Bönthöö bönthöö: Vieraskynä: Jotain vanhaa, jotain uutta – real alea Gallow’s Birdissä ja muotitietoisuutta Panemassa

Teksti ja kuvat: Samuli Kiuru

Gallow’s Birdin legendaarinen Real Ale Festival jäi viime vuonna väliin ensimmäisen kerran viiteen vuoteen, joten nyt oli pakko päästä paikalle. Vaikka matkaseurasta ei ollut kuulunut viikkoon mitään, niin päätin silti ostaa bussililiput ja luottaa paikkallisiin seuralaisiin, sillä festivaalien lisäksi— samalle illalle oli huhujen mukaan Kalliossa aukeamassa uusi olutravintola. Paneman valikoimassa kun kuulemma olisi tuoreita sekä harvinaisia tuotteita ja konsepti tihkui muutenkin kovan luokan yritystä luoda uusi valopilkku Suomen olutskeneen.— 

Aamulla keli oli Lahdessa totuttuun tapaan harmaan synkkä, joten oli kiva hurauttaa fillarilla matkakeskukseen ja hypätä bussiin. Hetkeksi pois.— Kanssamatkustajien jutun laatu oli suhteellisen negatiivissävytteistä, mutta onneksi Soundcloudista valui korviin uutta räppiä;— Lil Skies, Tekashi69 ja Lil pump.

Perillä kömmin jo ulos bussista, kun joku huuteli nimeäni dösän perältä. Ääni kuulosti tutulta. Jäin odottelemaan Kampin bussiterminaaliin huutelijaa, joka osoittautui lahtelaiseksi DJ Puliukoksi. Nopeet femmat ja konsensus siitä, että jano on. Päätimme lähteä yksille puistoon, sillä keli oli aurinkoinen ja lämmin.

Koordinaatit kohti Pien-olutkauppaa, josta seurueelle kylmät oluet kaapista: kaverille Fat Lizardin Rib Tickler Rugby Lager ja itselleni muutama puteli Brewskin Candy Queenia sekä Brekerietin Purple Rain.

Matka jatkui Kaisaniemen puistoon, jossa aurinko lämmitti mukavasti penkkejä. Oluet tuhotuamme reitit kuitenkin erkanivat, sillä paljon oli vielä tehtävänä ja koettavana.

Friends and Burgerista maittava ateria huiviin ja kohti Rautatientorin metroasemaa, josta suunnaksi Gallow’s Bird.— Ostin muuten vahingossa Espoon sisäisen lipun appista ja sain jännittää Espoon rajalle asti tuleeko tarkastajat. Ei tullut.

The Ale Is Real

Ulos metrosta Urheilupuiston asemalla ja puolen kilometrin kävely baarille. Saavuin perille puoli tuntia baarin aukeamisen jälkeen ja kaikki istumapaikat olivat tuttuun tapaan jo varattu. Poletit taskussa iskin siis kiinni seisomapaikkaan, jossa pöytänä toimi viskitynnyri ja näköyhteys pumpuille oli hyvä.

Ensimmäisenä lasiin englantilaisen— Mad Squirrelin $umo, 4,7%.— Nimen sumopainiottelun voitti Summit-humalalajike, sillä Mosaicia tuskin tunnisti mausta. Erittäin katkera aloitus, jopa hieman kiljumainen.

Samalta panimolta ehkä festarin jännittävin olut paperilla. Bijou oli 2,9-prosenttinen “Vermont table beer”, vehnällä ja kauralla hellitty session NEIPA. Tuoksussa selkeää trooppista humalaa ja vienoa maltaisuutta. Maussa kiva sekoitus real alen maltaisuutta sekä uuden maailman trooppisia humalia. Kevyt ja helposti nautittava.

Festeillä oli saatavilla toki myös real cidereita, joten seuraavaksi siideriä lasiin. Potton Press Grounds For Divorcen,— 8,5%,— kohdalla mainittiin festarilehtisessä, että tämä herkku loppuu ensimmäisenä. Jo ensinuuhkaisulla tiesi, että nyt on lasissa moniuloitteinen siideri. Maussa päällimmäisenä sitruksia, vihreää omenaa, talviomenaa, omenahilloa, valkoviinin vivahteita ja koko paketin yhteen nitova raikas hapokkuus. Ehkä paras siideri, mitä olen päässyt ikinä maistamaan.

Samalta siiderimöltä Cox SV Cider, 7,5%. Single varietal, eli— yhdestä, vaalealihaisesta omenalajikkeesta tehty siideri. Vähän tyly yksilö ja helposti havaittavissa vain muutamia makuja, kuten hentoa kukkaisuutta ja käynyttä suomalaista talviomenaa. Makea, mutta samalla hapokas, pientä kotiviinimäisyyttä. Hyvä siideri, mutta kalpeni edellisen rinnalla.

Viimeisellä poletilla päätin ottaa osittain pelkän nimen takia essexiläisen Wibblersin— Oaky Stoaty McStoatfacen, 5,35%.— Olut yllätti minut erittäin positiivisesti. Täyteläinen, mutta kuiva stout kermaisella jälkiliulla. Paahteisessa maussa espressoa, tuhkaa, lakua, hiiltä ja kaakaonibsejä. Tuoksussa aluksi hieman navettaa, mutta lämmetessä vanilja ja suklaa nousivat päällimmäiseksi. Guinness steroideissa, 5/5.

