Bönthöö bönthöö: Vieraskynä: Suuri lasitesti
Teksti:— Itävaltalainen vesivelho
Kuvat:— Serkun Mahaliemi, Itävaltalainen vesivelho, Maria-täti, Teemu Lahtinen
Testissä vertaillaan olutlaseja rinnakkain saman oluen kanssa. Käymme läpi neljä kotimaista pienpanimo-olutta sekä kahdeksan erilaista lasia Iittalan ja Spiegelaun valikoimista. Miten lasi vaikuttaa oluen tuoksuun ja makuun?
Moni juoma maistuu lasista paremmalta kuin suoraan pullosta tai tölkistä nautittuna: päästäähän lasi sekä tuoksua että nestettä suuremmalta pinta-alalta ilmoille, nenään ja suuhun.
Viime vuosien maailmanlaajuinen intoilu pienpanimo-oluiden parissa on näkynyt pienellä viiveellä myös perinteisten lasivalmistajien suunnittelupöydillä ja lopulta kauppojen hyllyillä. Päätimme testata laseja rinnakkain samalla oluella. Saimme arvioitavaksi Spiegelaun ja Iittalan valikoimista yhteensä kahdeksan erilaista lasia. Näiden lisäksi olutravintola Maltainen Riekko lahjoitti yhden tuopin verrokiksi testikäyttöön.
Ainakin viinin kanssa lasin muodolla on mitattu olevan vaikutusta etanolin höyrystymisessä. Vuonna 2015 ryhmä japanilaisia tutkijoita kuvasi kehittämällään tekniikalla miten punaviinin sisältämä etanoli höyrystyy eri lämpötiloissa ja laseissa. 13 —°C-asteessa etanolihöyryt olivat voimakkaampia viinilasin reunoilla, ja keskiosasta pääsi matalamman alkoholikonsentraation myötä mahdollisesti enemmän muita aromeja nuuhkittavaksi. Suoralaitaisesta ja martinilasista etanoli haihtui tasaisemmin, mikä vaikuttanee tuoksuun.
Mutta miten käy oluiden kanssa?
Laseista
Spiegelau kertoo suunnitelleensa joitakin laseja yhdessä panimoiden kanssa, ja muotoja on hiottu eri oluille sopiviksi. Testiin saatiin Decanter-kaupasta CraftPils-, IPA-, Stout-, Weizen- ja Barrel Aged Beer -lasit.
Iittala lähetti Essence-sarjasta olut- ja punaviinilasin sekä Ultima Thule -olutlasin. Muodot olivat Spiegelaun laseja hillitympiä, jos Ultima Thulen klassista ulkopintaa ei ota huomioon.
Tavallinen, lähes kaikissa baareissa tavattava nonic pint -tuoppi on muodoltaan muistoja herättävä, pinottava ja helppo puhdistaa. Lisäksi se kestää rajumpaakin käsittelyä ja juoman kittaaminen onnistuu vaivattomasti. Paksu lasi imee kuitenkin itseensä nesteen lämpöenergiaa ja ylöspäin levenevä muoto päästää aromeja harakoille.
Testiolosuhteista
Testejä tehtiin neljänä eri päivänä vaihtelevalla kokoonpanolla. Joukossa oli niin perus kaljan juoja henkilöä kuin vakavaa harrastajaa. Joku tuli testiin darrassa, joku suoraan tupakalta, mutta onneksi suurin osa saapui paikalle vähän raikkaampana.
Aistinvarainen arviointi on ammattilaisillekin kuluttavaa puuhaa ja vaatii onnistuakseen rauhalliset olosuhteet. Koska raati oli amatöörien kansoittama ja testipaikkana toimi tavallinen olohuone, keskityttiin melko vapaamuotoiseen sanalliseen kuvailuun lasien eroavaisuuksista.
Joka kerralla analysoitiin eri olut testilaseilla satunnaistetussa järjestyksessä. Ihmisen aistit alkavat usein väsyä jo muutaman näytteen jälkeen, satunnaistamisella pyrittiin minimoimaan järjestyksen vaikutusta tuloksiin ja mielipiteisiin.
