Bönthöö bönthöö: Vieraskynä: Turku Craft Beer Festival – tyylikäs debyytti

Teksti: Teijo Aflecht

Kuvat: Markus Lehto

Suomalaisten pienpanimo-oluttapahtumien kirjo on viime vuosina kehittynyt aimo harppauksin. Kymmenen vuotta takaperin tarjolla oli hieman yksinkertaistaen lähinnä eri kaupunkien Suuret Oluet, Pienet Panimot –tapahtumia, Helsinki Beer Festival ja Espoon Gallow’s Bird Real Ale Festival, jotka perinteisinä, laadukkaina tapahtumina toki vetävät täydet salit nykyäänkin. Tänä päivänä kuitenkin tuntuu, että lähestulkoon jokaiselle viikonlopulle on jossain päin Suomea lisäksi OlutExpo, OlutSatama, Lakeuden Panimojuhlat, Craft Beer Helsinki, Kymijoki Beer Festival tai Hito Hyvä Pienpanimojuhla, puhumattakaan lukemattomista pubien ja panimoiden järjestämistä pikkutapahtumista. Uusin, toivottavasti jokavuotinen, lisä tapahtumakatraaseen tuli siis Turku Craft Beer Festivalin muodossa. Astukaa peremmälle.

Turku Craft Beer Festival järjestettiin yli 120-vuotiaan VPK:n talon juhlasalissa, jonka näyttävyydestä kuvat saavat puhua puolestaan, jotta turhilta latteuksilta vältytään. Oluttapahtumat järjestetään monesti joko ulkosalla pitkien penkkirivien jähmeissä karsinoissa tai teollisuushalleja muistuttavissa sisätiloissa, luonnollisesti olosuhteiden pakostakin, joten vaihtelu tekee erittäin hyvää. Upean miljöön valinta näytti kuvastavan järjestäjien Samuli Pasasen ja Janne Ripatin visiota, jossa tapahtuma ei koostunut ainoastaan pääosan esittäjästä oluesta, vaan tärkeää oli laajempi kokonaisuus, johon kuului myös laadukas ruoka, muut alkoholijuomat ja estetiikka, kenties yhteisöllisyyskin. Nuo muut juomat eli viskit, viinit ja siiderit jäivät henkilökohtaisesti käytännössä paitsioon, vaikka ystävän kehuman Dalmore-tislaamon tasting houkutteli kovasti. Viikon pituisilla festivaaleilla olisi kenties ollut mahdollista kokea kaikki.

Panimoita VPK:n talolle saapui suurimmaksi osaksi Varsinais-Suomen eri kolkista ja myös pääasiallisesti Suomen pienpanimokentän nuoremmasta päästä. Esimerkiksi Kimito Brewing järjesti Turku Craft Beer Festivalilla kaksivuotisjuhla-tastinginsä ja oli silti noin puolia tapahtuman panimoista vanhempi. Lähiseudullisuudesta huolimatta monia paikalla olleista pienpanimoista ei ole toistaiseksi Turun olutravintoloissa tai marketeissa juuri näkynyt. Esimerkiksi Pietarsaaren suunnalta tuleva Jacobstads Breweries oli täysin uusi tuttavuus, kuin myös tamperelainen Pyynikin varjosta ponnistava Kaleva Brewing. Naantalin Mallassepät lanseerasi festivaaleilla vasta toista oluttaan.

Pientä draamaa nähtiin heti kättelyssä, kun Jacobstadsin tiskillä seisoi vain lappu luukulla. Panimon kaikki matkaan otetut hanalaitteet päättivät vuotaa juomaa holtittomasti, joten olutta jouduttiin odottamaan jokunen tunti lainahanojen saapumiseen asti. Teknologian joustavuus tuli myös esiin, kun alkuun VPK:n talon hoitamassa narikassa kävi pelkkä käteinen, jonne kuitenkin saatiin pian Seamchip-maksupääte. Muutoin koko tapahtuma sujuikin asiakkaan näkökulmasta ilman suurempia kommervenkkejä.

Vaikka en mikään sahtipää olekaan, niin tuota kansallisjuomaa on sen verran harvoin tarjolla, että uuden tilaisuuden koittaessa pitää aina kokeilla. Äärimakeat sahdit eivät ole kuitenkaan osoittautuneet reseptoreille sopiviksi, mikä aina yllättää, kun perinteiset vehnäoluet kuitenkin maistuvat erinomaisesti. Porilaisen Moose on the Loosen tummahko sahti olikin positiivinen yllätys. Perinteinen sahtimainen banaanisuus ja maltaisuus olivat läsnä hieman tavallista kevyempänä, jota mieto katkeruus ja kuivuus tasapainotti. Juotavuus tapissa. Käytetty suklaamallas luultavasti myös pyöristi makua. Kyseisen maltaan ansiosta käytännössä sakealta kuravedeltä näyttänyt olut pokkasi kerralla palkintopaikan sekä kategorioissa rumin että paras.

