Alsóörs Sörfesztivál – koko kansan oluttapahtuma Balatonilla
Unkarissa oluttapahtumia on monesta takaa. Olutposti vieraili heinäkuun puolessavälissä pienessä Alsóörsin kylässä Balaton-järven rannalla, missä paikallisia olutfestivaaleja vietettiin jo yhdeksättä kertaa.
Alsóörs Sörfesztivál (sör tarkoittaa olutta) on mielenkiintoinen yhdistelmä unkarilaisia pienpanimoita, isoja kansainvälisiä olutmerkkejä ja ulkomaisista oluista belgi- ja tsekkioluita. Pääosassa ovat toki paikalliset panimot, joita olikin paikalla kymmenisen sekä Budapestista että ympäri Unkaria. Kokonaisuudessaan tapahtumassa panimoita oli noin parisenkymmentä ja oluita noin vähän yli sata erilaista.
Unkarissa on vahva saksalainen oluenpanotaito sinne 1700-luvulla muuttaneen saksalaisvähemmistön ja Itävalta-Unkarin historian takia. Niimpä edelleen monella tiskillä näkyy bockia, tummia lagereita ja saksalaistyyppistä vehnää, ja olihan jokaisella pienpanimolla oma lager- tai pils-oluensakin. Perinteisesti unkarilainen olut on ollut hennosti humaloitua, joten se näkyy vieläkin jopa uusien panimoiden kohdalla. Mallas korostuu mauissa, varsinkin perinteisissä kylä- ja luostaripanimoiden oluissa, ja näitä molempia Unkarissa on useita.
IPA-oluet ovat pääsääntöisesti amerikkalaisen perinteen jatkajia, humaloinnissa korostetaan enemmän aromia kuin katkeruutta. Yllättävän paljon tapahtumassa löytyi perinteisen karamellimaltaisia, kirkkaita IPA-oluita, viime vuosina pinnalla olleita samean greippimehuisia NEIPA-oluita oli vain muutama. IPA-oluita oli tarjolla myös maustettuna mm. sitrushedelmillä, persikalla tai vaikka kirsikalla. Unkarissa tehdään myös paljon maustettuja vehnäoluita, joissa päämausteena ovat paikalliset hedelmät, kuten hapankirsikka, aprikoosi tai luumu, mutta löytyi tapahtumasta myös mm. inkiväärillä ja limellä tuunattua vehnäolutta.
Hedelmäoluita Unkarissa on perinteisesti ollut paljon, varsinkin hapankirsikasta tehtynä, koska se on paikallinen ja kohtuuhalpa raaka-aine. Toisin kuin monissa maissa, Unkarissa kirsikkaoluet ovat olleet perinteisesti hyvin makeita, vasta nyt modernit pienpanimot tekevät Suomessa pieneksi trendiksi nousseita hedelmillä maustettu, maultaan happamia oluita, joko kattilahapatuksella tai belgityyliin käymistä avuksi käyttäen. Pastry sourejakin näkyi tapahtumassa ja herkillisin niistä oli mehuisan makea, unkarilaisten omenapiirakan mukaan nimetty olut.
Olutta myytiin sekä kolmen, neljän että viiden desin annoksina ja panimoilta kysyttäessä, nämä olivatkin sopivia kokoja – Näin panimo saa myytyä olutta ja toisaalta heinäkuun kuumuudessa sitä mielellään nauttiikin jo muutaman desin samaa olutta. Hanoja tiskeillä oli viitisen kappaletta ja hanatuotteet vaihtuivat nelipäiväisen tapahtuman aikana säännöllisen epäsäännöllisesti. Laatu on pääosin hyvää mutta muutamia hutejakin löytyi, varsinkin kun myrskyn takia sähköt olivat poikki useaan kertaan. Yksi käytännön epäkohta oluen nauttimiselle ovat muovimukit, jotka tosin olivat pitopaikan takia, jossa ei sallita laseja.
Jos etsitään eroja suomalaisiin oluttapahtumiin, niitä on muutama hyvinkin näkyvä ero. Unkarilaiset syövät koko ajan juodessaan ja tuhlaavat syömiseen kaikissa juomatapahtumissa paljon rahaa. Alsóörsin pienpanimotapahtumassa tarjolla oli laaja kattaus hampurilaisia ja muuta pikaruokaa sekä unkarilaisia perinneruokia, kuten erilaisia paprikalla maustettuja pataruokia, grillattuja lihoja ja kasviksia, unkarilaista kolbasz-makkaraa ja nk. silitysrautakanaa, joka on hauskasti silitysraudalla grillille painettava litistetty kokonainen kana. Tarjolla on myös monenlaista naposteltavaa sekä nk. rullapullaa, joka on kanelilla ja sokerilla siveltyä, paksun rautatangon ympärillä paistettua pullaa joka sopii muuten erinomaisesti NEIPA- tai hapanoluen kera.
Toinen ero unkarilaisen ja suomalaisen oluttapahtuman välillä on, että Unkarin lainsäädäntö mahdollistaa sen, että anniskelualuetta ei tarvitse aidata ja esim. lapset ovat tervetulleita festareille sen loppuun asti. Ohjelmaa on kaikenlaisille ryhmille, lapsille omaa musiikkia ja ohjelmaa, aikuisille olutluentoja, musiikkia ja oluttuopipitokilpailu.
Unkarissa pienpanimoboomi alkoi noin viitisen vuotta Suomea myöhemmin, mutta voi sanoa, että unkarilaiset ovat ottaneet Suomea kiinni sekä panimoiden määrässä että oluttrendeissä. Nyt Unkarissa toimii jo satoja pienpanimoita, tosin litramyynniltään suurimmat panimot ovat edelleen kansainvälisesti omistettuja ja tuottavat vaaleaa lagerolutta, mutta myös isot panimot ovat ryhtyneet pienpanimoiden valikoimien kasvun innoittamana monipuolistamaan valikoimaansa, ja näiltä panimoilta löytyy ilahduttavasti valikoimista myös muita oluttyylejä kuin vaaleaa lageria, kuten IPA- ja hapanoluttakin.
Unkarilaisia pienpanimoita löytyy kolmea eri tyyppiä; Yleisimpiä ovat pienet, oman panimolaitteiston omaavat paikalliset panimot usein ravintolan yhteydessä, sitten on panimoboomin synnyttämiä moderneja pienpanimoita(joilla saattaa olla myös oma ravintola tai hanahuone) sekä nk. kiertolaispanimoita (gerilla sörfözde tai vándor sörfözde), joilla ei ole omia panimolaitteistoja, vaan jotka vuokraavat laitteistot muilta. Unkarissa pienpanimoissa korostuu paikallisuus, monet panimot ovat hyvin pieniä, tekevät muutamaa erilaista olutta ja myyvät tuotteitaan vain lähiympäristöön, pienten viinitilojen tai saksalaisten pienien panimoiden tavoin.
Unkarilaiset ovat kovia tanssimaan ja näin Alsóörsin olutfestivaalikin päättyi isoihin diskobileisiin, missä ysäritekno sekä rock—´n’ roll soi ja kaikenikäiset tanssivat. Tämä on kolmas selkeä ero suomalaisiin oluttapahtumiin, Unkarissa paikalla on perheitä lapsineen myöhään yöhön ja tunnelma on hyvin perheystävällinen loppuun asti. Humalaisia ei näy, vaikka kaikki aikuiset istuvat olutlasi kädessään seurustellen ja hyvää ruokaa edessään.