Raati aloitti toimintansa arvioimalla oluen tuoksua eri laseista, verraten testilaseja tavalliseen tuoppiin satunnaistetussa järjestyksessä. Tuoksun voimakkuus pisteytettiin välillä 1–9, jossa 1 oli äärimmäisen heikko tuoksu tuoppiin verrattuna, 9 äärimmäisen voimakas tuoksu tuoppiin verrattuna ja 5 yhtä voimakas tuoksu kuin tuopissa. Kokemuksensa jokainen kirjasi muistiin älypuhelimella, mistä ne koottiin verkon välityksellä exceliin.
Nuuhkimisen jälkeen porukka maisteli oluita kaikista laseista sikin sokin ja jakoi tuntemuksiaan kaikille halukkaille kuuntelijoille, ainakin nauhuri tallensi ”nokkelaa” sössötystä tuntikaupalla.
Virhelähteitä löytyy siis enemmän kuin tarpeeksi. Etenkään tuoksun voimakkuutta kuvaavia taulukoita en itse laittaisi lähteeksi mihinkään tieteelliseen julkaisuun, mutta kivaa viihdettähän tämä joillekin on.
Testioluita pyydettiin neljältä kotimaiselta pienpanimolta, jotka ovat ainakin kirjoittajan mielikuvissa mahdollisimman tasalaatuisia suorittajia. Juotavaksi pyrittiin valitsemaan oluita pilsistä imperial stoutiin, jotta eroja lasien välillä saataisiin esiin.
Kanavan Kurki
Ensimmäisenä testivuorossa oli Kanavan panimon Kurki-vehnäolut. Täytimme kaikki lasit ja laitoimme nauhurin pyörimään.
Kurjen ainesosaluettelosta löytyy pilsner- ja vehnämaltaiden lisäksi erikoisuuksina sahtimallasta, sitruunamehua ja pomeranssinkuorta. Raikkaat sitrushedelmät löytyivätkin helposti sekä tuoksusta että mukavan pehmeästä mausta. Prosentteja oluessa on vain 4,2 %, mutta runko oli silti saatu yllättävän tuhdiksi.
Raati piti Kurkea hyvin miellyttävänä ja helposti lähestyttävänä oluena. Perinteinen weizen se ei missään nimessä ole: yksi arvioija pohti mausteiden vievän olutta Baijerin sijasta enemmän Belgian suuntaan. Arveltiin, että tämä voisi maistua myös niille, jotka eivät yleensä juo olutta.
Testi tehtiin kesällä 2017 lähes trooppisissa olosuhteissa, johon Kurki sopi paremmin kuin hyvin. Parhaimmillaan tämä onkin kenties puistossa, saunan jälkeen tai ruokajuomana. Dokabiliteettiä arveltiin löytyvän jopa niin paljon, että 5-6 pulloa kumoutuisi helposti peräkkäin; saavutus, mihin tavallisella vehnäoluella harvemmin on mitään mahdollisuuksia.
Spiegelaun Weizen muistuttaa perinteistä vehnäolutlasia ja se antoi Kurjesta irti eniten tuoksua, makua ja fiilistä. Syiksi arveltiin vajainta täyttöastetta (330 ml olutta tilavuudeltaan 700 ml lasissa) ja suurta suuosaa. Lasissa oli selkeästi eniten vaahtoa myös testin loppuvaiheilla, mikä piti aromit tallessa loppuun asti. ”Mä luotan, että saksalaiset päätyivät aikoinaan tähän muotoon vehnäolutlaseissa, koska se on hyvä”, pohti eräs testaaja. Oluen maun kuvailtiin olevan tästä lasista nautittuna lämmin ja kokonaisvaltainen. Toinen raatilainen huomasi lasin keveyden, mikä pitää juoman pidempään kylmänä. Sama on sanottava kaikista testiin osallistuneista Spiegelaun laseista: jokainen oli huomattavan kevyt.