Viime hetkellä kinkereille ilmoittautunut helsinkiläinen kiertolaispanimo Level Eleven oli ennakkoon yksi kiinnostavimmista vieraista, erityisesti korvapuusteilla höystetty uutuustuote Cinnamon Bunny imperial stout. Suhtauduin tällaiseen gimmickiin lähtökohtaisesti skeptisesti, mutta ainakin korvapuustien käyttöön oli tarjota hyvä selitys yhteistyökumppanilta saatavien halvempien pullien muodossa. Täyteläisen tumma ja jo silmämääräisestikin viskoosinen olut lunasti odotukset, gimmickillä tai ilman. Paahteinen suklaa täyteläisellä rungolla osui mukavuusalueelle erinomaisesti. Samoin Mallasseppien kaurastout Härmä oli tyylipuhdas ja maukas paahteinen esitys.

Varsinkin pääkaupunkiseudun oluttapahtumat ovat parantaneet ruokatarjontaansa ja myös ruoan yhdistämistä olueen viime vuosina. Uskallan silti väittää, että Turku Craft Beer Festivalilla oli nimekkäin ruokatarjonta mitä oluttapahtumassa on toistaiseksi Suomessa tarjottu: Helsingin Muru ja Suomen parhaaksi kasvisravintolaksi kehuttu Kuori löytyvät tuoreelta Suomen 50 parasta ravintolaa –listalta, Smör on samoin Turun kärkiravintoloita ja pop-upinsa pystyttäneen Markus Aremon nimeen liitetään usein tittelejä kuten maestro ja grand old man. Tosin nimillähän ei mennä vielä mihinkään. Entä jos kovien odotusten tulos olisikin pettymys, kehtaisiko siitä ruokanoviisina edes sanoa mitään?

Ravintolat olivat ottaneet sopivasti vaikutteita tapahtumasta käyttämällä olutta eri tavoin annoksissaan ja soveltamalla fine diningia katuruoka-twistillä. Murun pastramibriossi tryffelisinappikreemillä, kadunmiesmäisemmin sanottuna voileipä leikkeleellä, kuulosti ennakkoon houkuttelevimmalta. Annos lunasti, pastrami oli mehevää ja höysteet hienovaraisia; tryffelisinappi nousi esiin hyppimättä kuitenkaan silmille ja jätti pääosan herkulliselle lihalle.

Kun lihan himo oli tyydytetty, täytyi kehujen saattelemana maistaa myös Kuoren bao bun eli oluthaudutettua seitania höyrytetyssä sämpylässä. Tiskillä kerrottiin mukavasti ainesosista annosta valmistettaessa, joka epäsäännöllisesti kasvisruokaa syövälle olikin tervetullutta. Aasialaistyylinen sämpylä oli napakymppi ja loi kiinteän ja mehukkaan seitanin kanssa parin, joka suli suuhun olematta höttöä. Reilu määrä chiliä antoi annokselle sopivasti hedelmäistä potkua, jota taas ruokajuomana Moose on the Loosen “kevytfullersmainen” brown ale Trial hillitsi mukavasti. Näitä sämpylöitä olisi syönyt helposti kolme. Kehu vai kritiikki, kenties molempia?

Pienpanimoille valitettavan ominaisesti useasta oluesta löytyi hyvistä piirteistä huolimatta myös petrattavaa, kokonaisuuden jäädessä jonnekin välimaastoon. Jos tarkoituksena on tehdä pirtelö-IPAa, äärimmäisen karkea suutuntuma vie makukokemuksen aivan väärille urille vaikka hedelmäisyys olisikin kunnossa. Entä NEIPA, josta nenä ja makunystyrät eivät väen vängälläkään meinaa löytää aromeja? Pale ale, jonka tuoksusta tulee mieleen petrolin tai tärpätin käry? Oluen hyvät piirteet jäävät auttamatta tällaisten puutteiden varjoon. Toki jokainen makukokemus on uniikki ja subjektiivinen; viimeksi mainitusta petrolisuudesta pidin jossain määrin miedompana kuukausi sitten toisen oluen kohdalla, nyt tuli sapiskaa. Varsinaisia epäpuhtauksia ei paria rajatapausta lukuun ottamatta tullut vastaan, mutta tietynlaista selkeyttä ja makujen puhtautta monen oluen kohdalla jäi kaipaamaan.

