Ummikot Umpitunnelissa: Sebaldus Weizen Helles Hefe

Tucher Brau, Saksa. Vehnäolut, 6%. Pullo, 0.5l.

Kaapista lisää vanhaksi mennyttä olutta, nyt vuorossa jouluksi tai pääsiäiseksi tai kwanzaaksi ostettu Tucherin baijerilaisvehnäolut. Kyllä on kumma kun olutta juo niin vähän että pullot vanhenee kaapissa…

Liekö sitten parasta ennen -päiväyksen umpeutumisesta johtuvaa, mutta perus-vehnäolutta runsaammin Sepalus vaahtosi lasiin kaataessa. Höttöisä vaahto kuitenkin laskee nopeasti, jättäen ohuen mutta tiiviin kerroksen oluen päälle. Väriltään Sepalus on tyypillisen vehnäolutmainen: samean oljenkeltainen, ihan vähäsen rusehtava, kermainen. Tuoksukin perusvehnistä: makea, kermainen, banaaninen, ihan kevyen yrttinen. Ehkä hiukan perusvehnistä enemmän maltaan tukevuutta, mutta ei mitenkään leimallisen paljon. Perusvehniksen tuoksu: aivan hyvä.

Suussa hiukan pirskahtelevan Sepaluksen suutuntuma on aavistuksen paksu, minkä takia onkin hassu kontrasti että maku on hiukan hailakka ja vehnikselle kevyt – ei vetinen, vaan jotenkin etäisen sokeriliemimäinen. Hiivakin ehkä vähän maistuu. Osittain makuun voi tietenkin vaikutta jo mainitun parasta ennen -päiväyksen tulo ja meno, mutta muistelemme että tuoreeltaankin olimme sitä mieltä että ei tässä mitenkään paras vehnäolut ole. Mutta onhan se niin, että hefeweizen saa olla aika hemmetin huono että se on oikeasti huono, eikä Sepalus todellakaan niin huono ole.

Mjaa, mitäpä sitä enempiä tästä keksisi sanottavaa? Loistavassa oluttyylissä keskinkertainen yksilö, eli ihan hyvä olut. Ja eikös ollut eri vänskää kun keksittiin että Sebaldus on melkein kuin Sepalus? Meistä oli.