Bönthöö bönthöö: Noita Winery – urbaania viiniä ei-niin-urbaanista Fiskarsista

Mitä mielikuvia sinulle herää sanaparista suomalainen viini? Marjaisa tilaviini? Lähiöyksiön kylpyhuoneessa pulputtava kotiviini? Jorma?

Se on kaikkia noita, mutta armon vuonna 2019 se on myös Noita. Noita Winery on Suomen ensimmäinen urban winery, jonka ensimmäiset viinit näkivät päivänvalon alkuvuodesta. Ja jos sosiaaliseen mediaan on uskominen, niin vastaanotto on ollut erittäin kiinnostunutta.

Sosiaalinen media se minäkin toki olen ja kiinnostunut myös Noita Wineryn debyyttiviineistä, joten otin ilolla vastaan Fiskarsista lähetetyn lahjuspaketin. Kiitos tätäkin kautta.

Niin, Fiskars. Kuudensadan asukkaan ihmekylä on siis taas asialla, kun uusia innovaatioita ilmestyy kotimaiselle alkoholijuomakentälle. Eipä tarvitse paljoa kysellä, että mitä pitäjän vesijohtovesi sisältää: käsityöläisalkoholia.

Urban wineryt ovat Pohjois-Euroopassakin nouseva trendi, ihan jo senkin takia että rypäleet eivät näillä korkeuksilla juuri menesty, ja niitä löytyy esimerkiksi Tukholman sekä Kööpenhamina kaltaisista kaupungeista. Suomessa on kuitenkin tehty asiat hieman toisin ja piskuinen Fiskars saa ottaa viiniviitan hartioilleen. Ainakin nyt.

Noita Wineryn taustalta löytyy tuttuja hahmoja Fiskarsin Panimon sekä Ägräs Distilleryn takaa, sillä toiminnasta vastaavat Jari Leinonen sekä Simon McCabe. Jälkimmäisen ollessa vastuussa itse viinin tuotannosta.

Tai viinin ja viinin. EU:n silmissä Suomi ei ole viinialuetta, joten virallisesti Noita Wineryn nesteet ovat “mietoja rypäleestä käymisteitse valmistettuja juomia”. Minä nyt kuitenkin käytän viini-termiä. Sue me!

Mikä on urban winery? Nopeasti selitettynä se on kuin viinien mustalaispanimo, mutta ei kuitenkaan. Urban winery ostaa rypälemehun haluamaltaan viinitilalta, haluamastaan maasta, ja käyttää sen valmiiksi omilla tiluksillaan – ilman lisättyä hiivaa, ilman kirkasteita, ilman ylimääräisiä raaka-aineita. Natural wine siis kyseessä. Ainakin Noidan tapauksessa.

Fiskarsilaisten kahden ensimmäisen viinin (Riesling ja Blaufränkisch) rypäleet on hankittu Itävallasta ja ne on siis viinivalmistamon tiloissa ”jatkojalostettu” valmiiksi juomiksi.

Pahoittelen muuten, jos ja kun tekstistä löytyy viinijargoniin liittyviä asiavirheitä. Vaikka viineistä pidänkin, niin alan opiskelu on hyvin pintapuolista.

Miltä ne ensimmäiset viinit sitten maistuvat? Kokosin pienen maisteluraadin Loviisankadun hahmoista, joiden kesken jaoin pullot ja kirjasin (ainakin omasta mielestään) asiantuntevan tuomariston mielipiteet ylös. Mennään itse asiaan:

Noita Winery Riesling 2018

Joku hyvinvointijuoma tulee mieleen.

Raikas, sitruksinen, trooppishedelmäinen.

Kotiviinimäinen.

Real cideria ja tequila slammeria!?

Ach so, sedimentti pitää sekottaa mukaan!

Nyt alko löytymään enemmän sitä Rieslingiä.

Tuoksu on silti edelleen maitohappoinen.

Vihreää omenaa ja sitruunaa. Voiko niillä mennä pieleen?

Raikas viini. Näyttää NEIPAlta ja maistuu vähän marjaisalta hapanoluelta. Tykkään.

Ei nyt mikään klassikko-Riesling, mutta kova päänavaus.

Ja hei, miltei suomalainen Riesling. En olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni.

Blaufränkisch 2018

Tumma suklaa tulee heti ekana mieleen.

Hieman tunkkainen.

Etiketti on Mikkelleriltä pöllitty.— 

Tummia hedelmiä tai marjoja. Tai molempia.

Kevyehkö, mainio dokabiliteetti.

Alko tekemään sikaria mieli.

On tässä jotain tuhkaisuutta joo.

Ei juuri tanniinia.

Mehumainen.

Kiva mausteisuus, pippurisuus lopussa.

Lahjuspaketista löytyi myös Fiskarsin Panimon uusi Foeder One Blaufränkisch Saison -olut, 7,6 %, joka on nimensä mukaisesti kypsytetty tammifoederissa ja saison-hiivan lisäksi olueen on käytetty murskattuja Blaufränkisch-rypäleitä sekä niiden tuottamaa villihiivaa. Kiertotaloutta siis.

Tää on ku nuorta Rodenbachia.

Flanders red tulee joo mieleen. Etikkamaisuus korostuu itelle.

Glögiä ja saisonia sekasin.

Talveen täydellisesti istuvaa mummonmehua.

Äsken teki sikaria mieli, nyt juustoa.

— 

— 

— 

— 

— 

— 

—