Jos raadin suosikki oli selkeä, niin loppujen lasien laittaminen parhausjärjestykseen oli vaikeaa. Edes tuoksun voimakkuuden arviointi ei muuttanut asiaa. Mielipide-eroja löytyi huomattavan paljon ja sama lasi saattoi kirvoittaa vastakkaisiakin tunteita.
Iittalan Essence-lasien muodossa on hyvin paljon samaa eivätkä makuerot olleet suuria. Kahden raadin jäsenen mielestä punaviinilasi toi oluesta muita laseja enemmän esiin makeutta ja sitrusta. Saman sarjan olutlasista juoma maistui jonkun suussa maukkaammalta.
Ultima Thule-olutlasista huomattiin heti lasin paino. Testiolut lämpenikin nopeimmin tässä lasissa. Ultima Thulea kuvailtiin kauniiksi versioksi tuopista, eikä se tuntunut tekevän mitään ylimääräistä oluen maulle tai tuoksulle tavalliseen tuoppiin verrattuna. Tuoksun voimakkuuskin oli tuoppia heikompi, ehkä kapeahkon suuosan takia.
Barrel Aged Beer -lasi oli Spiegelaun valikoimasta muodoltaan lähimpänä viinilasia, mikä ilahdutti joitain testaajia. ”Vanhana viininjuojana tämän lasin muoto miellyttää mua paljon. Tuntuu hyvältä kädessä ja on se kaunis lasi”, kertoi yksi testaajista. Tuoksu tuntui voimistuvan lasin tyhjetessä, ilmeisesti myös kevyemmillä juomilla lasi kannattaa täyttää enintään puoliksi (tiedetään, tämä luultavasti vaikutti ensimmäisen testin tuloksiin). Yksi testaaja kertoi oluen makupaletin olevan tässä lasissa välittömästi leveämpi kuin muissa testin laseissa.
Spiegelaun IPA-, Stout- ja CraftPils-lasit tunnistaa muodoistaan saman valmistajan tuotteiksi. Näissä laseissa lasin kallistaminen liikuttaa nestettä voimakkaan uurteen yli, mikä hölskyttää olutta ja saa aikaan uutta vaahtoa. Puolilitraisissa IPA- ja Stout-laseissa nestepinnan laskemisessa vain kestää pidempään. Yksi testaaja kuvaili ongelmaa näin: ”Vaikka mä otan huikkaa, niin nesteen yläpinta ei pääse jalkaan asti. Pitää olla aika saatananmoinen jano ja kevyehkö juoma”. Toisaalta tietyillä oluilla, esimerkiksi Kurjella, vaahto kyllä säilyy helposti kriittisen pisteen yli.
IPA- ja Stout-lasien muotoerot ovat pieniä, ja melkein samalta Kurki maistui molemmista nautittuna. Peräkkäin maisteltuina löydettiin ”jonkinlainen, vaikeasti artikuloitava” eroavaisuus. Stout-lasi toi jollekin nesteen suuhun eri tavalla, ehkä hieman taaemmas, antaen miellyttävämmän ja katkeroisemman maun. Kielikartta (tässä yhteydessä: perusmakujen aistiminen eri osassa kieltä) on todistettu ajat sitten myytiksi, mutta näin nämä asiat edelleen koetaan. IPA-lasin pohjassa on pieni kuplia vapauttava viilto ja alaosassa juomuja, mitkä puuttuvat Stout-lasista.
CraftPils-lasista Kurki toi joillekin enemmän sitruunan ja pomeranssin tuoksua ja makua. Tuoksun mainittiin olevan muita laseja terävämpi, mikä ehkä liittyi kapeahkoon suuosaan. Maussakin oli joidenkin mielestä aistittavissa enemmän katkeroa. Myös vaahtoa oli hyvin jäljellä aivan loppuun asti.
Tämän testin perusteella vehnäolut kannattaa siis nauttia vehnäolutlasista, mutta hyvältä se maistuu muistakin astioista.
Pyynikin Bourbon BA Imperial Stout
Seuraavalla kerralla tolkun ihmiset hyppäsivät sitten toiseen ääripäähän ja laseihin kaatui Pyynikin käsityöläispanimon Bourbon Barrel Aged Imperial Stoutia.
