”Otetaan kannullinen olutta ja halveksitaan sillä pirua”

OlutPOSTIn Lari Junkkari on kokenut Wittenbergin-kävijä. Mikäpä olisi parempi päivä paneutua aiheeseen Martti Luther ja olut kuin reformaation 500-vuotispäivä! Lue OlutPOSTIn 3/2017 tuore juttu.

Martti Luther. Reformaatio 500 vuotta. Katariina olutmestarina. Kirkkohistoriallisesti ja oluthistoriallisesti kuluva vuosi on varsin mielenkiintoinen. Hengellisyydestä ja uskonnoista kiinnostumatonkaan ei ole kyennyt välttämään uutisia ja niiden otsikoita juhlaoluista ja tapahtumista. Katsotaanpa mistä on kysymys.

Euroopassa oli tultu 1500-luvun alkuun. Elämä tuntui turvattomalta. Oli sotia, kulkutauteja, köyhyyttä, pelkoja. Pelottavilta tuntuivat Jumala, paavi ja keisari. Katolisen kirkon rahantarpeet erityisesti Vatikaanissa olivat suuret. Sekä kirkon keskusjohto että paikalliset prelaatit osasivat käyttää hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä. Alkoi omituinen ja jumalaton kaupankäynti: kun lahjoitat kirkon kassaan, niin kirkko rukoilee, että vaivanaikasi kiirastulessa lyhenee.

Nuori Martti Luther ryhtyi munkiksi, mutta varsin pian häntä alkoi vaivata tuo ihmisiä hyväksikäyttävä autuusbusiness. Luther kritisoi käytäntöä ja pyrki samalla kiinnittämään huomiota muihinkin uudistustarpeisiin. Syksyllä 1517 hän liimautti Wittenbergin linnankirkon oveen muutosehdotuksensa. Hän pyrki saamaan aikaan rakentavaa keskustelua, mutta kirkon ylin johto piti häntä harhaoppisena ja vaarallisena. Monen vuoden väännön jälkeen Lutherin ja hänen kannattajiensa yhteydet Vatikaaniin katkesivat. Reformaatiosta tuli revoluutio, vallankumous.

Monipuolinen lahjakkuus ja kiihkeä persoonallisuus

Luther uskalsi uhmata oman aikakautensa suurimpia auktoriteetteja, hän näki ihmisten hädän ja köyhien kurjuuden, hän ymmärsi äidinkielen ja koulutuksen merkityksen. Luther oli tutkija, kirjoittaja, kääntäjä, sanoittaja, säveltäjä, saarnaaja. Hänestä tuli aikansa julkkis, jonka ajatukset ja kirjoitukset levisivät lentolehtisinä ympäri Eurooppaa.

Luterilaisuutta on kenties turhaan syytetty elämänilottomuudesta. Ainakin Luther itse oli vauhdikas, elämännälkäinen ja värikkäästä kielenkäytöstään tunnettu. Hänen illanistujaisensa pöytäpuheineen olivat hyvin tunnettuja Wittenbergissä. Niissä puhuttiin teologiasta, filosofiasta ja ajankohtaisuutisista, mutta myös perheestä ja elämän isoista ja pienistä asioista. Ja tietysti juotiin hyvää viiniä ja olutta.

Oluen valmistaminen oli kuulunut aina oleellisena osana Euroopan luostarien toimintaan. Monessa sadassa luostarissa tehtiin yleensä kolmenlaista olutta sekä vahvuudeltaan, hinnaltaan että käyttötarkoitukseltaan. Jo luostariaikana Luther tottui olueen eikä luopunut sen nauttimisesta koskaan. Olut merkitsi hänelle ruokaa ja sielunhoitoa, lääkettä ja sosiaalista elämää.

Jätettyään luostarin ja avioiduttuaan Katharina von Boran kanssa Luther pääsi nauttimaan itse tehdyistä kotioluista. Eri puolilta Eurooppaa tulleet reformaation opiskelijat joivat hänen luonaan ruokajuomana mietoa arkiolutta. Se oli keittämisen ja humalakasvin takia terveellisin juoma tuohon aikaan. Hyvin todennäköisesti Mikael Agricolakin on nauttinut Katharinan ja palvelusväen panimo-osaamisesta. Luther piti suuresti vaimonsa oluesta ja vertaili sitä suotuisin sanoin paikallisoluisiin, joita joi monen monilla matkoillaan ympäri Saksaa.

Ehkäpä ensimmäisiä kertoja maailmassa luotiin jokin ”brändi”, kun Martti Lutherin suosikkiolut nousi ihmisten tietoisuuteen. Hänen ollessaan Wormsin valtiopäivillä vuonna 1521 kuulusteltavana kannattajat lähettivät hänelle Einbeckin olutta. Sama panimo jatkoi olutsponsorointiaan Lutherin häissä vuonna 1525.

Loistavaa juomaseuraa

Luther joi kotonaan olutta suuresta tuopista, jossa oli kolme koristerengasta. Renkailla oli niminä Kymmenen käskyä, Uskontunnustus ja Isä meidän. Olut toimi hyvin myös ”murheen hengen” karkottajana. Murheen hengellä hän tarkoitti paholaista.

– Otetaan kannullinen olutta ja halveksitaan sillä pirua, kuului Lutherin ohje.

Hän saattoi myös neuvoa raskasmielisyyden valtaan joutunutta lähtemään kaupungille ja etsiytymään iloisen musiikin, hyvän oluen ja ystävien hilpeään seuraan.

Uskonpuhdistaja piti iloisesta yhdessäolosta ja laadukkaista keskusteluista. Paavin lähettiläs Johannes Dantiscus muisteli myöhemmin:

– Luther saattoi olla kiihkeä, sarkastinen ja ylimielinen, mutta hän oli myös loistavaa juomaseuraa siinä missä kuka tahansa muu paikallinen.

Oluen ja alkoholin haittavaikutuksetkin olivat Lutherin tiedossa ja hän varoitti niistä moneen kertaan:

– On siedettävä pientä nousuhumalaa, kun otetaan juoma tai kaksi liikaakin raskaan työn jälkeen tai kun alakulo on vallannut mielen. Se on ilon hakemista. Mutta istua päivät ja yöt kaatamassa juomaa kurkkuunsa, se on sikamaista. Jos olet väsynyt tai alakuloinen, ota tuopillinen, mutta se ei tarkoita, että olet kuin sika etkä tee muuta kuin ahnaasti ryyppäät. Sinun pitäisi olla kohtuullinen juomisessasi; meidän ei pidä olla kännissä, vaikka olisimmekin hilpeällä tuulella.

Reformaation 500-vuotisen historian juhlavuosi on saanut oluenpanijat ympäri Eurooppaa valmistamaan Luther-teemaisia oluita. Suomessa seurakunnat ja seurakuntayhtymät ovat tuoneet tarjolle paikallispanimoiden kanssa suunniteltuja yhteistyöoluita. Myös Mikael Agricola Suomen uskonpuhdistajana on päässyt esille. SOS:n tamperelainen jäsenseura Olutseura Luther tuottaa syksyn mittaan kotiolutpohjalla asiantuntijan avustuksella oman versionsa juhlavuoden kunniaksi.

Kaikki tämä ilmentää osaltaan sitä, että protestanttiset kirkot ovat pitkälti maailman olutvyöhykkeelle sijoittuvia kirkkoja. Reformaation kuohuvat ajat ansaitsevat kuohuvien muistelutuoppien nostamisen.

Teksti ja kuva Lari Junkkari