Asko Ryynäsen kolumni: Skotlannissa onnistuttiin, miten Suomessa?

Tislaajaguru Asko Ryynänen miettii tislaamon vetovoimaa matkailuvalttina Skotlannin malliin ja Suomen vaihtoehtoja.

Asko Ryynänen

Tätä kolumnia kirjoitan Islaylla. Ikkunan takana tummenevassa illassa näkyy Boworen tislaamon valot, josta sisälle asuntooni leijailee poltettavan turpeen tuoksu. Lautta toi tänään taas lisää matkailijoita saarelle. Pubit ja hotellit ovat täynnä. Keskustelin tänään kahdeksan eri kansalaisuuden kanssa, hekin olivat tulleet tänne viskin perässä. Minäkin tulin ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten, ja jälleen löydän itseni täältä.

Matka Ilomantsista Islaylle kestää noin 20 tuntia.
Ajan tunnin Joensuuhun. Junalla viisi tuntia Helsinkiin. Lennän kolme tuntia Edinburghiin. Bussi Glasgow’hun. Bussi Kennacraigiin. Lautta Islaylle. Jos aikataulut osuvat kohdilleen, selviän ilman yöpymistä lattialla jollain lentokentällä.

Mikä järki?

Miksi aikuinen mies tekee tämän joka vuosi? Kymmenen vuotta putkeen.
Ensimmäisellä kerralla syy oli viski.
 Nyt se on jotain muuta.

Islay on 3 200 asukkaan saari. Vähemmän kuin Ilomantsissa. Silti siellä toimii 10 viskitislaamoa. Kaksi uutta avaa ovensa tänä keväänä. Työttömyys? Käytännössä nolla. Työpaikkoja on enemmän kuin työikäisiä ihmisiä. Skotlannin viskivienti on yli 6 miljardia euroa vuodessa. Se on Britannian suurin elintarvikevientituote. Yli 20 000 suoraa työpaikkaa. Miljoonia matkailijoita tislaamoissa.

Tämä ei ole sattumaa. Tämä on seurausta siitä, että hallitus näki potentiaalin ja panosti sen kasvuun.

Samaan aikaan Suomessa keskustellaan siitä, saako tislaamo myydä omia tuotteitaan suoraan valmistuspaikalta. Lausuntokierroksella oleva esitys sallisi ulosmyynnin, mutta vain jos tuotanto jää alle 100 000 litran puhdasta alkoholia vuodessa. Keinotekoinen, täysin absurdi raja.

Jos kasvat liikaa, putoat pois.
Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi Koskenkorva ja Kyrö Distillery jäisivät lain ulkopuolelle. Suomen kansainvälisesti tunnetuimmat alkoholibrändit, vetovoimaisimmat yritykset. Eli laki sanoo käytännössä:
 Ole pieni.
 Älä onnistu liikaa.
 Älä vahingossakaan menesty.

Mikä logiikka tässä on?

Suomessa puhutaan viennin kasvattamisesta, maaseudun elinvoimasta ja matkailun kehittämisestä. Samaan aikaan valmistellaan lakia, joka rankaisee kasvusta. Skotlannissa ymmärrettiin, että tislaamo ei ole ongelma. Se on veturi. Suomessa tislaamo nähdään edelleen riskinä, jota pitää rajata varmuuden vuoksi.

Minä matkustan 20 tuntia päästäkseni saarelle, jossa hallitus ei pelännyt omaa alaansa.

Suomessa me pelkäämme.

Tämä ei ole kysymys yhdestä myyntiluvasta.
Tämä on kysymys siitä, uskallammeko me rakentaa miljardiluokan vientiä vai tyydymmekö selittämään, miksi se ei täällä onnistu.

Skotlanti teki valinnan.
 Suomi tekee kasvun esteen.

Ja jos linja pysyy tämä, ei kukaan matkusta 20 tuntia Ilomantsiin.

Ei siksi, etteikö siellä olisi potentiaalia.
Vaan siksi, että me itse päätimme olla käyttämättä sitä.

Teksti: Asko Ryynänen