Birra Dell’Anno nostaa italialaisen pienpanimokulttuurin valokeilaan
Italialaisten riippumattomien pienpanimoiden Birra Dell’Anno -olutkilpailu järjestetään vuosittain helmikuussa Riminissä. Olutjärjestö Unionbirrain organisoima kilpailu tarjoaa kattavan läpileikkauksen Italian käsityöoluiden tasosta ja ajankohtaisista trendeistä, joten sen tuomarointi on aina ilo.

Ennen kisan olutuomaroinnin alkua kulisseissa käy kova kuhina: arvioitavana on tänä vuonna noin 1 750 olutta ja tuomareita yli 70, heistä puolet on italialaisia ja puolet kansainvälisiä asiantuntijoita. ’
Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin jo vuonna 2005, jolloin italialainen pienpanimokulttuuri oli vasta muotoutumassa nykyiseen loistoonsa. – Kilpailu perustettiin tuomaan esille italialaista käsityöolutosaamista ja -tuotteita, kertoo kisajohtaja Simone Monetti Unionbirraista. – Nyt kilpailuun osallistuu suuri osa Italian pienpanimoista.

Simone Monetti.
Pienpanimobuumin pitkä kaari
Italiassa käsityöläisolutbuumi käynnistyi 1990-luvulla ja vahvistui erityisesti vuoden 1996 jälkeen. Varhaisiin uranuurtajiin kuuluvat muun muassa Birra Baladin, Birrificio Italiano ja Birrificio Lambrate, pienpanimoita, jotka saattavat olla tuttuja myös suomalaisille oluenharrastajille.
Tänä päivänä Italiassa toimii Monettin mukaan noin 800 riippumatonta pienpanimoa. Lainsäädännön mukaan italialaisen käsityöoluen (birra artigianale) tulee olla pastöroimatonta ja suodattamatonta. Näin oluen katsotaan olevan ”elävää” , samaan tapaan kuin monet muut italialaiset käsityötuotteet, kuten juustot, ja erottuvan niin maultaan kuin ulkonäöltään suurten panimoiden tuotteista.
Birra Dell’Annon tarkoituksena on valita italialaisen pienpanimo-oluen valiot, ja siksi tuomarointi tehdään sokkona, niin että samassa pöydässä on sekä kansainvälisiä että italialaisia tuomareita. Omat tuomarinsa Unionbirrai kouluttaa sisäisesti ja kansainvälisesti joukossa on niin olutsommeliereija, oluentekijöitä kuin kansainvälisen BJCP-tuomarisertifikaation omaavia tarpeellisen oluenarviointiammattitaidon keräämiseksi.

Oluet tuodaan hauskoissa koreissa kisapöytään.
Laaja tyylikirjo ja omat italialaiset erikoisuudet
Perinteisesti italialainen olut on yhdistetty vaaleaan lageriin, mutta nykyisin maan oluttyylikirjo on laaja. Italialla on myös omia, kansainvälisesti tunnustettuja tyylejä, kuten Italian Pils, Italian Grape Ale ja vähemmän tunnettu kastanjaolut. Kaikille näille on omat pää- ja alakategoriansa Birra Dell’Anno -kilpailussa kuten myös vähän harvinaisimmille kategorioille kuten hunajaoluille.

Tuomaroinnissa katsastetaan myös oluen ulkonäkö.
– Suurimmat osallistujamäärät kisassa keräävät kuitenkin erilaiset IPA- ja lager- oluet, kertoo Monetti. Yhteensä oluita arvioidaan 46:ssa kategoriassa, joka on huomattava kasvu ensimmäisen kilpailun noin kymmenestä kategoriasta. Monettin mukaan kategorioita tarkastellaan vuosittain trendien mukaan, ja tänä vuonna uutena on myös sarja vähäalkoholisille(0,5%) ja täysin alkoholittomille oluille.
Kaksipäiväisessä kilpailussa oluet arvioidaan 3–4 tuomarin pöydissä. Ensimmäisellä kierroksella tuomarit pisteyttävät oluet itsenäisesti, minkä jälkeen pisteet käydään yhdessä läpi konsensuksen saavuttamiseksi. Finaaleissa keskustellaan ja päätetään kolmen parhaan järjestys sekä mahdolliset kunniamaininnat. Tuomaripöydän kapteeni kerää ja summaa lopuksi pisteet ja johtaa keskustelua. Jokaisesta voittajaoluesta kirjoitetaan myös tuomaripöydässä kuvaus, joka luetaan palkintojenjaossa.
Omalle osalleni päätyivät tänä vuonna Belgian Blond Alet, witbierit, bockit ja duppelbockit, hunajoluet, barley winet, saksalaistyylisiä hellesejä, pilsejä, kellerbieriä ja maustettuja oluita. Kahden päivän tuomaroinnin kokonaisurakka on noin 130 olutta, joten sekä maistamissenttilitramäärän vähyydestä, hajuaistin nollauksesta että tarkkudesta pitää huolehtia.

Kisan arviointikaavake.
Täällä oluita ei arvioida sen perusteella, pitääkö niistä, vaan tarkasti käydään läpi tyylimukaisuus, virheettömyys ja laatu. Virhemaut täytyy erikseen merkitä kisakaavakkeeseen ja pistemäärät on kalibroitu yhdessä oman tuomaripöydän kanssa, joten laadussa mennään samalla tasolla.

