Anna Buchholz – puoliksi suomalainen viskinainen Saksasta

Hercynian Distilleryn päätislaaja Anna Buchholz rakastaa viskiä. Hän tuntee vahvasti skotlantilaiset juurensa, ja niitä kunnioittaakseen hän tekee viskiä kuten esi-isien aikaan tehtiin. Myös äidin puolen suku Suomessa ja suomalaisuus näyttelee isoa roolia Buchholzin elämässä.

Hercynian Distilleryn tuotteisiin pääsi tutustumaan Uisgen yhteydessä järjestetyissä maisteluissa. Anna Buchholz maistattaa viskit tislaamolla aina ruoan kanssa, joten hän teki voileipiä myös Pikkulintu Puotilan tastingiin. Harz-vuoristossa leivät ovat lihaisia, Suomessa täytteenä oli myös kalaa, silliä ja kylmäsavulohta.

Anna Buchholz löysi rakkauden viskiin Skotlannissa.

-Haluan käydä Skotlannissa vähintään kerran vuodessa, mutta Suomessa haluan käydä useamman kerran joka vuosi! Hercynian Distillery esittäytyikin Annan johdolla Suomessa helmikuisten Uisge-messujen aikaan.

Buchholzin suomalainen äiti ja saksalainen isä perustivat tislaamon vuonna 1985 Harz-vuoristoon, aivan silloisen DDR:n rajan tuntumaan, mutta lännen puolelle. Heidän repertuaariinsa kuuluivat alun perin hedelmä- ja yrttipohjaiset tuotteet, mutta kun Buchholz täytti 18 vuotta, hän päätti tehdä viskiä.

-Käytin laitteita eri tavalla kuin on tarkoitus, jotta sain tehtyä ensimmäisen viskini. Se oli vuonna 2002, vuotta ennen ylioppilaskirjoituksia. Vuonna 2015 hankimme nykyiset laitteet, Buchholz kertoo.

Hän tiesi alusta lähtien, millaista viskiä haluaa tehdä. Yhtenä harvoista kaupallisista toimijoista Hercynian Distillery lämmittää pannunsa puulla. Elävä tuli vie viskiä kohti Buchholzin tavoitetta, runsaita makuja, kuten viskissä 100-150 vuotta sitten oli. Tuli ikään kuin karamellisoi nesteen, ja siihen syntyy pähkinäisiä aromeita.

-Haluan pitää perinteet elossa ja tehdä viskiä kuten sitä olisi voitu tehdä reilu sata vuotta sitten.

Historiallisiin viskeihin Buchholz on perehtynyt muun muassa matkoillaan Skotlantiin. Hänellä on kotonaan valtava viskikirjasto, 1 800 avattua pulloa, joista inspiroitua. Maun kehittymiseen ovat Buchholzin mukaan vaikuttaneet eniten nuorena maistetut klassikot, kuten Glenfiddich vuodelta 1938. Yksi vaikuttavimpia elämyksiä on ollut maistaa viskiä vuodelta 1818.

-Vuosikerta 1880 teki vaikutuksen minuun. Se oli niin erilainen kuin modernit viskit – kulmikkaampi, hiomaton, täysin ainutlaatuinen. Se oli edelleen, lähes 130 vuoden ikäisenä, kesyttämätön,, Buchholz kuvailee.

Hän on havainnut yhteyden: mitä enemmän hän paneutuu vanhoihin valmistusmenetelmiin, sitä lähemmäs historiallisia esikuviaan hän pääsee. Yksi innoittaja löytyy naapurustosta: munkit aloittivat tislaamisen Harz-vuoristossa jo 1300-luvulla. ”Jos munkit pystyivät tähän 700 vuotta sitten, mekin pystymme.” Historiallisuuden lisäksi tärkeää on paikallisuus.

