Vaikeamman kautta tuopilliselle (osa 1)
Olutmatkustaminen saa uutta pontta, kun valitsee kohteeksi hiukan haastavammassa paikassa sijaitsevan panimon.
Yksi parhaimmista asioista olutharrastamisessa on matkustaminen. Lähelle ja kauas, koti- ja ulkomailla, polkupyörällä ja junalla – kaikki käy. Jotkut paikat jäävät erityisesti mieleen, sillä niihin pääsemisen eteen täytyy nähdä vähän vaivaa. Seuraavat neljä panimoreissua kuuluvat erään olutharrastajaparin ikimuistoisimpiin.
Tšekissähän panimoita ja olutta riittää. Vaikka pääkaupungissakin on tarpeeksi juotavaa, vie maan junarataverkosto nopeasti ja halvalla maan eri kolkkiin joustavin aikatauluin.
Tunnin junamatkan päässä Prahasta sijaitseva Plzeň oli looginen valinta, jo pelkästään Josef Grollin uraauurtavan työn vuoksi, mutta kai nyt böömiläisessä pikkukaupungissa muitakin panimoita on?
Nettikartta auki ja suunta mielenkiintoisimpaan, keskustan ulkopuolella häilyvään kohteeseen. Purkmistrin valintaan vaikutti ratkaisevasti mahdollisuus olutkylpyyn. Plzeňin julkista liikennettä käyttäen ratikkaosuus ja vaihto bussiin sujuivat suhteellisen kivuttomasti. Turistikeskustan
ulkopuolella kohtasimme varsinaisen haasteen, kun hyppäsimme bussista ulos. Pysäkki oli hyvin harvaan rakennetun peltolähiön läpi menevän tien varressa. Lämpöä oli sinä reissupäivänä kolmisenkymmentä astetta ja Polaroid-filmi kilpaili aurinkorasvan kanssa siitä, kumpi sulaa nopeammin. Missään ei näkynyt tienviittaa panimolle – tai oikeastaan mihinkään. Pysäkin tuntumasta lähti tietä useaan suuntaan, mutta mikä valita, kun ei tehnyt mieli ottaa kuumuudessa yhtään ylimääräistä askelta.
Todennäköisesti hortoilimme puhelin kädessä piinallisessa kuumuudessa korkeintaan vartin, mutta Purkmistrin panimo-hotelli-ravintolan pihaportille pääsy ja panimoauton näkeminen tuntui tunnin suoritukselta. Onneksi päivä oli hiljainen ja olutkylpyaika järjestyi näppärästi. Ensimmäiset tuopit sekä ravintolan puolella että kylvyn yhteydessä omasta hanasta juotuna olivat taivaallisia. Päivän reissu todisti täsmällisesti myös sen, että usein ilman pientä vaivannäköä lopullinen kokemus olisi montaa aistinautintoa köyhempi.
Teksti: Johanna Siik Kuvat: Johanna Siik ja Taito Halonen
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 3/2020.
Lue osa 2.
