Virolainen Tuletorn: Olemme panimomaailman Jekyll & Mr. Hyde
Vuoden ikäiseksi ehtinyt, panimopiireissä jo legendaarisen maineen saaneen Tuletorn -panimon Chris Pilkington kävi vierailemassa Jätkäsaaren Barley & Baitissa. Juomapostin Janne Koskenniemi kysyi panimon tulevaisuuden suunnitelmista ja mietteistä olutmaailman menosta.
Joidenkin mielestä vaatimattomuus kaunistaa. Vaan kaunista jälkeä tulee myös selkeän kunnianhimoisella visiollakin. Chris Pilkingtonin mielestä on olemassa oluita, joita vain Tuletorn voi tehdä.
Tuletorn suomennettuna tarkoittaa majakkaa. Panimon ideana on johdattaa ihmiset oluttyylien kirjon moninaisiin makumaailmoihin. Pilkingtonin mukaan hänellä on nyt täysi vapaus käyttää koko mielikuvitustaan: – Tuletornin tarkoitus on olla hullu ja esitellä uusia uniikkeja oluita, joita ei ole muilla. Tällä hetkellä voin kokeilla asioita, joita 3 tai 5 vuotta sitten ei voinut tehdä.
Tuletorn on nopeasti vallannut niin puhtaiden ja perinteisten makujen ystävät kuin tahmean paksujen smoothie sourien ja Willy Wonkankin tehtaan tuotoksia mielikuvituksellisempien oluiden ystävät. Tasting-oluiden kirjo toi esille Pilkingtonin ja Tuletornin olutrepertuaarin aina brittityylisestä mildistä smoothie soureihin. Pilkingtonin mielestä Tuletornia kuvastaa panimona Jekyll & Mr. Hyde: repertuaarista löytyy niin hillittyjä kuin jopa tylsiä oluita, mutta myös hirviömäisen isoja oluita ja uhkarohkeita kokeiluita.
Oluiden kirjo onkin ollut jo ensimmäisenä vuonna valtava: lähes 50 erilaista olutta. Tulevina vuosina määrää on tarkoitus nostaa noin 60 erilaisen oluen tasolle. Vaikka panimolla ei tällä hetkellä olekaan vakiovalikoimaa oluita, on useimmalle taproomin vakiokävijälle löytynyt aina jotain hyvää: – Osalle ihmisistä osaamme jo sanoa hyvinkin tarkkaan, että mikäli pidit aiemmin tästä tietystä oluesta, pidät myös tästä uudemmastakin oluesta.
Panimolle ensimmäinen vuosi on ollut kiireinen. Tuletorn on ehtinyt vierailla jo useilla kansainvälisillä olutfestivaaleilla ja järjestää tap takeovereita. Mitään suurta hinkua heillä ei kuitenkaan kansainvälisille vesille ole. Pilkingtonin mukaan hän sai menneisyydessä kiertää tarpeeksi festivaaleja Põhjalan ja Brewdoginkin kanssa. – Meillä ei ole halua kasvaa liian suureksi. Koko urani on ollut isoksi kasvamista.
Kotipesä Koplissa
Tuletornin taproom sijaitsee Tallinnassa Koplin kaupunginosassa. Aluetta voisi kuvata niin, että se on sitä mitä Telliskivi oli noin 10 vuotta sitten. Taproomin saaminen kyseiselle paikalle ei ollut ihan täysin itsestäänselvyys. Luovan alan toimijoiden suosiossa oleva alue oli Chrisin ja hänen vaimonsa Kristinan tähtäimessä pitkään. Tila saatiin kuitenkin vasta useamman yhteydenoton jälkeen. Tilojen omistaja oli kertonut, että alueella ei oikein ole Tuletornille sopivaa tilaa. Lopulta hän suostui näyttämään yhtä tilaa saatteella ’ei tämä oikein sovi teidän toiminnalle’. Tila oli kuitenkin juuri sitä mitä Tuletorn halusi. Tila oli jo valmiiksi jaettu kahtia panimolle ja taproomin toiminnalle.
Kesäisin taproomin edessä on myös ruokarekkoja. Pieni taproom houkuttelee paikallisia, mutta myös olutturisteja. Chrisin mukaan suomalaiset tuovat Tuletornille ja muutenkin Viron panimoskenelle energiaa. Asiakkaina suomalaiset kokeilevat mielellään uusia ja uskaliaitakin makuja. Taproomin on tarkoitus olla oluiden ystävien vakiokohde Tallinnassa. – Tahdomme olla tarpeeksi etabloitunut, että voimme jatkaa omalla tyylillämme ilman kompromisseja. Taproomimme tulee olla paikka, missä on pakko vierailla kun tullaan käymään Tallinnaan.
