki Suomen suurimpien panimoiden ilmastotyötä – kuka voitti vertailun?

Finnwatch tutki Suomen suurien panimoyhtiöiden ja niiden myymien oluiden päästöjä. Hartwall voitti vertailussa Olvin ja Sinebrychoffin, toki kaikilla kolmella oli ilmastotyössään runsaasti hyviä aineksia.

Hartwall nousi kärkeen, kun Finnwatch vertaili Suomen suurimpien panimoiden ilmastotyötä. Olvilla ja Sinebrychoffilla oli niilläkin ilmastotyössään hyviä aineksia, mutta Hartwall erottui Finnwactchin mukaan edukseen. Selvityksessä oli mukana Suomen suuret panimot, jotka tekevät vuosittain yli 15 miljoonaa litraa olutta. Rajan alla olevat panimot ovat Suomen lainsäädännön mukaan pienpanimoita.

Oluen arvoketjun monenlaiset päästöt

Olut on juoma, jossa käytetään usein neljää raaka-ainetta: vettä, ohramallasta, humalaa ja hiivaa. Tuotanto edellyttää kuitenkin pitkää arvoketjua, jonka jokaisessa vaiheessa syntyy päästöjä. Raaka-aineiden alkutuotannossa käytetään tyypillisesti lannoitteita, torjunta-aineita, koneita ja polttoaineita, joiden päästöjä voidaan jyvittää jokaiselle oluttuopille. Myös matkalla pellolta olueksi syntyy päästöjä: ohra pitää mallastaa, mihin tarvitaan lämpöenergiaa, panimolla tarvitaan lämpöä mäskäämiseen ja keittämiseen ja kun olut käy, syntyy prosessissa itsessään hiilidioksidia. Valmis olut pakataan pulloon, tölkkiin tai tynnyriin, joka puolestaan kuljetetaan yhden tai useamman varaston kautta ravintolaan tai kauppaan ja sieltä koteihin. Myös kylmälaitteiden sekä pakkausten valmistuksen ja kierrätyksen päästöt kuuluvat oluen elinkaareen.

Toki muihin juomiin verrattuna oluen päästöt ovat melko kohtuulliset. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen julkaisemassa datasetissä käytetään arviota, jonka mukaan oluen päästöt ovat noin 0,9 kiloa per tuotekilo. Ne ovat suuremmat kuin virvoitusjuomilla (0,2–0,3 kg/kg) mutta hieman pienemmät kuin lehmänmaidoilla (1,0–1,3 kg/kg). Viinin päästöt ovat hieman suuremmat (1,1 kg/kg). Asetelma keikahtaa toisin päin, jos päästöt lasketaan tavanomaiselle annokselle. Esimerkiksi yhtä alkoholiannosta vastaa yksi tavallinen 0,33 litran pullo olutta noin 0,3 kilon päästöillä tai 12 senttilitraa viiniä noin 0,1 kilon päästöillä.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että ruotsalaisten ruokavalion päästöistä noin kolme prosenttia aiheutuu alkoholinkäytöstä, mutta erot ryhmien välillä on suuria. Miesten alkoholinkulutuksen päästöt arvioitiin 90 prosenttia suuremmiksi kuin naisten alkoholinkulutuksen päästöt. Vastaava ero on todennäköisesti myös Suomessa, sillä suomalaismiehet juovat keskimäärin 17 annosta viikossa ja naiset vain noin 6 annosta viikossa.

Suurien panimoiden ilmastomarkkinointi ja todellisuus

Kaikki kotimaiset suuret panimoyhtiöt kertovat mielellään ilmastoon liittyvästä vastuullisuustyöstään kuten esimerkiksi siitä, että niiden tärkeimmät tuotantolaitokset Suomessa ovat hiilineutraaleita. Käytännössä yhtiöt tarkoittavat tällä sitä, että panimotoiminnan suoria päästöjä on vähennetty. Sen sijaan esimerkiksi maatalouden tai hankintojen päästöjä ei huomioida panimoiden laskelmissa.

– On hienoa, että päästöt panimolta on saatu kuriin. Hiilineutraaliudesta puhuminen antaa kuitenkin väärän kuvan siitä, ettei oluella olisi lainkaan päästöjä, Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola sanoo.

Vastuullisuudesta kertovilla verkkosivuilla nostetaan hiilineutraalien panimolaitosten lisäksi esiin myös muita ilmastotoimia. Esimerkiksi Hartwall kertoo kierrätettyjen materiaalien hyödyntämisestä pakkauksissaan, Olvi kehitystyöstä yhdessä arvoketjun kumppanien kanssa ja Sinebrychoff muun muassa lämmön talteenotosta. Kaikki kolme esittelevät myös muita toimia päästöjensä vähentämiseksi, kuten ottavansa oluen valmistuksessa syntyvät hiilidioksidipäästöt talteen ja käyttävänsä ne hiilihappona muiden tuotteiden valmistuksessa. Kaikilla kolmella ilmastotoimien eteneminen on sidottu johdon palkitsemiseen.

