Ummikot Umpitunnelissa: Manu

Tempel Brygghus, Ruotsi. Sour ale, 3.5%. Tölkki, 0.33l.

Tempel Brygghus on tähän mennessä tehnyt vaikutuksen lähinnä hienolla metallihenkisellä logollaan, johon on lainattu norjalaisen Mayhemin ”The True”-teksti sellaisenaan ja joka muuten tuo mieleen jonkun esoterian ja mystiikan kanssa leikkivän metallibändin väärinkäännettyine kaikennäkevine silmineen. Ne maistetut oluet ovat olleet vähemmän vaikuttavia. Ja oluttahan tänne tultiin juomaan, sanoi Jeesus syntyessään.

Lasiin Manu kaatuu ensialkuun kirkkaana ja hiukan poreilevana; loppuhumpsahduksessa tölkistä kaatuu sakka, joka tekee niukkavaahtoisesta oluesta hyvin samean ja roskaisen. Väriltään olut on mehuisan, sitruunaisen kalpeankeltainen. Tuoksustakin tulee mieleen sitruuna trooppisen makealla vivahteella; ehkä sitä mangoa, sano! Ja mangoahan tässä on valmistuksessa käytetty. Oikein oiva ja raikas tuoksu!

Maussa hyökkää ensin esiin melko voimakas muttei ylen äärimmäinen happamuus, joka tuo— täysin mieleen TV Mix -pusseista löytyvät kirpeät greippikarkit. Suussa tuntuu jopa samanlainen karheus kuin ko. karkin happamasta sokeripäällysteestä! Vaikka happamuus tosiaan on voimakasta, ei se mutrista huulia saatikka koko naamaa, vaan pysyy mukavasti aisoissa. Sen alta pystyy selkeästi ja helposti poimimaan makeampia, trooppisia sävyjä jotka tuovat lisää pontta rungolle. Hiukan tukevampaa saisi trooppinen hedelmäisyys olla, mutta muita mainitsemisen arvoisia puutteita Manussa ei ole. Raikas, virkistävä, hapan ja hedelmäinen Manu on kaiken kaikkiaan mukava tuttavuus.

Manu tuo hyvin vahvasti mieleen kotimaisen CoolHeadin melko mainiot ”kevytgoset” Gose With Chili ja Gose With Watermelon siinä mielessä, että olut on helposti juotava mutta silti täysiverinen hapanolut; samaan aikaan tarpeeksi kevyt upotakseen kasuaalimmalle naatiskelijalle sekä kaltaisillemme paatuneille oluthifistelijöille. Jos kyseessä ei nyt ole ihan parhaan a-luokan olut, niin ainakin sellainen että Tempel saa minimissään prospekti-statuksen hyvisten listalla.