Tuopillinen: Saimaa / Malmgård -oluiden luomuarviointia – osa 1

Saman emoyhtiön alla toimivilta Saimaalta ja Malmgårdilta tuli yhtaikaa sellaiset megapaketit näyteoluita, että kokeneempikin bloggari oli jo ihmeissään. Suurimman osan tuplakappaleista jaoin töissä viihdekäyttöön, mutta silti kotiin rontattavaa oli jääkaapin täydeltä. Mitäs näillä korruptiokappaleilla nyt sitten tekee? Joka toinen blogi sai samaa kamaa ja arvioita on jo netti väärällään, niin perinteikkäämpää kuin puhetta herättäneiden vieraidenkin kanssa tehtyä.

Katselin aikani jääkaapin täytettä ja päätin, että tissuttelen oluet menemään ns. luonnonmukaista tahtia ja ilman erityisempää arviointisyynäystä. Eli sillai luomusti, että juon tai käytän olusen kun siltä tuntuu ja merkkaan sitten nopeasti päällimmäisiä fiiliksiä. Tässä ensimmäinen palastus asiasta.

Saimaa Weissbier
Lidlissä oli taas vaihteeksi tarjolla weisswurstia. Niistä pretzelin ja munakkaan kanssa lauantaille saksalainen tehobrunssi. Juomaksi tietty weissbieriä. Saimaan versio oli muuten varsin onnistunut peruslinjan hefeweizen, mutta uuteen kaupparajaan nostaminen ei tätä haittaisi. Veltoksi siis meinaa jäädä, mutta muuten moitteeton esitys.

Saimaa Ukonlahti Red Ale
Red alea ei tehdä tarpeeksi, joten siitä plussaa. Meni parvekkeella istuskellessa. Leipäinen ja kivan maltainen toki, mutta kokonaisuutta vaivaa metallisuus. Humalat tuntuu uupuvan myös tyystiin. Vetinenkin on.

Malmgård Spelt IPA
Mikkelissä keitelty speltti-IPA meni keliä pidellessä parvekkeella. Muuten hyvä meininki häviää tunkkaisuuteen ja aromin puutteeseen. Muuten ihan jees, vähän Emmer IPAa henkivä tuotos, mutta jää pahasti siitä. Ei tehnyt mieli toista vaikka keli vaati.

Saimaa Sun Lager
Miksi nämä kaikki ovat 4,5%, sekö se on absoluuttinen totuus oluen kuin oluen vahvuudessa? Otin Sun Lagerin saunaolueksi. Harvinaisen tavanomainen peruslager. En tiedä miksi tähän on Cascadea pitänyt laittaa, kun ei se juuri missään näy tai tunnu. Virheetön ja raikas, mutta näitä nyt on suurin osa maan oluttuotannosta. Tarvittiinko vielä yksi? Parempi puolisko maistoi ja totesi, että “tämä maistuu ihan kaljalle”.

Saimaa Yövesi Tumma Lager
“Eikös yövesi— ole pissaa?” kysyttiin kun mainitsin nimen ääneen. Ei. Yövesi on Saimaan osa. Nämä “brewer’s organic” -luomusarjan tölkit on ilmeisesti nimetty Saimaan osien mukaan. Eräällä tutulla on muuten teoria, että savolaisen kierouden tunnistaa järvien nimeämisestä. Kun muualla on täysin loogisia järveen liittyviä nimiä kuten “Vesijärvi”, “Kalajärvi” ja vaikkapa “Ruuhijärvi”, niin mitä savommaksi päätyy, sitä älyttömämpiä nimiä järvissä alkaa olla, kuten “Siilinjärvi”, “Siitinselkä” ja tietenkin huippu “Maavesi”. En ole todentanut tätä teoriaa turhilla faktoilla, mutta Yövesi lienee samaa skeneä, joskin etelä-savolaisena vielä jotenkin ymmärrettävä.

Käytin oluen craft beer -keittokirjan reseptissä brown alen sijasta. “Humalaisen kuskusin” nesteenä toimi, paistetun lohen kaveriksi tehdyssä dijon-kermakastikkeessa heikommin. Puoli tölkkiä jäi ruokajuomaksi. Ihan menettelevä ruokajuoma, jos pyöreämmän pehmeä ja vielä leipäisempi olisi saanut olla.

Saimaa Kaito Lager
Saunakaljaksi tämäkin lager. Aika lähellä Sun Lagerin meininkejä, jos vähän enempi on luonnetta tai siis toisin sanoen hieman katkeroakin. Eipä tästä juuri muuta keksi sanottavaksi. “Perusolut”.

Saimaa Pils
Saimaan Pils on ollut go-to-olueni jos lähden johonkin illanviettoon, jossa ei viitsi hifistellä. Siinä on hieman Urquellmainen luonne ja se on mielestäni hinta-laatu-suhteeltaan kaupan parhaimmistoa. Kuuman toukokuun parvekebisseksi meni. Tämä kappale kipusi avatessa ulos tölkistä ja päätyi ruokkimaan karhukupin nuupahtanutta ruohosipulia. Onneksi mitään muuta vikaa siinä ei varsinaisesti ollutkaan. Kiva tsekkihenkinen pils edelleen.

Malmgård Emmer Tripel
Otin tämän paritusjuomaksi leipäparitukseen (siitä enemmän omassa jutussaan). Emmer IPAn jälkeen Emmer Tripel on ollut suosikkioluitani Malmgårdilta, joten luotin siihen. Ikävä kyllä tässä kappaleessa on hyvinkin selkeästi asetaldehydiä (“vihreää omenaa”) virhemakuna ja -tuoksuna. Ruoka esti virheen pahemman riehumisen, mutta leivän mentyä loput päätyivät parin siemauksen jälkeen viemäriin.

Malmgård Idaho Wheat IPA
Tämän nautiskelin tässä kirjoittaessa. Tätä vehnäIPAa tuli maistettua jo Suomen Olutseuran vuosikokousmatkalla. Silloin se oli hyvin tuoretta, omaan makuuni jopa liian tuoretta (raa’an humalapelletin tuoksuista). Tämä puteli oli varsin mallikas. Ehkä jopa setin parhaimmistoa. Rapsakka, kepeähkö vehnäinen IPA.