Oluen tuoksu oli voimakkain Iittalan Essence-punaviinilasissa. Maun sanottiin olevan pehmeä ja siitä löydettiin jopa portviinimaista makeutta. 13 % etanolia ei maistunut läpi, mutta tuntui yhden testaajan mielestä tässä lasissa parhaiten lämmittävänä elementtinä. Saman sarjan olutlasista nautittuna Pyynikin BBAIS oli maultaan muuten melko samanlainen, mutta ei aivan yhtä pehmeä. Tosin olutlasin lyhyempi jalka ja laakeampi kulho koettiin helpommiksi käsitellä.
Spiegelaun IPA-lasin suuosan halkaisija on tuoksutestin kärkikolmikon kapein, mutta tuoksu oli silti voimakas. Oluen makuun tämä lasi toi ehkä eniten makeutta.
Barrel Aged Beer -lasissa makupaletti oli monipuolisin: salmiakkia pinnalla, tynnyrin makua ja puun kuivuutta eikä yhtään viinaisuutta. Erittäin pehmeä ja miellyttävä maku.
Spiegelaun Stout-lasi jakoi voimakkaasti mielipiteitä: se oli kahden testaajan suosikkilasi, mutta joidenkin mielestä jätti maun ja tuoksun pliisuksi.
Yllättäen myös CraftPils-lasi toimi tämän oluen kanssa, vaikka pils ja imperial stout melkeinpä äärimmäisen erilaisia oluita. Kaksi testaaja valitsi lasin suosikikseen: maku oli heidän mielestään täyteläisin ja tasapainoisin.
Spiegelaun vehnäolut-lasista olut maistui kirpeämmältä, mikä ei ehkä tässä tyylissä ole toivotuin ominaisuus.
Yhden testaajan mielestä oluen maku oli Iittalan Ultima Thule -lasissa ja Spiegelaun IPA-lasissa hyvin samanlainen, mutta Ultima Thulesta tuoksu oli selkeästi heikompi.
Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout koettiin erittäin onnistuneeksi olueksi. Raadin jäsenistä harva oli tutustunut imperial stouteihin aiemmin, mutta jokainen piti Pyynikin versiosta. Mausta löydettiin mm. suklaata, kahvia, lakua ja kevyttä paahteisuutta. Viskitynnyrissä tapahtunut kypsytys oli tuonut makuun puumaista kuivuutta, mikä teki oluesta helpommin juotavaa. Juoma on ehkä liian tuhti pääruoan kanssa nautittavaksi, mutta jälkiruokana kaverin kanssa jaettu pullo toimii varmasti hyvin. Olut parani lasissa seisoessaan, mikä onkin tärkeä ominaisuus, sillä Pyynikin BBAIS vaatii aikaa.
Sonnisaari Pils
Valitettavan harva panimo onnistuu vaalean pilsin kanssa, mutta Sonnisaaren Pils on erittäin maukas, raikas ja puhdas olut. Ainesosaluettelosta löytyy pilsner-, carapils- ja munich-maltaita sekä Magnum- ja Hallertauer Mittelfrüh -humalia, jälkimmäistä myös kuivahumalana.
Tavallisesta tuopista Sonnisaaren Pils maistui nyt vain kaljalta, mutta onneksi kontrasti oli melkoinen muihin laseihin verratessa. Ehkä reipas kuivahumalointi vaatii lasilta muutakin kuin lieriön muotoa, jotta kaikki mahdollinen aromi saadaan esiin.
Voimakkain tuoksu irtosi Iittalan Essence-olutlasista sekä Spiegelaun Barrel Aged Beer- ja Stout-laseista. Myös kaikki muut lasit tuntuivat antavan oluelle jotain lisäarvoa tuoppiin verrattuna.
Oluen katkero tuli hyvin esiin jokaisesta Spiegelaun lasista. Vehnäolutlasista huikan otto oli helppoa ja oluen maku muutenkin hyvä ja rapsakka, huono sijoitus tuoksuvertailussa ei kerro koko totuutta. IPA- ja Stout-lasit keräsivät ristiriitaisia kommentteja: jonkun mielestä olut jäi valjuksi, toinen koki voimakkaan aromivyörytyksen.
