Olutpakina keskioluesta

Teksti: Jouni Koskinen

Nelosolut tuli kauppoihin ja kuin salamaniskusta kirkastui. Nimittäin se, että Suomessa on kielenkäytöllinen ongelma oluen suhteen. Olutharrastajat, -ammattilaiset ja muut humalahierofantit kyllä pääosin tietävät, ettei oluen veroluokkia ole ollut käytössä sitten Euroopan Unioniin liittymisen. Nelosta tai kolmosta ei ole siis ollut olemassa kohta neljännesvuosisataan. Silti niistä puhutaan. Jotain täytyy tehdä.

Lainsäätäjät, toimittajat, virkamiehet ja muu vähemmän oluen kiemuroihin perehtynyt kansa puhuvat mielellään kolmosesta ja nelosesta. Tähän asti niillä onkin ollut vissi ero: Kolmosta eli keskaria sai kaupasta ja kaikki muu olikin sitten nelosta eli “vahvaa olutta”. Oli ihan sama oliko etiketissä sitten 5,2% tai 12%. Toki useimmiten se oli sitä reilun viiden prosentin A-kaljaa.

Lakimuutoksesta seuraakin sellainen eriskummallinen ongelma, että kun nelonen eli “vahva olut” on nyt kaupoissa, niin miksikäs niitä Alkoon jääneitä vielä vahvempia sitten kutsutaan? Toki meille, jotka puhumme sujuvaa olutta, tästä ei koidu ongelmaa. Me puhumme tripeleistä, doppelbockeista, imperial stouteista sun muista ihan niin kuin ennenkin. Meille kun alkoholiprosentilla ei ole niin ratkaisevaa merkitystä. Mutta kuinka puhuu se keskiolutrajan ajatteluunsa median ja lainsäätäjien myötävaikutuksella vahvasti sisäistänyt perusjantteri?

Ehdotankin, että nyt kun vapautuksen vaimeita tuulia on viimein päästetty puskemaan olutkulttuurin optimistijollaa 0,8 prosenttiyksikön verran vastavirtaan, on aika muuttaa myös kevyesti sanastoa. Unohdetaan veroluokat, mutta säilytetään keskiolut. Sillä on niin paljon hyviä lempinimiäkin.

Ruvetaan kutsumaan kaikkea kaupassa myytävää olutta keskiolueksi!

Olutkansan esimerkillä liikkeelle: Rohkeasti vaan, aina kun joku mainitsee kaupassa myytävän oluen, viittaa siihen keskioluena. 4,7% vaalea lager? Keskaria. 3,2% gose? Gepardia. 5,5% porter? Keskikeisaria tietenkin, sitähän kaupassa myydään. Olen autolla, onko ykköstä saunakaljaksi? En ymmärrä käyttämääsi kieltä, mutta ota tästä alkoholitonta keppanaa.

Tällä muutoksella saavutetaan useita positiivisia vaikutuksia. Ensinnäkin, raittiuspropagandan hämmentämän ihmismielen kärsimä aivopaine, ahdistus ja yleinen kognitiivinen dissonanssi vähenee kun kaupassa ei tarvitse miettiä onkos siinä pullossa nyt vahvaa vai kolmosta. Se on aina turvallisesti keskaria. Vahva olut on edelleen Alkossa, poissa perisyntisen raukan vastuuttomasti harhailevien käsien ulottuvilta.

Lisäksi toistuvalla käytöllä voidaan ajaa ajatteluun mutka. Kun keskiolut kerran oli enintään 4,7% ja nyt se on 5,5%, niin ehkä keskiolut voisi kahden vuoden päästä olla 8,5% tai miksei samantien 24%!

Sitten voidaankin miettiä onko sanan alkupuoliskolla mitään merkitystä ja ehkä, mahdollisesti, kokeeksi, varovasti voitaisiin puhua koko kansan kesken ihan vain “oluesta”. Tai no, tuo ihan musta ja erimakuinen, sitä voisi sanoa vaikka… stoutiksi, ja ehkä se tosi katkera voisi olla vaikka… IPA? Kuulostaa hyvältä.

Pakina on julkaistu 1/18 Olutpostissa.