Lännestä kohti itää

Takaisin metrotunneleihin ja kohti Helsingin Kalliota. Ostin tällä kertaa oikean (seutu)lipun metroon, vaikka paikalliset vakuuttelivat, että ovat nähneet vain kerran lipuntarkastajia Espoon puolella.

Matkajuomana CoolHead Brew Passion Guava Sour. Guava ja passion on erittäin toimiva makukombo ja tuote oli erinomaisessa kunnossa.

Kallioon päästyäni päätin lepuuttaa jalkojani Kurvin William K:ssa, jossa tuore tuoppi Fat Lizardia. Nälkäkin alkoi kurnimaan, mutta William K:n rasvankäryinen menu ei houkutellut matkaajaa, joten suunta kohti Mäkikuplaa. Pikainen pizza ja oli aika…

Minä olen muotitietoinen

…Aika siirtyä Kallion uuteen olutylpeyteen, Panemaan, joka oli— avannut ovensa ensimmäistä kertaa tuntia aikaisemmin. Pubi tietysti hyvin täynnä, mutta löysin istumapaikan baaritiskin päästä. Ensimmäisenä lasiin Stigbergets New & Improved! GBC, jo moderniksi klassikoksi nousseen IPAn uusi versiointi.— Mausta löytyivät sitrukset greippi etunenässään, mangoja, ananasmehua… Te tiedätte. Sairaan hyvä juotavuus. Tuore NEIPA Ruotsin hypetetyimmältä IPA-panimolta.

Kuten To Öl 1 Ton of … Lingonberries -hapanoluen nimessä jo luvattiin, niin makumaailma— suuntautui puolukkaan ja sen tuoreus oli aika vallitseva. Maku muistutti mummon hapanta puolukkamehua ja yllekirjoittanut trippaili lapsuuden makumuistoissa. Tykkäsin.

Huomasin tiskillä istuessani, että yhtä olutta tilataan hanasta jatkuvalla syötöllä, joten päätin itsekin tehdä niin. — Ja hyvä niin, sillä se oli ensimmäinen olut mikä loppui 18 hanasta. Kyseessä siis baarin “talon olut”, pelkistetysti nimetty Panema Pale Ale, joka on pantu omistavan tahon CoolHead-panimolla.— 5,4-prosenttinen olut oli törkeän tuore DDH Pale Ale. Tekijä taisi sanoa, että on kegitetty edellisenä päivänä ja se on helppo uskoa. Tyylilleen uskollista katkeroa ja kilpavarustelua uhkuvaa aromihumalaa. Tässä hedelmäpommissa oli havaittavissa appelsiinia, passionhedelmää, mangoa ja muita trooppisia hedelmiä. Selkeästi päivän parhaita.

Mesta oli jo tupaten täynnä porukkaa, mutta aina mahtuu lisää. Seuraani liittyi muutama paikallinen tuttu ja ilta jatkui toki oluita maistellen. Laseihin parit NEIPAt:

O/O 50/50: Citra/Chinook.— Kevyehkö runko, maussa päällimmäisenä sitruunaa ja greippiä, kivan pihkaiset katkerot lopussa. Hyvässä suhteessa makeutta ja katkeroita.— Toisena Amager / Trillium SigteBroad.— Reilusti trooppisia hedelmiä, mehuinen mutta omaan makuun vähän liian pihkainen. Silti erittäin raikas ja helposti juotava olut.

Tummista oluista mainittakoon All In Brewingin ryhdikäs imperial stout, Hustle.— Maussa paljon lakritsia ja paahteisuutta. Pienempiä rooleja näyttelivät— kevyt suolaisuus sekä hitunen kahvia ja maitosuklaata.

Maininnan ansaitsee myös— Stigbergets Voodoo Gong. Kymppiprossainen imperial stout oli— hyvin katkera, mutta maku tasoittui hieman lämmetessään. Reilusti paahdettua mallasta, kitkerää kaakaopapua ja pohjaan palanutta sokeria. Loppumaussa voodoo-loitsuja hönki alkoholi.

Alun loppu

Paikkana Panema vaikutti erittäin potentiaaliselta ja valikoima oluiden suhteen on maailmanluokkaa. Sisustus ehkä vielä hieman kesken ensivierailun aikaan, mutta aistittavissa on käsityöläishenkinen skandiolutravintola, joka edustaa tyylikkäästi nykyaikaista olutkulttuuria. Tilassa on erillinen tasting room ja kesällä terassi. Panema myös suunnittelee perustevansa (jo perusteilla oleva, toim. huom.) panimon samoihin tiloihin, josta voitaisiin tehdä erikoiseriä ravintolan hanoihin.

Baarin sulkeuduttua, ja bussin missanneena, päätimme lähteä kaverin kämpille jatkoille, jossa ilta jatkui oluista nauttien ja maailmaa parantaen. Jatkojuomina näyttäytyi mm. Rare Barrel Across the Sea— ja jotain jenkkiluostarimeininkiä Lost Abbeyltä.