Sonnisaaren Pils on oikeastaan täysin “kräftiä pilssiä”, joten Spiegelaun CraftPils-lasia oli mukava päästä testaamaan soveltuvalla oluella. Hyvähän se oli, mutta ei missään nimessä testin paras.
Barrel Aged Beer -lasi nosti parin testaajan mielestä oluesta esiin humaloinnin lisäksi hieman hämmentävästi myös alkoholin (!). Ei sen pitäisi olla mahdollista kauppavahvuisella oluella, vielä vähemmän vuonna 2017 ennen alkoholilakiuudistuksen voimaantuloa, mutta ehkä joidenkin makuaisti on eri tavalla kalibroitu.
Iittalan punaviinilasissa ja Ultima Thulessa oluen maku koettiin pehmeäksi ja makeaksi. Essence-olutlasista sai voimakkaan tuoksun lisäksi irti paljon katkeroa.
Testin puolivälissä, noin vartin jälkeen, tarkasteltiin vaahdon pysyvyyttä. Selkeästi eniten vaahtoa oli jäljellä vehnäolutlasissa. IPA- ja CraftPils-laseista sekä perustuopista vaahtoa löytyi hieman, muista laseista vaahto oli tässä vaiheessa kadonnut lähes kokonaan.
Testailun jälkeen raati pohti, että Sonnisaaren Pils on oikein mainio olut, joka sopii oikeastaan joka tilanteeseen. Helposti sessioitava, tukee monien ruokien makua eikä 4,7 % vahvuuskaan tunnu kompromissilta. Harmi ettei tätä löydy ihan jokaisen lähikaupasta.
Fat Lizard 51 Roadkill IPA
Testin viimeinen olut haettiin suoraan Fat Lizardin uudelta panimolta Otaniemestä, olipahan ainakin tuoretta. 51 Roadkill IPA:n humalalista sisältää Columbusta, Centennialia, Amarilloa ja Simcoeta. Muut speksit: 6,5 %, 65 IBU:a sekä yksinäiseen ja kiireiseen arkijuomiseen erittäin kätevä 0,25 litran tölkki.
Intensiivisen maistelun ja nuuhkimisen jälkeen oli aika antaa arvioita oluesta. Todella hyvä perus-IPA oli useimpien mielipide. Katkero, maltaisuus ja hedelmäisyys tasapainossa, sopiva hiilihapotus, ei virhemakuja. Kunpa useampi kotimainen pienpanimo yltäisi samaan suoritustasoon, niin skenen kupla ei olisi niin lähellä puhkeamista. Eteläafrikkalainen testaaja taisi tiivistää homman parhaiten: ”Good beer”.
Oluen tuoksu oli selvästi voimakkain Spiegelaun IPA-lasista, mutta muuten erot maussa ja tuoksussa lasien ja tuopin välillä olivat lopulta yllättävän pieniä. Tuoksussa hedelmäisyys korostui hieman joillakin laseilla, mutta maku oli lähes sama jokaisessa, myös tavallisella tuopilla. Tulos kertoo, että tuopillakin on paikkansa. Ehkä erot korostuvat jos katkero- ja aromihumalointi sekä hiivan esterituotanto olisi tästä vielä useamman pykälän räväkämpi?
Raadin mielipiteet laseista vaihtelivat todella paljon, johtuen ehkä harrastuneisuudesta tai muista elämäntavoista.
CraftPils-lasista olut maistui hedelmäisemmältä kuin tuopista. Vehnäolut-lasi teki oluesta pehmeää ja aromikasta. Barrel Aged Beer -lasista hiilihappotaso tuntui muita laseja alhaisemmalta.
Ultima Thulesta nautittuna 51 Roadkill IPA oli muutaman testaajan mielestä hieman pliisu maultaan, mutta joku kehui olutta erityisen aromikkaaksi juuri tästä lasista.