Omat muistiinpanot voivat näyttää vaikka tältä.
Yksi parhaista asioista tuomarina on keskustelu sekä ensimmäisellä kierroksella, jossa käydään läpi oluiden laatua ja tyylimukaisuutta (usein BJCP-tyylikartan kanssa)ja vertaillaan mitä mahdollisia virhemakuja maistaessa on löytynyt. Virhemakuja ei varta vasten etsitä, vaan otetaan huomioon jos ne nousevat aistinvaraisessa arvioinnissa. Oluttyylejä vertaillaan keskustellen myös, ja itselleni oli hyvin hyödyllistä keskustella esimerkiksi hunajaoluiden tyyleistä, koska nämä Italiassa kohtuullisen yleiset oluet ovat Suomessa harvinaisempia. Kiinnostavaa on myös kuunnella eri maiden tuomareiden kansainvälistä oluen arviointisanastoa, koska se heijastelee myös tuomarin kansallisuutta. Koska tuomareita on paljon espanjankielisistä maista Argentiinaa myöten, englannin lisäksi keskustelua käydään myös jonkinlaisella espanjan ja italian välisellä kielimuunnoksella. Suomesta tänä vuonna tuomareita oli kaksi, kuten myös Tanskasta. Ruotsia edusti yksi tuomari, ja muut pohjoismaat eivät olleet edustettuna.

Oluttuomarointi on hauskaa mutta vaativaa työtä. Eteen saattaa tulla parikymmentä hyvin samatyyppistä olutta, kuten iso kasa Belgian Blond Aleja, joiden erot ovat hyvin hienovaraisia ja virhemaut tulevat esiin, koska oluen maut ovat mietoja. Seuraavaksi tuomaroitavana voi olla tuhteja barley winejä, joissa taas runko sekä aromi on paksu ja joissa mietitään enemmän tasapainoa ja mahdollista tynnyrin vaikutusta oluen intensiteettiin. Sitten edessä voivat olla maustetut oluet, joissa on oluttyylejä lagerista imperial stouttiin, maustettuna vaikka hampunsiemenillä, salvialla, kuusenhavuilla ja suklaalla. Silloin tuomaroinnista on kyse myös oluen oivaltavuudesta, jos laatu ja tasapaino on paikallaan – mikä oluista on kiinnostavin.
Itselleni tällä kertaa kiinnostavimmat sarjat olivat kellerbier, joka on enemmän takotapa kuin varsinainen oluttyyli ja siksi mielenkiintoisen monipuolinen, witbier, jossa oli myös vaikka paikallisilla kukilla tai sitruksilla maustettuja belgityylisiä vehnäoluita sekä hunajaolut, joita en ole näin laajasti ennen maistanut. Haastavin oli Belgian Blond Ale, koska siellä tyylimukaisuus heitti välillä pale alen suuntaan sekä maustetut oluet, koska tyylejä oli niin paljon samassa kategoriassa. Kokonaisuutena tuomarointi antoi paljon, taas oppi enemmän omasta makupaletista ja oluen arvioinnista.
Korkea taso ja italialainen makumaailma
Kilpailu tarjoaa erinomaisen läpileikkauksen italialaisesta käsityöolutkentästä. Yleinen taso on korkea, ja erityisen kiinnostavaa on makuprofiilien hienovarainen erilaisuus verrattuna esimerkiksi suomalaiseen olueen. Monissa oluissa on aistittavissa italialaisen ruokakulttuurin ja paikallisten raaka-aineiden inspiroimia aromikerroksia, paljon käytetään paikallisia mausteita, kuten oreganoa, kastanjaa, italialaista hunajaa, salviaa, sitrushedelmiä, kukkia ja tietysti viinirypäleitä. Hyvin usein raaka-aineen tai mausteen alkuperä on ilmoitettu hyvinkin tarkasti.

Tapahtuman järjestelyt sujuvat italialaiseen tyyliin jouhevasti, ja rytmiä antavat laadukas lounas, erinomainen illallinen läheiset kaupunkivierailut sekä hauska päätösjuhla.
Kilpailu osana messukokonaisuutta
Kilpailu järjestetään perinteisesti Riminissä juuri ennen Beer&Food Attraction -messutapahtumaa. Ajoitus mahdollistaa sen, että erityisesti kansainväliset tuomarit voivat yhdistää tuomarointimatkan laajempaan katsaukseen Italian olut- ja ruokatarjonnasta.
Tulokset julkistettiin tänäkin vuonna runsaan yleisön edessä messuilla. Tänä vuonna vuoden panimo on Birra Dell’Eremo, paras sataprosenttisesti italialainen olut Real Iga Gose Il Mastiolta ja paras yhteistyöolut taas Panaté Saison Birrificio La Piazza:lta ja La Granda:lta. Katso kaikki voittajat!
Palkintojenjaossa lavalle nousivat voittajien lisäksi myös kilpailun järjestäjät, osoituksena siitä, että Birra Dell’Anno on enemmän kuin pelkkä kilpailu. Se on katsaus italialaisen käsityöoluen nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Tuomarit ja järjestäjät 2026. Kuva Unionbirrai.
Kuvat: Anikó Lehtinen





