Tuoppi siideriä kiitos!

Ison-Britannian pubeissa nautitaan oluen rinnalla paikallista siideriä. Mistä tulee brittisiideri?
Ravintoloitsija Thomas Aschan ja Alkon kouluttaja Eero Lehtonen vievät retkelle rutikuivan siiderin äärelle.

Isossa-Britanniassa on perinteisesti ollut kaksi keskeistä siiderintuotantoaluetta: Länsi- Englannin West Country, jonka ytimessä on Somerset ja ympärillä Three Counties eli Herefordshiren, Gloucestershiren ja Worcestershiren kreivikunnat, ja toisena itäinen alue, jonka ydintä ovat Sussexin ja Kentin kreivikunnat. Lisäksi Lontoon ympärillä on kehä, jossa syntyy nykyään hyvää siideriä. Läntisessä Englannissa siiderialue jatkuu vielä Walesin puolelle. Thomas Aschan kääntää katseensa heti länteen.

“Somerset on minulle siiderialueiden ykkönen. Siellä on tanniinit ja hapot kohdillaan ja sielua siidereissä! Myös scrumpy-perinne elää Somersetissa vahvana, ja kyllä suodattamaton tilasiideri vaan on se ainut oikea siideri”, Aschan toteaa.

Espoolainen pitkän linjan ravintoloitsija ja maahantuoja Aschan tietää brittisiiderit, sillä hän on pitänyt tärkeänä tuoda kansalle tarjolle paitsi real alea, myös real cideria. Nytkin hänen pubissaan Captain Corvuksessa (nyk. Leili Pub) voi nauttia pumpusta tarjoiltavaa Harry’s Haymaker -siideriä. Hetkinen, ei enää Old Rosie Scrumpya?

“Old Rosie Scrumpy ei ole enää entisensä, se on vähän miedompi ja vetisempi, mutta tuplasti makeampi kuin ennen. Kun siitä tuli massojen kosiskelija, oli pakko etsiä uusi siideri meidän pumppuun”, Aschan sanoo.

Täsmennetään vielä, että Old Rosie ei ole ainoa scrumpy-tyylinen maalaissiideri. Tilasiideriksikin kutsutut scrumpyt ovat usein suodattamattomia ja sameita. Ne ovat tiiviin ja voimakkaan omenaisia, tuhteja, ja niistä voi löytyä myös tallimaisuutta. Harry’s Cider on tanniininen, kuten Länsi-Englannin siiderit usein. Se johtuu käytetyistä omenalajikkeista. Aschan rohkenee tehdä karkean erottelun Englannin läntisten ja itäisten siiderialueiden välillä:

“Idässä käytetään enemmän makeita omenoita, joiden luokitus on sweet apple. Niistä ei synny siiderille samalla tavalla bodya kuin lännessä suosituista lajikkeista. Esimerkiksi Suffolkista tuleva Aspall on kevyt, kiva ja raikas, kun taas meillä hanassa oleva Harry’s on lännen scrumpy, tuhdin omenainen siideri”, Aschan luonnehtii.

Yhteistä eri kreivikunnissa valmistetulle siiderille on, että se käytetään aina kuivaksi. “Britit käyttävät makeusskaalaa 1-18. Jos maistaisit
ykköstä, se voisi jäädä juomatta! Tapana on käyttää sokeri nollaan ja makeuttaa siideri jälkikäteen. Jos haluaa siideriltään omenaisuutta, puolimakea on hyvä valinta”, Aschan vinkkaa.

Arvostusta siiderille

Isossa-Britanniassa olutkulttuuria varjeleva CAMRA pitää suojeluksessaan myös siideriä, ja siideri on aina mukana isoilla olutfestivaaleilla.

“Briteissä CAMRAlla on oleellinen osa siinä, että siideri on säilynyt, siitä on levinnyt tietoa ja se on saanut kaupallista pohjaa. Meilläkin tarvittaisiin vastaavaa työtä, että ymmärrettäisiin siiderin konsepti ja sen eri tasot”, Aschan toteaa.

Häntä harmittaa, että vieläkin moni luulee, että “kaikki on samaa goldencappia”. Toinen, mihin liittyy paljon virheellisiä käsityksiä, on päärynä ja siideri.

“Ei ole olemassa päärynäsiideriä – on perryä ja siideriä. Perry tehdään päärynästä ja siideri omenasta”, Aschan jyrähtää.

Siideriä on pidetty vanhojen ukkojen juomana. Se ei haittaa Aschania.

“Jos näin on, olen ylpeä vanha ukko, ja otan mielelläni yömyssyksi siiderin. Perinteen ylläpitäminen on tärkeää. Haluan korjata myös seksististä ajattelua: edes Suomessa ei enää pidä paikkansa, että siideri olisi vain
naisten juoma!”

Aschanilla on niin baarinpidon kuin viimeisten Britanniaan suuntautuneiden matkojen perusteella käsitys, että siiderin ystäväpiiri on laajentunut.

“Siidereitä näkee nykyään mukavasti varsinaisten siiderialueiden ulkopuolellakin, joissakin paikoissa on jopa porrastetusti baaritiskillä eri siidereitä, ja muistelen nähneeni Old Rosie -pumpun muun muassa Manchesterissa isossa pubissa. Väistämättä se tarkoittaa, että siiderillä on entistä enemmän ystäviä.”

Pubikuolemien aallosta on puhuttu jo vuosia, ja joka viikko Britanniassa menee lukuisia pubeja kiinni. Jäljelle jääneiden kannattaa laajentaa valikoimaa, jotta ne löytävät asiakkaita. Toisaalta kaikille tuotteille se ei sovi.

“Jos pidetään väen vängällä real ale – tai real cider -pumppua, vaikka se ei kulje, se voi pilaantua ja jäädä juomatta”, Aschan aprikoi.

Onko siiderillä vetovoimaa baarissa? Aschanin arvion mukaan sen rooli ei ole iso, mutta oleellinen.

“Koska itse aikoinaan manguin Old Rosien real-versionSuomeen, pidän kunnia-asiana, että meillä on realcideria. Joku tulee aina myös siiderin perässä. Sitä paitsireal ale ja real cider kulkevat käsi kädessä: real alen harrastaja osaa tilata myös real ciderin.”

Myös Aschanin Gallows Birdissä järjestämillä real ale -viikoilla on aina ollut myös siideriä. Alkossa työskentelevä Eero Lehtonen toteaa, ettäsiideri yleisesti herättää nyt kiinnostusta.

“Suomessa kiinnostavat eniten nyt kotimaiset siiderit, ei erityisesti englantilaiset. Myös ranskalainen perinne on brittiläistä tutumpi, sitä osataan tulla hakemaan. Se harmittaa siinä mielessä, että brittisiideri voisi olla helpommin lähestyttävä ja hedelmäisempi”, Lehtonen toteaa.

Teksti: Mariaana Nelimarkka

Kuva: Anikó Lehtinen

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2022.