EU valmistelee siiderille yhtenäismääritelmää – näkemykset jakautuvat

Euroopan komissio valmistelee siiderille ensimmäistä kertaa koko EU:n kattavaa yhtenäismääritelmää. Uudet pelisäännöt siitä, mitä juomaa voidaan kutsua siideriksi, ovat herättäneet vilkkaan ja jakautuneen keskustelun alan toimijoiden keskuudessa Suomessakin.

Euroopan komissio valmistelee parhaillaan siiderille ensimmäistä kertaa EU-tason yhtenäismääritelmää. Tavoitteena on luoda koko unionin kattavat pelisäännöt sille, millaista juomaa voidaan kutsua siideriksi.  Tähän asti siideriä ei ole määritelty EU:ssa tarkasti, vaan siideri-nimen käyttö on perustunut yhteiseurooppalaisiin tullikoodeihin, joiden mukaan siiderin käymistuotteen täytyy vain sisältää omena ja/tai päärynämehua. Näin jäsenmaat ovat soveltaneet omia kansallisia käytäntöjään, mikä on mahdollistanut erilaiset valmistustavat ja moninaisen siiderituoteportfolion eri puolilla Eurooppaa. Suomessa alkoholilaissa ei enää ole määritelty siideriä erikseen, vaan se kuuluu luokkaan mieto alkoholijuoma (alkoholijuomaa, joka sisältää enintään 22 tilavuusprosenttia etyylialkoholia).

Siiderin määritelmä on ollut EU:ssa aina välillä jo vuosia esillä, mutta nyt näyttää että asia on menossa eteenpäin.

Panimojuomateollisuus varoittaa kilpailun vääristymisestä

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto suhtautuu EU:n suunnitelmiin kriittisesti. Liiton mukaan siiderin ehdotetut tiukat mehupitoisuusrajat voisivat vääristää kilpailua ja asettaa valmistajat eriarvoiseen asemaan.

Toimitusjohtaja Lasse Pipinen huomauttaa, että siideriä on valmistettu eri maissa hyvin erilaisin menetelmin.

– Pohjoismaissa on totuttu juomaan siiderinä toisenlaisia juomia kuin Euroopan perinteisillä siiderialueilla mutta tähän asti tullin luokitus omena-ja/tai päärynämehun käytöstä on riittänyt siiderin määrittelyyn, hän kertoo.

Lasse Pipinen, kuva Panimoliitto.

Valmisteilla oleva ehdotus toisi siiderille luokittelun, joka perustuisi käymistuotteessa käytettyyn mehupitoisuuteen.

Suunnitelmissa siiderit jaettaisiin kolmeen luokkaan, joista korkeimmassa (premium cider) juoma pohjautuisi sataprosenttisesti omenamehuun, keskimmäisessä luokassa (cider) pohjamehun määrä olisi vähintään 50 prosenttia ja alimmassa (cider-based drinks) 20 prosenttia.

Suomessa joissakin siidereissä mehupitoisuus on tätä pienempi. Tämän vuoksi siiderinvalmistajien olisi laitettava reseptejään uusiksi, jos ne haluaisivat jatkossakin myydä siideriksi nimitettävää juomaa.

Suunniteltu sääntely asettaisi liiton mukaan valmistajat eriarvoiseen asemaan.

– Jos mehupitoisuudesta tulee ainoa mittari siideriksi nimeämiselle, se suosii suoraan niitä maita, joissa tuotantorakenteet on jo valmiiksi rakennettu ehdotettujen mehupitoisuuksien ympärille, sanoo Lasse Pipinen. – EU:n mehupakko estää valmistajia vastaamasta kuluttajien todelliseen kysyntään. Jos tämä sanelu menee läpi, suomalaisten suosikkijuomat saattavat joutua luopumaan siideri-nimestä vain siksi, etteivät ne mahdu tarpeettomaan, tekniseen laskukaavaan.

– On kohtuutonta yrittää ahtaa kaikki eurooppalaiset siiderit samaan muottiin, joka on kopioitu parin maan vanhoista perinteistä. Byrokratia uhkaa nielaista alan luovuuden, Pipinen sanoo. – Tässä yritetään standardisoida markkinaa, mikä ei sitä tarvitse.

