Enpä tiennytkään: minunkin kotikunnassani on oluthistoriaa!

Olutposti 20 vuotta!

Porissa kasvaneena sanon tähän suuren porilaisen kehun: ”Ei paskempi asia”! Opin varhain antamaan myönteistä tunnustusta. No, tämän mainion lehden vaiheita jo pitempään seuranneena olen todella iloinen siitä, että lehti on edelleen olemassa, jatkaa ja voi hyvin. Erityisen kivaa on se, että Olutposti on myös digitaalinen ja monella eri tavalla mukana sosiaalisessa mediassa. Hyvän paperilehden ilmestymisten välillä on tarjolla paljon mielenkiintoista.

Oluen panemisen kolme tärkeintä seikkaa ovat puhtaus, puhtaus, puhtaus. Olutpostin nykyvaiheen kolme tärkeintä pointtia ovat Suomi, Suomi, Suomi. Tämä lehti on parin vuosikymmenen aikana esitellyt kiitettävällä tavalla maailman eri olutkulttuureja, -tyylejä, -trendejä ja -panimoita. Sitä jatkettakoon. Vieläkin löytyy
suuret joukot ihmisiä, jotka varsin vähäisesti tietävät, miten iso asia olut on selittämään kokonaisia kulttuureja, valtioita ja elämänmuotoja. Samalla on kiintoisaa arvailla mitä kivoja oluita on tulossa maapallon eri suunnilta. Mutta nyt on myös perusteita ja isoja syitä kertoa kotimaastamme ja sen oluthistoriasta, -nykyisyydestä
ja -tulevaisuudesta. Yksi syy on tietysti se, että kiinnostus omaa maatamme kohtaan
on virinnyt huikeasti. Pandemia on estänyt kaukomatkat, joten huomio on kiinnittynyt lähelle. Hyvä niin. Suomi on niin upea maa, että olisi synti ja häpeä elellä täällä elinikä tutustumatta tämän katajaisen (!) kansan eri asuinpaikkoihin, tapoihin, ruokiin ja juomiin.

Arvioin numerossa 3/2021 myönteisesti Olutreissu SUOMI –kirjan ja olen mieltymyksellä seurannut ”cyden” Tutkalla ympäri Suomen  500 tunnissa -sarjaa tässä Olutpostin verkossa. Tällaisten tarjottimien kautta aukenevat komeat kattaukset suomalaista oluttodellisuutta.

Menisin vielä pidemmälle kuin miettimään kotimaanmatkailua tai pienpanimoiden leviämistä. Ne ovat saaneet ja saavat ansaitsemansa huomion. Nyt nimittäin olisi paikka tutkivalle kotiseudun historiankirjoitukselle. Kun pikkuisenkin kurkistaa melkein minkä tahansa paikkakunnan menneisyyteen, sieltä löytyy mielenkiintoista
sahti- ja oluthistoriaa, jos ei aivan teollisessa mittakaavassa, niin kansanperinteenä,
kodeissa ja kinkereillä. Otetaan esimerkiksi Loimaa. Harva tietää, että tuolla paikkakunnalla on pitkä ja kunniakas oluthistoria. Se on tutkittu ja dokumentoitu varsin hyvin, mutta näin ei ole suinkaan monen muun paikkakunnan kohdalla.

Tässä tarjoan nyt postpandemia-ohjelman koko valtakuntaan. Maakuntamuseot, kaupunkien ja kuntien omat museotoimet, kotiseutuyhdistykset ja -seurat, olutseurat, paikkakuntien panimot ja isommat olutravintolat ja -kaupat: hopihopi,
yhteistuumin, yhteistoimin ja yhteisvaroin tutkimaan mitä kaikkea löytyykään sahdin ja oluen perinteestä juuri näillä paikkakunnilla. Täten voisi löytyä myös tukevaa henkistä pohjaa suomalaisen oluenpanemisen tukemiseen ja järkevän lainsäädännön kehittämiseen.

Kerromme sitten Olutpostin 30-vuotisjuhlanumerossa, miten tämä
on edennyt!

Teksti: Lari Junkkari

Kuva: Novetos

Artikkeli on julkaistu Olutpostin numerossa 3/2021.