Panimo työllistää tällä hetkellä kolme henkilöä. Chris on vastuussa oluiden tekemisestä kun taas hänen vaimonsa Kristina on vastuussa taproomin toiminnasta sekä muun muassa etiketeistä. Perheyrityksen toiminta on kuitenkin niin yhteenlomittunutta, että olutideoita ja panimotoiminnan kokonaisuutta vedetään yhteistyössä. Kolmantena – perheen ulkopuolisena – työntekijänä toimii Solveig, joka on vastuussa myynnistä sekä taproomin pyörittämisestä. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintää myös Pilkingtoneiden jälkikasvun panos panimotoimintaan. Ainakin etikettien tekemisen ja oluiden nimien pohtimisen kautta.
Vapaus on myös arvoja
Aiemmin mainittu vapaus tulee esille myös Tuletornin arvomaailmassa. Chrisille panimo on henkilökohtainen projekti, jonka toiminnassa myös hänen ja Kristinan arvot voivat tulla esille. Vaikka käymistankit jouduttiinkin tilaamaan mittatilaustyönä panimon ahtauden vuoksi, kertoo Chris että Tuletorn suosii vanhan kierrättämistä: -Arvoihimme kuuluu kestävyys, yhteisöllisyys ja inkluusio.
Oluet syntyvät tällä hetkellä Ārbusin vanhalla laitteistolla. Eräkoko on noin 1000 litraa.Kestävyyttä on esimerkiksi panimolaitteiston ostaminen käytettynä. Lisäksi Tuletorn pyrkii käyttämään hyödyksi käytetyn mäskin sekä pakkausmateriaaleja: – Pyrimme kierrättämään ja antamaan uusia käyttökertoja niin oluttölkkien kantokahvoille kuin pahvilaatikoillekin.
Pieni panimotila tarkoittaa myös sitä, että varastotilaa on vähän. Tästä syystä raaka-aineet tilataan melkeinpä olut kerrallaan. Tällä tapaa myös hävikkiä on vähän. Koska yhtäkään olutta ei koskaan tehdä toista kertaa, ei panimolla ole myöskään ollut tarvetta jatkuviin humalatoimitussopimuksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että panimolla on omanlaisensa itsenäisyys valita raaka-ainetta ja niiden toimittajat.
Kestävyyden ja kierrättämisen lisäksi maailman tilanne tuo omat vivahteensa panimotoimintaan: vaikka Tuletornilla ei olekaan mitään Yhdysvaltoja vastaan, on maan nykymeno saanut heidät välttämään jenkkihumalien käyttöä oluissaan, vaikka tämä onkin osittain hieman hankalaa. Tuletorn pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon Uudesta-Seelannista ja Australiasta peräisin olevia humalalajikkeita. Lisäksi panimo käyttää toki eurooppalaisia humalia. Maltaita panimo tilaa muun muassa Suomesta ja muualta Euroopasta.
Tahtomattaan nuorin
Panimon perustaminen ei kokeneellekaan tekijälle ollut läpihuutojuttu: – Viikkoa ennen panimon avajaisia kaksi muuta panimoa sulki ovensa Tallinnassa. Pelkäsimme onko Virossa markkinoita kaltaisellemme toimijalle.
Ainakin tällä hetkellä näyttäisi olevan. Kiinnostusta on myös Viron rajojen ulkopuolella. Viron panimoiden tilanne tällä hetkellä on kuitenkin hieman huolestuttava Chrisin mukaan: – Toivoin, että emme olisi vuoden ikäisenä Viron uusin panimo.
Viron kamaralta Chris ei halua nimetä suoranaista kilpailijaa, mutta nostaa esille Pühasteen ja Anderson’sin. Ensiksi mainitun stoutit ovat ensiluokkaisia ja jäljemmin mainitun hapan oluet ovat Chrisin mieleen. Suomesta Chris nostaa esille muun muassa Tujun ja Paihalasin, jotka ovat esimerkki siitä, että omanlaisella toiminnalla ja olutvisiolla pärjää. Tastingissa olikin tarjolla Tujun ja Tuletornin yhteistyöolut: terva-vadelma-pastry stout. Tässä jos missä oli omanlaista visiota esillä!
Tuletorn kokeilee jatkuvasti uusia raaka-aineita. Kova kokemus on opettanut omanlaisen tyylin luoda oluita. Ideoita ja raaka-aineita testataan pienemmillä erillä. Chrisillä on yleensä valmis pohja, johon jotain tiettyä raaka-ainetta lisätään. Tällä tavalla uuden raaka-aineen ominaisuuksia pystytään vertailemaan aiempiin tuotoksiin. Tosin täysin uusiakin kokonaisuuksia panimolta tulee. Haastattelun ajankohtana Tuletornilla oli käymässä speltti-maltaasta tehty lager, jossa on mukana aimo annos katajaa.