Liiton mukaan lainsäädännön tulisi tukea markkinoiden avoimuutta ja reilua kilpailua. Kuluttajat osaavat heidän mukaansa valita mieluisat tuotteet jo nykyisten pakkausmerkintöjen perusteella.

SASS: On kyse kuluttajansuojasta

Ehdotukselle löytyy kuitenkin vahva tukijoukko. Suomalaisen Aidon Siiderin Seura (SASS) pitää EU:n hanketta tervetulleena ja tarpeellisena.

SASSin mukaan kyse ei ole ”mehupakosta”, vaan kuluttajansuojan vahvistamisesta ja siiderin perinteisen määritelmän selkeyttämisestä. Järjestö korostaa, että historiallisesti siideri on tarkoittanut käynyttä omena ja/tai päärynämehua. Suomessa valmistetaan lukuisia siidereitä, jotka ovat saaneet SASS:n Aidon siiderin sertifikaatin, jossa on 100 % täysmehupitoisuus ja se on valmistettu myös 100-prosenttisesti kotimaisesta tuorepuristetusta omenasta. 

SASS:n mukaan iso osa asiakaskunnasta kuvittelee suomalaista suuren panimon siideriä ostaessaan kyseessä olevan valtaosaltaan omenapohjainen ja kotimainen tuote. –  Jos olisi yleisessä tiedossa, että omenaa ei tuotteissa juuri ole, ja sekin vähä on esimerkiksi puolalaista tai kiinalaista tiivistettä, voisi sillä olla merkittävä vaikutus myyntiin. On aina hyvä asia, että kuluttaja on tietoinen siitä, mitä ostaa, SASS kertoo.

SASSin mukaan Pohjoismaissa on valmistettu siideriksi kutsuttuja juomia, joissa omenan osuus on ollut hyvin pieni ja joissa on käytetty esimerkiksi omenamehutiivistettä tai hedelmäviiniä yhdistettynä hiilihapotettuun nesteeseen. Järjestön näkemyksen mukaan uusi määritelmä selkeyttäisi tilannetta ja tekisi eron aidon omenamehupohjaisen siiderin ja muiden juomien välille.

– Kuluttajalla on oikeus saada tieto raaka-aineen laadusta ja alkuperästä. Kukaan ei rajoita siiderin kaltaisten tuotteiden ostamista, jos kuluttaja haluaa tehdä sen valinnan, sanoo SASSin puheenjohtaja Zelda Jutila.

Vertailukohtina viini ja olut

Keskusteluun on tuotu myös vertailua viini- ja olutalaan.

David Cohen Ainoa Wineryltä muistuttaa, että viinin kohdalla vastaava nimisuoja on Suomessa hyväksytty: rypälepohjaiset tuotteet määritellään viineiksi, kun taas muista marjoista valmistetut juomat nimetään marja- tai hedelmäviineiksi.

– Silti myös marjaviinejä juodaan. Ei tuotetta tarvitse jättää ostamatta, vaikka nimessä on maininta marja- tai hedelmäviini. Samalla tavalla kuluttajilla on vapaus valita, juovatko karpalomehujuomaa vai karpalomehua, Cohen havainnollistaa. Hänen mukaansa vastaava selkeys voisi toimia myös siiderimarkkinoilla.

Toisaalta Panimoliitto kertoo, että Suomen suosituinta alkoholijuomakatergoriaa eli olutta määritellään lähinnä käymistavan ja alkoholiprosentin kautta.  – Oluellakaan ei ole erityisiä määritelmiä, ja juoma on sekä säilynyt perinteikkäänä että rinnalle on tullut uusia, moderneja ja miedompia olutjuomia, Pipinen toteaa. Oluita onkin nykyään olemassa hyvin monipuolisesti erilaisia, osassa saattaa olla hyvinkin paljon myös muita raaka-aineita, kuten vaikka hedelmämehuja- tai pyrettä.

Jos siideri-termi kielletään osalta nykyisiltä suomalaisilta siierivalmistajilta, Pipisen mukaan tilalle saattaa tulla lukuisia erilaisia nimikkeitä, jotka sekoittavat kuluttajaa. – Me näemme tässä keinotekoisen tavan säädellä tuotetta, mikä ei näin tarkkaa säätelyä tarvitse.

Siiderin määritelmästä

Historiallisesti ja alueellisesti siideri on tarkoittanut eri aikoina hyvinkin eri asiaa, joten asiaa voi katsoa monesta näkökulmasta. Sana cider tulee heprean sanasta shekhar, joka on tarkoittanut mitä vain vahvaa, käymisteitse valmistettavaa juomaa.

Siideri on yksi maailman vanhimmista alkoholijuomista, jonka juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse mm. kelttien ja roomalaisten aikaan. Ensin siideriä on tehty paloitellen omenia veteen, kunnes Espanjan maorit keksivät puristaa omenoista mehua samalla laitteella millä valmistettiin oliiviöljyä.

Siideri kehittyi Euroopassa, erityisesti Englannissa ja Ranskassa, missä omenapuita viljeltiin laajasti ja edelleen näillä aluilla on voimakas oma siiderikulttuurinsa kuten myös mm. Espanjassa. Siiderin lisäksi läheltä liippaava omenaviini on ollut suosittua mm. Saksassa. Pitkään siideri onkin ollut alueellinen erikoisuus, joka on ollut suosittua nimenomaan omenanviljelysalueilla. 1900-luvun puolella, enimmäkseen toisen maailmansodan jälkeen lähti kehittymään myös kansainvälinen siiderikulttuuri Iso-Britannian vientituotteiden kautta. Isoja siideribrändejä ovat olleet mm. irlantilainen Magners ja englantilainen Stronbow, Woodpecker ja Stowford Press.

Suomessa omenaviiniä on tehty jo 1800-luvulla, mutta ensimmäiset siiderit tulivat Alkoon vuonna 1932. Siideriä on myyty Suomessa yhtäjaksoisesti 1960-luvulta, mutta sen varsinainen suosio ja ruokakauppoihin tulo alkoi vasta vuodesta 1995, kun Suomi liittyi EU:hun. Siideristä tuli nopeasti Suomen alkoholilain ja makumieltymysten takia erilainen tuote kuin Keski-Euroopassa, se vakiintui nuorison suosimaksi makeaksi ja usein aromatisoiduksi tuotteeksi, jonka kulta-aika oli 2000-luvun alku. Pohjoismaissa siiderin kehitys on ollut hyvin samanlaista kuin Suomessa ja yksi Euroopan suosituimpia, pohjoismaalaisen ”oloisia” siidereitä on tanskalainen Somersby.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa siiderillä sanana on tarkoitettu siis koko olemassaolon ajan hyvin laajasti jollakin tavalla omenaa ja/tai päärynää käymispohjassa sisältäviä alkoholijuomia, joiden varsinainen maku saattaa omena tai joku muu, kuten ananas tai vadelma, kun taas tietyissä maissa siideri on hyvin alueellinen ja monin tavoin tarkoin säädelty juoma. Toki asia ei ole täysin mustavalkoinen, Suomessa myydään myös täysin omenamehusta tehtyjä siidereitä sekä meiltä että muualta ja perinteisillä siiderialueilla saattaa kaupasta löytyä myös kansainvälisiä, Pohjoismaisittain valmistettuja siiderituotteita.

Edellisen kerran hieman vastaavanlaisesta asiasta on väännetty Suomessa vuonna 2019, kun nk. makusiiderit eli aromatisoidut siiderit olivat vaarassa joutua eri tullitariffiluokkaan kuin ei-makusiiderit.

Keskustelu jatkuu

EU:n mahdollinen yhtenäismääritelmä jakaa alan toimijat kahteen leiriin. Toiset näkevät sen kuluttajansuojaa vahvistavana ja perinteitä kunnioittavana uudistuksena, toiset taas markkinoita rajoittavana ja innovaatioita kaventavana sääntelynä.

Avainasemassa on tietysti se, miten EU ja toisaalta kuluttaja kokee siiderin. EU:n ratkaisu määrittää lopulta, millaisin pelisäännöin siideriä tulevaisuudessa Euroopassa valmistetaan ja markkinoidaan,  ja millä nimellä kuluttajat sitä kauppojen hyllyiltä löytävät.

Kuvat: Anikó Lehtinen 

Lue myös:

Suomalainen siideri – vahingosta bilejuoman kautta kuivaksi ja käsityöläisjuomaksi