Essence-olutlasi lisäsi oluen dokabiliteettia ja oli ehkä myös keskiarvoa katkerampi makuelämys. Sama katkeron painotus toistui Essencen punaviinilasilla. Ainakin olutbloggari Arde ja muut tukevan ”peräkärryn” (=tuntuvan katkerohumaloinnin) ystävät voisivat joskus kokeilla IPA:a tämän sarjan laseista.
Korkeimmat ennakko-odotukset oli ladattu tietenkin Spiegelaun IPA-lasiin. 51 Roadkill IPA maistui tästä lasista greippiseltä ja pehmeältä eikä katkero ollut mitenkään huomattava. Lähes samanmuotoinen Stout-lasi keräsi täysin ristiriitaisia arvioita (olut oli kuulemma kitkerää ja toisaalta pehmeää eli kuluttajatutkimuksen tekeminen on varmasti aivan hirveää hommaa).
Noin 20 minuutin jälkeen tarkasteltiin vaahdon pysyvyyttä. Vaahtoa oli vielä jäljellä CraftPils-, IPA-, Weizen- ja Stout-laseissa sekä tuopissa.
Lopuksi raadin jäseniä pyydettiin valitsemaan suosikkinsa lasien joukosta. Neljä valitsi Spiegelaun IPA-lasin. Yhden äänen saivat myös Stout- ja Barrel Aged Beer -lasit.
Yhteenveto
Toivoin löytäväni ”ultimaattisen olutlasin”, josta juoda kotona kaljaa aina ja ikuisesti, mutta se ei löytynyt ainakaan vielä. Valitettavasti lähes jokaiselle lasille on löytynyt paikka omissa juomistottumuksissa, eikä kodin konmaritusta ole viety täysin loppuun asti. Hyllyt pysyvät siis täysinä jatkossakin.
Hinnastakaan ei löydy apua valintakriteereihin. Kaikki testin lasit ovat helposti saatavilla ja siedettävän hintaisia eli niitä voi hankkia useamman kappaleen ja toisinaan rikkoakin ilman merkittäviä murheita.
Iittalan Essence-punaviinilasista nauttii niin viinit kuin oluetkin maun kärsimättä. Jos kaappitilaa on rajatusti, niin hankkisin pelkästään näitä kodin tarjoiluihin. Toinen tilaa säästävä olutlasi on kapea Spiegelaun CraftPils, joskaan se ei ole aivan yhtä yleispätevä malja kuin Essence. Tietysti jos kotona vieraiden kestityksessä ei ole pakko käyttää identtisiä laseja ei tälläkään ole mitään väliä.
Spiegelaun IPA-lasi on jo tavallaan moderni klassikko, ja sillä pärjää useamman tyylisen oluen kanssa. Tämä lasi tuntui olevan useammassa testissä jonkun ehdoton suosikki. Jos jotain haittapuolia pitää keksiä, niin lasi ei ole parhaimmillaan pienten annosten kanssa. Jalkaosan muotoilun vuoksi lasissa pitää olla nestettä ainakin pari desiä ja viimeiset tilkat tuppaavat jäämään hieman paitsioon, mutta harvemmalle tämäkään on mikään ongelma.
Vahvana suorittajana on mainittava myös Spiegelaun Barrel Aged Beer -lasi, joka sai niin ikään useita kunniamainintoja raadin jäseniltä. Hyvinkin erilaiset oluet maistuivat erinomaisilta tästä lasista ja tuoksun voimakkuutta mitattaessa se oli kärkikahinoissa joka testissä.
Spiegelaun lasit ovat ohuita ja kevyitä, mikä johti alussa pelkoon lasien rikkoutumisesta. Yksikään lasi ei kuitenkaan hajonnut testien aikana ja ne ovat itse asiassa vieläkin ehjiä. Sama koskee Iittalan laseja.
Testien tulos summattakoon yhteen mahdollisimman laveasti: laseilla tosiaan on eroja, mutta tarjoilulämpötila, lasin täyttöaste ja muut seikat vaikuttavat myös oluen makuun. Suosittelen jokaiselle alan harrastajalle vastaavan testin tekemistä kotona.
—
Lasit:
Oluet:
Erityiskiitos:
Olutravintola Maltainen Riekko—