Tapaamassa Jekylliä ja Mr. Hydeä
Tastingin oluet ilmentävät hyvin ajatusta Tuletornista panimomaailman Jekyll & Mr. Hydenä.
Alkupään olutkattaus koostui mildista, IPAsta ja Tupla-IPAsta.
3.8% vahvuinen Warm Flat Mildiksi nimetty brittiläistyylinen mild esittelee hyvin epäseksikkään tyylin. Oluessa pääosassa ovat maltaat. Vaikka Virossa cask-hanoja ei montaa olekaan, on olut suunniteltu nimenomaan cask-olueksi. Pähkinäisen maltainen olut oli toki normaalistakin hanasta erittäin maukas.
Toisena oluena nautittu Naiss on California IPA-tyylinen 5% vahvuinen olut. Olut on yksi ainoista toistuvasti tehtävistä oluista Tuletornin repertuaarissa. Vuosittain naistenpäivän kunniaksi tehtävä olut ei kuitenkaan ole samanlainen vuodesta toiseen. Tästä pitää huolen oluessa käytettävä Pink Boots humala-sekoitus, joka itsessään on erilainen joka vuosi. Toisena erikoisuutena on, että oluen ovat pääasiassa panneet vain naiset Chrisin jättäytyessä tässä oluessa taka-alalle.
Kolmas olut AUK on upean tasapainoinen ja juotava tupla-IPA. 8% vahvuutta ei juodessa juurikaan huomaa. Ensiksi suuhun iskee hedelmäinen IPA, jossa on häivähdys kookosta. Jälkimaussa korostuu havuisuus, joka suorastaan huutaa toista hörppyä edellisen perään.
Tasapainoista ja perinteisempää aloituskolmikkoa seurasi virallisen tastingin puolella tervaa ja vadelmaa sisältänyt pastry stout nimeltä Fudge Fandango: Tar Tango. Tujun kanssa yhteistyönä tehty olut on makumaailmaltaan erittäin intensiivinen ja rohkea. Alunperin Chris ehdotti Tujulle makupariksi vadelmaa ja lakritsia. Tämä kuitenkin torpattiin Tujun puolelta sanomalla, että kyseinen kombinaatio on jo nähty. Tilalle otettiin terva vaikka Chris olikin epäileväinen kyseisen raaka-aineen suhteen.
Virallisen tastingin ulkopuolelta pääsimme maistelemaan vielä kahta smoothie souria: Pudi-Padin ja Plastic Palm Treen. Chrisin mukaan jälkimmäisessä on jopa 49% hedelmää ja tämän kyllä maistaa oluessa.
Ensiksi mainitussa Pudi-Padissa raaka-aineena käytetty laventeli tuo muuten marjaisaan kokonaisuuteen mukavan taustasävelen. Vaikka sinällään jo oluen tekstuuri erottaa sen kehnommista marjasmoothie soureista, tuo laventelin mukana olo uuden maistuvan kerroksen olueen. Monipuolinen ja tuhti olut säilyttää kuitenkin hyvän juotavuuden.
Plastic Palm Treessä laventelin kaltaisena mausteena toimii vanilja, joka guavan ja appelsiinin yhdistelmään hieman makeutta, mutta myös syvyyttä. Jos Pudi-Padi oli paksu, voisi tätä kuvailla suorastaan muhevaksi. Maisteluannoksen olisi voinut melkeinpä kaapia lasista pienellä lusikalla. En henkilökohtaisesti ole smoothie sourien suurin ystävä, mutta tuhti marjaisuus säilyttää viehätyksen loppuun saakka. Omalla kohdalla terävämpi happamuus olisi voinut toimia vielä paremmin.
Liekö smoothie sourien laadun taustalla se, että Chrisin vaimo Kristina rakastaa tyyliä. Vaikka Chris itse nimeääkin romanttisimmaksi oluttyyliksi lambicin, voi smoothie sourien perään olevia ihmisiä aivan hyvin kosiskella myös Plastic Palm Treellä.
Vaikka Tuletorn tuottaakin tyylejä laidasta laitaan, ei villihiivaoluiden aika ole vielä koittanut panimolle. Syynä on ristikontaminaation vaara. Mikäli panimotilaa saadaan laajennttua niin, että villihiivoja voidaan käyttää turvallisesti muuta tuotantoa vaarantamatta, laajenee Tuletornin katalogi myös näihin.
Kaiken kaikkiaan tasting itsessään lunastaa Chrisin puheet monipuolisuudesta. Enää nähtäväksi jää tyytyykö Koplin kopla vain 60 erilaiseen oluttyyliin toisena toimintavuonnaan. Lisää suomalaisia yhteistyöoluita ainakin on tiedossa.
Teksti ja kuvat: Janne Koskenniemi
Katso lisää:
