Ummikot Umpitunnelissa: Mufloni Stout

Panimo Beer Hunters, Suomi. Stout, 4.5%. Pullo, 0.33l.

Kinkkisessä (entisen) markettirajan alle menevien tummien lajissa kotimainen Beer Hunters eli Mufloni on onnistunut keskivertoa paremmin, joskaan mitään tummien oluiden klassikoita tältä osastolta ei heiltä(kään) ole tullut. Muutama kohtalainen onnistuminen silti, joten sikäli jopa odotamme jotakin tältä oluelta, etenkin kun se on saanut hyvän tovin kypsyä kaapissa.

Lasiin Muflonin Stout kaatuu melko runsaasti vaahdoten höttöistä, ilmavaa, kuohkeaa ja äänekkästi poreilevaa, tumman mokkaisaa vaahtoa. Pysyväiskerros on melko runsas. Olut itsessään on väriltään musta, edes valoa vasten ei juuri muita värejä löydy.

Tuoksu on melko makea, suklainen, kahvinen ja miellyttävän runsas – mutta ehken aavistuksen tylsä kuitenkin. Onhan näitä samaan profiiliin sopivia tullut vastaan ennen, ja parempina.

Ikävä kyllä tässä ei ole yksi Muflonin parhaista oluista: maku on terävä ja ohutkin. Päällimmäisenä rungossa on yli-imelää, kitkerää mustaviinimarjaista tummaa makeutta, melkein kuin joku ohut marmeladi jossa on liikaa sokeria. Terävän mustaviinimarjaisuuden alta löytyy ohuelti mutta epämiellyttävästi pohjaan palanutta kahvia ja ihan ohimenevä ripaus suklaisuutta. Jälkimaussa tämä suklaisuuden häivähdys on ihan mukavaa, mutta se ei ikinä pääse epämiellyttävän kitkeryyden varjosta täysin ja katoaa liian nopeasti.

Muflonin Stout on ikävä kyllä tämän usein hyvin laadukkaita oluita tekevän porilaispanimon heikoimpia tuotoksia – pelottavan lähellä pohjanoteerausta.