Arde Arvioi: Belgian-Finnish Beer Evening @ Belgian Suurlähetystö Helsingissä
Belgian lähetystö on käsittääkseni järjestänyt ammattijournalisteille ja muille alan ammattilaisille olutpainoitteisia illanviettoja jo vuosikausia. Nyt Cyde Hyttinen järkkäsi kutsut myös harrastelijabloggareille ja ponnahdin tietysti paikalle armottomasta räntämyrskystä huolimatta. USA:n suurlähetystö on jo tullut tutuksi tällaisistä kuvioista ja Belgian residenssi löytyi aivan samoilta kulmilta Kaivopuistosta. Yhytin Jouni Koskisen jo lähestymisvaiheessa ja päädyimme hyvissä ajoin perille, jossa jengiä oli jo yllättävän reippaasti. Illan ohjelmasta ei ollut ennakkotietoja, joten hieman yllättäen paikalla oli Suomen oloissa keskikokoinen olutfestivaali kaikilla mausteilla. Ainakin kymmenkunta suomalaista panimoa omilla tiskeillään ja muutama belgioluiden maahantuoja seassa. Tätä en todellakaan odottanut.—
Alkuvaiheessa ei ollut mitään ohjattua ohjelmaa, joten aikani ihmeteltyä aloin kiskomaan oluita naamaan. Varovainen aloitus Ingrid Viertolan Stadi-tiskiltä, Saison Dupontia. Sitten oululaiselta Maistilalta Hietasaari Saisonia, maitokauppavahvuinen näppärä olut, joka kaipaisi tanakkuutta juuri sen verran kuin hallituksen alkoholipoliittinen esitys tarjoaa. Sehän käsittääkseni kaatuu kuitenkin eduskunnassa. Tuntemattoman belgialaisen Lupulus-panimon Hopera oli todella valju, en oikein ymmärrä modernien belgialaisten panimoiden mitätöntä yritystä. Tässä vaiheessa tuore suurlähettiläs Carl Peeters toivotti vieraat tervetulleiksi ja Anikó Lehtinen & Maria Markus kertoivat hieman enemmän belgioluista.—
Suklaan kanssa oli tarjolla Charleroista l’Abbaye d’Aulnen La Sambrée, joka oli minusta kuitenkin varsin vaisu tapaus. Uuden espoolaisen Espoon Oman Panimon amber oli jo vähän ryhdikkäämpi pihkaisuudessaan. Saman panimon pilsner oli kuitenkin pettymys. De Plukker Keikoppenbier Belgian humalaytimestä Poperingestä ns. hoppig blond, Cascadeakin mukana, mutta eipä kovin aromaattishumalaiselta tuntunut kuitenkaan. Het Nest Schuppenboer Tripel Grand Cru (Cognac BA) oli jo mielenkiintoisempi, en täysin konjakkia saanut oluesta irti, mutta tymäkkä vahva mausteinen tripel oli selvästi session paras olut. Lopuksi kiskaisin vielä belgialaista viskiä, Belgian Owl, single malt, juuri ja juuri kolmevuotiasta, 46%, varsin karkeaa kamaa, mutta lämmitti edessä ollutta kylmänkosteaa siirtymää seuraavaan kohteeseen.
