Tuopillinen: Kirjallisuutta: Pete Brown – The Pub (2016)
Olen lukenut Pete Brownilta tätä ennen vain yhden kirjan (Three Sheets to the Wind) ja silti pidän miestä yhtenä lempiolutkirjailijoistani. Sana kulkee, huumori on ihastuttavan brittiläistä vinoilua ja asiapohjakin on kunnossa. Olen oikeastaan vähän jopa hidastellut Brownin muiden kirjojen hankinnoissa, ettei olisi koko tuotanto liian nopeasti luettu.
Kunnon pubikirjaa olen kuitenkin kaivannut jo hetken. Siis kirjaa joka kertoo pubeista, ei CAMRAn Good Beer Guiden tapaista matkaopas-luetteloa. Pubeistahan on paljonkin kirjoja ja kirjakaupan sivuilla kun törmäsin Brownin uutuuteen The Pub, en epäröinyt. Alaotsikkona ”A cultural institution”. Odotin kattavaa käsittelyä pubista instituutiona.
Ikävä kyllä pubiluettelohan se tämäkin sitten pääasiassa on. Onneksi sentään erittäin viihdyttävä ja kaunis. Kirja alkaa pohjustuksella pubin historiaan ja kulttuuriin, mutta jo muutaman kymmenen sivun jälkeen siirrytään tarkastelemaan yksittäisiä pubeja. Kirja esittelee pubeille 12 eri ”tyyppiä”, tyyliin maaseutupubi, rannikkopubi, historiallinen pubi, hyvä olutpubi, hyvä ruokapubi, jne. Jokaisesta tyypistä on ensin esitelty yksi erityisen hyvin sitä kuvastava pubi, ennen varsinaista pubilistaa.
Loput pubit käydään läpi Iso-Britannian alueittain. Jokaiselta alueelta nostetaan muutama pubi aukeaman kokoiseen esittelyyn, lopuista on vain pienet kappaleet. Pubeihin on merkitty perään mihin tyyppeihin ne kuuluvat. Esim. Lontoon
The Lamb & Flag on
historiallinen pubi ja
hyvä olutpubi. Varsin toimiva systeemi. Tosin isohkon alueen pubit ovat aina aakkosjärjestyksessä. Niinpä isompien kaupunkien pubit ovat vähän sekavasti. Esimerkkinä vaikkapa Birminghamista poimitut viisi pubia ovat koko—
The Midlands alueen seassa mihin aakkosjärjestyksessä sattuvat, eivätkä muiden Birminghamin pubien vieressä. Lontoo on toki kokonaan oma alueensa.
|
Peruskuvaukset ovat vain kappaleen mittaisia. |
The Pub on isokokoinen sohvapöytäkirja, kuvat ovat isoja ja komeita ja toteutus muutenkin kaikin puolin visuaalisesti hyvin viimeistelty. Esittelytekstit vähintään vitsikkäitä, parhaimmillaan suorastaan herkkiä.
Matkustamaan ja pubikierroksellehan tämmöisen jälkeen tekee mieli. East Prawlen The Pig’s Nose Inn, Lontoon The Seven Stars, Lower Chuten The Hatchet Inn, Norwichin The Murderers, Lytham St. Annesin The Taps ja suurin piirtein koko Sheffield odottaa käymistään. Olen itse käynyt kirjan pubeista vain parissa Lontoon paikassa ja jo pelkästään Lontoon pubeissa on monta kokemisen arvoista lisää, puhumattakaan uniikeista maaseutupubeista ja muista eksentrisistä kuppiloista. The Pub on vähän niin kuin M.A.Nummisen Baarien Mies siinä, että jokainen kapakki on jotenkin aidosti mainitsemisen arvoinen, ei vain ilmeetön perusjuottola.—
Jotenkin The Pubissa esitellyt pubit tuntuvat myös sellaisilta, että niissä haluaa käydä muunkin kuin oluen vuoksi ja Brown ainakin saa sellaisen fiiliksen aikaan, että niihin on myös vierailija tervetullut. Nimittäin joskus vuosia sitten kiertelin kavereiden kanssa Devonissa ja Cornwallissa CAMRAn maineikas vuosittainen julkaisu Good Beer Guide kourassa etsimässä hienoja pubeja. GBG jäi pian laukun pohjalle, kun sen kehumissa pubeissa oli ehkä hyvää cask-olutta, mutta kokeilemissamme tunnelma oli ulkopaikkakuntalaisille lähinnä painostava. GBG:tä ei myöskään lue vain huvikseen, siinä missä The Pub oli viihdyttävä luettelomaisimmillaankin. Ei sillä, kyllä kaikki nuo mainitut pubitkin GBG:stä suurimmalti osaksi löytyvät, mutta pubioppaan kuivan asiallisten tekstien perusteella en niissä välttämättä kävisi.