Tummien, täyteläisten stoutien ja sahdin lisäksi parhaiten makunystyröitä hellittelivät raikkaat vaaleat juomat. Tori Siidritalun kuiva omenasiideri oli juuri sitä mitä lupasikin: raikasta, puhdasta, kuivaa ja kirkkaan omenaista. Talvisiideri, jossa oli käytetty inkivääriä ja chiliä olisi kiinnostanut, mutta se jäi nyt kokeilematta. Beer Hunter’s on yksi Suomen pienpanimokentän veteraaneista, mutta kokeilunhalua panimolta löytyy silti yllin kyllin. Tässä tapauksessa tyylillisesti enemmän kuin makuprofiililtaan, ja Berliner Weisse olikin miellyttävän konstailematon viheromenainen raikas hapanolut. Erityisesti sosiaalisen tilanteen painaessa päälle siemailee mieluummin onnistuneita yksinkertaisia makuja kuin liian monen tekijän yhdistelmää. Vahva jälkimmäisen uhka oli käsillä Kimiton Redwine Rose Wheatin kohdalla, jossa panimon Mandarina Vehnään oli sekoitettu tapahtuman järjestäjä Samuli Pasasen Ranskassa tekemää punaviiniä. Rohkea onnistunut kokeilu, jossa vehnäolut pysyi pirteästi pinnalla ja sai punaviinistä lähinnä vivahteita.

Esiintymislavalla kotiolutvälineitä ja muita juomanvalmistustarvikkeita myyvä Lappo esitteli valikoimaansa. Juuri kotiolutvälineet itse myyneenä kiinnostus oli lähinnä kuriositeettimaista, mutta hienosti rakennettu ständi ja hyvä lisä festivaaleille. Tapahtuman kotiolutkilpailu ylitti myös kaikki odotukset: yli 50 olutta osallistui kisaan, jossa kategorioina olivat NEIPA ja Muu. Pieneen maltaiden maisteluun innostuin kuitenkin. Maris Otter: niin hyvää leipää.

Seamchip-maksujärjestelmä toimi päällisin puolin erittäin hyvin. Itse maksutapahtuma tiskeillä toimi juuri kuten pitääkin eli korttia vilauttaessa siihen ei asiakkaan näkökulmasta tarvitse tuhlata sekuntiakaan ylimääräistä aikaa. Toisaalta korttien kanssa toimiva app on todella huono. Käyttöliittymä on epäselvä ja appiin voi myös lisätä rahaa ilman, että on vielä yhdistänyt korttia, ja itse rahan lisäys on hieman kankeaa. Lisäksi jos kortin numeron torspoilee appiin väärin kuten allekirjoittanut, yhdistetty kortti on mahdollista muuttaa oikeaksi ainoastaan ylläpitäjän toimesta. Tähän en jaksanut ryhtyä tai henkilökuntaa vaivata, kun homma toimi pelkällä kortilla ja latauspisteillä ilman jonotusta aivan hyvin.

Turku Craft Beer Festival veti paikalle keskimääräistä oluttapahtumaa monipuolisemman joukon väkeä. Monesti ahtaaksikin äityneen salin päästä päähän kulkiessa vastaan saattoi aivan yhtä hyvin tulla lapsenkasvoinen, äärimmäisen tyylikkäästi pukeutunut parikymppinen kuin varttuneempi herrasmieskin. Ikähaitari venyi erityisesti diskanttipuolelta äärimmilleen, mikä on tietenkin oluttapahtumassa hienoa nähdä. Kuten siideritiskillä tuli juteltua, oluttapahtumat ovat useimmiten kuitenkin olleet keski-ikäisten miesten temmellyskenttä, mutta tämäkin trendi on selvästi kääntymässä tai vähintäänkin taittumassa. Eräs nuori naisseurue kommentoi, etteivät he pidä oluesta ollenkaan, mutta kehuivat kuitenkin paljon viini-, siideri- ja ruokatarjontaa. Saadaan näin uusia oluenystäviä tai ei, kertoo se ainakin onnistuneesta tapahtumasta. Turku Craft Beer Festival erottui muista tapahtumista juuri monipuolisella kokonaisuudella, jossa harvemmin nähdyt pienpanimot olivat toki keskipisteessä. Toivon mukaan tapahtumalle on tulossa jatkoa kesän Turku Food & Wine Festivalin jälkeen, jossa kuuleman mukaan oluet tulevat myös näkymään siinä määrin, että lisänimi Beer saattaa olla tarpeen.

Lisää kuvia tapahtumasta: http://fotoni.org/tapahtumat/tcbf2018/

—

Kirjoittaja on turkulaistunut lappeenrantalainen hapan olutharrastaja, alakulttuurientusiasti ja armoton jalkapalloilija.