UISGE 2025 – viskikisassa tuomarointia ensimmäistä kertaa
Vanhalla Ylioppilastalolla 7-8.2.2025 tapahtuva UISGE on Suomen ainoa viskeihin ja muihin jaloihin väkijuomiin keskittyvä yleisötapahtuma. Itse tapahtuman lisäksi UISGE:en liittyy viskikilpailu, jossa päätoimittajamme Anikó Lehtinen oli ensimmäistä kertaa tuomaroimassa.
Olen aina pitänyt makujen ja aromien arvioimisesta, on sitten kyse mistä tuotteesta tahansa. Eikä minulla ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä kun puhutaan tuomaroinnista, olen maistellut sokkona niin oluita, siidereitä, juustoja, cocktaileja kuin rommejakin, mutta viskin tuomarointia en ole päässyt kokemaan kuin vasta tänä talvena UISGE:n viskikilpailussa.
Vähän jännitti(koska aina kaikki uusi vähän jännittää),kun ensimmäistä kertaa astuin sisään Töölön Jalkapallostadionin ravintolaan, missä viskilasit ja muut tuomarit odottavat. Onneksi paikalla on UISGEstä tutut Mika Jansson ja Ilkka Ruponen, jotka pitivät minulle pikakurssin viskin tuomaroimisesta.
UISGE:n kilpailuun saavat osallistua kaikki tapahtumassa olevien viskitalojen ja maahantuojien viskit, tuotemäärää ei ole rajoitettu. Kilpailussa kategorioita on useita, omansa saavat mm. pohjoismaalaiset, amerikkalaiset ja irlantilaiset viskit, kun taas skottiviskit on jaettu useaan eri kategoriaan.
Kaikki viskit maistetaan sokkona noin 7-10 tuomarin pöydissä, joissa oli ilokseni itselleni monta tuttua kasvoa sekä viskiblogien ja ravintolatiskien takaa että vihkiytyneitä harrastajia ja mediaakin. Itse pidän juomakilpailuissa sitä, että tuomaripooli on monipuolinen ja kuvastaa laajasti kuluttajien makua, ja näin näytti olevan myös UISGE:n viskikisassa.
Kisan pisteytys on yksinkertainen, jokainen viski saa pisteet 1-10 väliltä. Ruposen mukaan kiinnitetään huomiota viskin tasapainoisuuteen, miellyttävyyteen ja tuomaroimissani kategorioissa – pohjoismaalaiset ja amerikkalaiset viskit – myös siihen, maistuuko viski minulle, pidänkö sitä hyvänä.
Koska viskejä oli pöydässä yli 10 molemmissa sarjoissa, tärkeää on myös ottaa välivettä suun huuhtelemiseen ja patonkia makuaistien nautraloimiseen, tuotteen tuoksu on taas helpoin häivyttää tuoksuttamalla omaa ihoa kohdasta, jossa ei ole hajusteita (kyynärvarsi on tähän erinomainen). Jokaisen sietokyky on erilainen, kun puhutaan monen tuotteen arvioimisesta peräjälkeen, mutta viskissä korkea alkoholiprosentti tekee ainakin itselleni sen, että kannattaa nollata makumuisti jo mainituilla apuvälineillä muutaman viskin välein. Näin lunttaan muidenkin tuomareiden tekevän.
Periaatteessa sokkotuomarointi on kaikissa tuoteryhmissä sama, on sitten kyse juustosta tai viskistä. Ensin arvioidaan annettujen määreiden mukainen ulkonäkö: viskissä tietty väri ja viskositeetti, sitten tuoksutellaan ensin kauempaa, sitten jos juomasta on kyse, niin lasia pyöritellen hieman lähempää, niin pintajännitys juomassa rikkoontuu ja saadaan aromeja esiin yhdistymään hapen kanssa. Sitten maistetaan – viskin voi nielaista, jos osaa niellä pieniä määriä, tai sitten sen voi suussa pyörittelyn jälkeen sylkäistä pois, kuten viinille arvioinneissa tehdään.
Tärkeää on viskikisassa saada yhdistettyä tuoksuaromit ja maku yhteen kokonaisuudeksi ja arvoida se tuotekohtaisesti. Itse pisteytän erikseen tuoksun ja maun, näin kyselyni perusteella tekee iso osa muistakin viskituomareista. Sen jälkeen on helpompi arvioida kokonaisuus. Väri on viskeissä käytännössä punertavaisuuteen taipuvaa kultaa – joko hennon olkimaista, vahvan karamellimaista tai mitä vaan siitä välillä – itseäni myös värin merkitys kiehtoo; kertoohan se silmälle usein miten maullisesti tuhtia tavaraa on tulossa.
Arvioinnin aikana tehdään itsenäistä työtä, ei arvailla ääneen tuotteita (vaikka jonkun tunnistaisikin) eikä kerrota omaa mielipidettä, ettei se vaikuta toisiin tuomareihin. Mutta kun arvioinnin palauttaa, saa tietää tuomaroimansa tuotteet, joka olikin yksi kiinnostavimpia osuuksia kisassa – minäkin olin maistanut tuttuja tuotteita ja ylpeydekseni olin myös pisteyttänyt ne sokkona parhaimmiksi. Tästä sain itseluottamusta tuomarointia kohtaan! Tuomaroinnin arvokkainta osaa oli myös kuunnella minua paljon kokeneempien viskinmaistajien arvioita maistamistani tuotteista, sekä pitää muistiin muiden käyttämään “aromikieltä” eli sanoja, joilla he kuvailivat viskejä.
Annan täydet pisteet Mika Janssonin ja Ilkka Ruposen viskikisajärjestelyille, tuomarointi sujui tehokkaasti, samalla oli tarpeeksi aikaa myös tuotteiden makusteluun, ketään ei hoputettu. Minä kyselin paljon, ensikertalainen kun olin (toimittajana kyselyyn taipuvainen), ja järjestäjät kärsivällisesti opastivat minua viskin saloihin kuten myös kanssatuomarini. Kokemus oli erittäin miellyttävä, oluen ääressä tapahtuvine jälkipuinteineenkin. Nyt sitten jännitän, kuuluvatko omat suosikkini katogorian voittajiin – sen saan tietää 7.2.
UISGE 2025 Vanhalla Ylioppilastalolla 7.-8.2.2025, pe klo 15-23, la klo 12-23
Tänä vuonna tarjolla on reippaasti yli 400 erilaista viskiä, rommia ja muita tisleherkkuja, iso määrä uutuuksia ja harvinaisuuksia. Mukana myös uusia viski- ja rommitaloja ja vanhoja tuttuja joita ei ole pitkään aikaan ollut Suomessa: Tomatin Skotlannista, Benromach samoin, indypullotuksia Signatory Vintagelta, rommeja ja viskejä Amerikkalaiselta Papa’s Pilar-merkiltä, irlantilaisia uutuuksia Micil-tislaamolta ja Two Stacksiltä ja ruotsalainen High Coast on ensimmäistä kertaa mukana.