Raaka-aineesta Buchholz on hyvin tarkka. Sen on oltava paikallista ohraa, ja usein se on vieläpä jotain muinaista lajiketta. Harz-vuoriston vesi näyttelee tietysti myös merkittävää roolia. Yksi viskeille luonnetta antava tekijä on pitkä käymisaika. Kaiken kaikkiaan Buchholzin tyyliä voisi luonnehtia mahdollisimman luonnolliseksi, esimerkiksi suodatus on pannassa.

Viskien kypsytyksessä Buchholz käyttää kaikenlaisia tynnyreitä: sherry, Marsala, punaviini. Nyt Suomeen tuoduissa viskeissä korostuvat sherrytynnyrikypsytyksen synnyttämät rikkaat aromit.

Uisge-festivaalilla Buchholzin saksalainen viski yllätti niin yleisön kuin järjestäjät. Saksaa ei varsinaisesti tunneta viskimaana, mutta Vuoden viski -kilpailussa Hercynian Distillery otti kolmoisvoiton keskieurooppalaisten viskien sarjassa. Sarjavoittaja, ensimmäisen täytön 10-vuotias Elsburn Single Malt Sherry Cask, valittiin lopulta koko kilpailun toiseksi parhaaksi viskiksi.

Buchholz on kasvanut monitaituriksi osin siksi, että kun kaikkea ei annettu valmiina, piti opetella tekemään. Tislaamiseen hän perehtyi paitsi perheyrityksessä, myös harjoitteluissa muiden tekijöiden luona ja jopa parfyymiteollisuudessa.

-Toivottavasti en ole vielä saavuttanut portaiden yläpäätä. Ilma tuntuu jo ohuemmalta – viskimme ovat voittaneet niin paljon palkintoja viime vuosina!

Viskinteon ohella Buchholz opiskeli 2000-luvun alussa taloustiedettä. Myös filosofia ja historia ovat lähellä hänen sydäntään. Taiteilijana hän on käytännöllinen: innostus lähti alun perin tarpeesta piirtää perheyrityksen pulloihin etiketit. Edelleen Buchholz rakastaa tätä osaa työstään ja viskien etiketit ovat hänen omaa käsialaansa. Luovasta otteesta kertoo kartta, jonka Buchholz on hahmotellut kotiseudustaan, ja jonka osia vilahtelee etiketeissä.

-Tärkein taitoni on kuitenkin improvisointi. Ajattelen, että se on jotain hyvin suomalaista, niin ihmiset elivät ennen vanhaan. Improvisointi, tilanteesta kuin tilanteesta selviytyminen, on geeneissäni! Olisiko sen toinen nimi sisu?

Suomeksi sanotaan, että tyhjästä on paha nyhjäistä, mutta Buchholz kokee, että juuri siinä hän ja me suomalaiset olemme taitavia. Hercynian Distilleryn tarinan myötä syntyy vaikutelma, että hän on onnistunut luomaan tyhjästä huikean viskiperheen.

-Olen ylpeä siitä, että vastoin kaikkia odotuksia valmistan viskiä Saksassa! Kun aloitin, kukaan ei halunnut viskiä, se ei todellakaan ollut posh. Tilanne on onneksi muuttunut, nyt viskitislaamoja on noin 250. Se, että näen nyt viskini myös Suomen markkinoilla, on ihanaa, sillä Suomella on erityinen paikka sydämessäni. Viskini on osa-aikasuomalaisen tekemää vuoristoviskiä, Buchholz naurahtaa.

Nyt viskiä syntyy noin 200 tynnyrin vuosivauhtia. Naisen johtama tislaamo pyörii lähes täysin naisten voimin. Hauska yksityiskohta on, että monet saapuvat Skotlannista asti seuraamaan, miten viskiä valmistetaan perinteisin menetelmin. Ympyrä sulkeutuu.

Teksti Mariaana Nelimarkka, kuvat Anikó Lehtinen. 

Ilmestynyt 1/26 Juomaposti-lehdessä.