Yksittäisten toimien kokonaisvaikutuksesta on kuitenkin vaikea saada tarkkaa kuvaa panimoyhtiöiden päästöraportoinnin vuoksi, koska tarkempi päästöraportointi tapahtuu näiden yritysten kansainvälisten tai kotimaisten emoyhtiöiden toimesta, ja näissä luvuissa usein Suomen toimintojen osuus on pieni eikä sitä erotella, joten nimenomaan Suomen tilanteesta ei ole valmiita vertailukelpoisia lukuja.

Finnwatch kysyi Suomen kolmelta suurelta panimoyhtiöltä – Hartwallilta, Olvilta ja Sinebrychoffilta – mitä ne pystyvät kertomaan toimintansa ja oluidensa ilmastovaikutuksesta. Vastauksilla täydennettiin julkisesti saatavilla olevista lähteistä kerättyä tietoa. Selvityksen tavoiteena on saada käsitys, millaista panimoiden ilmastopäästöjen hallinta on. Erityisesti arviossa keskitytään päästöraportointiin ja päästövähennystavoitteisiin.

Hartwall nousi kokonaistarkastelussa vertailun vahvimmaksi. Yhdessä emoyhtiö Royal Unibrew’n kanssa sillä on tiukimmat päästötavoitteet sekä selkeimmät aikeet maakohtaisen päästöraportoinnin aloittamisesta ja tuotekohtaisten päästötietojen tuomisesta kuluttajien saataville. Sekä Royal Unibrew raportoimat kansainväliset päästöt että Hartwallin Finnwatchille kertomat Suomen toimintojen päästöt ovat sekä myyntivolyymiin että liikevaihtoon suhteutettuna selvästi pienemmät kuin Olvilla tai Sinebrychoffilla ja sen emoyhtiö Carlsbergilla. Tämä voi kuitenkin johtua myös yhtiöiden tuotevalikoimaan liittyvistä eroista, koska eri tuoteryhmien päästövaikutukset vaihtelevat.

Myös Olvilla ja Sinebrychoffilla olivat monet ilmastotyön perusvaatimukset varsin hyvällä mallilla. Niiden päästöt ovat kansainvälisesti kattavan päästöraportoinnin ja ilmastotavoitteiden piirissä.

Vaikka oluen raaka-aineiden päästöt arvioidaan tuotetasolla kokonaisuuden kannalta vähäisiksi, on panimotoiminnalla kytkös maatalouden ilmastovaikutuksiin. Kiinnostavana yksityiskohtana selvityksessä nousi esiin myös, ettei tarkasteltujen panimoiden Suomessa panemassa oluessa käytetä lainkaan turvepelloilta tulevaa viljaa. Panimoyhtiöt hankkivat maltaansa Viking Maltilta, joka ei sopimusehtojensa mukaisesti tee hankintoja turvepelloilta. Turvepeltojen päästöjen vähentäminen on ollut yksi kansallisen ilmastopolitiikan haasteista, minkä vuoksi yritysten hankintapäätöksillä voi olla merkittävää vaikutusta.

Pakkaus on tärkein yksittäinen päästöjen lähde

Isossa kuvassa kohtuullisissa määrin nautitun oluen päästöt eivät ole suuri ongelma, mutta pienilläkin valinnoilla kuluttaja voi vähentää päästöjä.  Ilmastovastuullisten kuluttajavalintojen näkökulmasta olisi hyödyllistä, että kaupassa tai ravintolassa olisi helppo valita se olut, jonka päästöt ovat pienimmät. Nyt sen voi tehdä jo pakkauksen perusteella, panimoiden mukaan kun käytettävä pakkaus ja sen paino on keskeinen tekijä tuotepäästöjen kannalta.

Sinebrychoffilta kerrottiin Finnwatchille, että pienin hiilijalanjälki on hanaoluella ja että kuluttajapakkauksissa matalin hiilijalanjälki on PET-muovipullolla, joita ei tosin oluessa Suomessa paljoa käytetä. Toiseksi matalin hiilijalanjälki on alumiinitölkillä, joka on kierrätyslasipulloa parempi valinta.  Panimoliiton tilastojen mukaan suurten suomalaispanimoiden oluesta 86 prosenttia myydään tölkeissä, 10 prosenttia hanaoluessa käytettävissä astioissa ja ainoastaan 4 prosenttia pulloissa.

Kesän ilmastoystävällisimmät oluet nautitaan lasipullon sijaan siis hanasta tai tölkistä.

– Selvitysten perusteella pakkaus on tärkein yksittäinen päästöjen lähde. Lasipulloa parempi vaihtoehto on kaupassa tölkki ja ravintolassa hanasta laskettu tuoppi. Muovipullo on pakkauksista paras vaihtoehto, jos sellainen on tarjolla, Leipola sanoo.

Lähde: Finnwatch, kuvat Anikó Lehtinen

Katso myös:

EU:n pakkausuudistus vie Suomen juomapakkauskierrätyksen takaisin menneisyyteen