Tuopillinen: Kerrosvoileipä ja olut, osa 7 – Muffuletta
Muffuletta. Tämä ei ole ihan niin ikoninen tapaus kuin vaikka Cubano, mutta tavallaan samaa sarjaa. Siinä missä Cubano oli Floridan kuubalaisten kehittämä, on Muffuletta New Orleansin italialaisten muhkea tuotos. En ollut ikinä kuullutkaan koko leivästä ennen kuin aloin näitä parituksia tekemään, mutta kuvissa se näytti niin komealta, että pakko oli ottaa mukaan.
Muffuletta tehdään muffulettaan. Antakaa kun selvitän. Muffuletta on paikallisen italialaistyylisen leivän nimi, joka on siis pohjana samannimiselle sandwichille. Kokonaisen halkaistun leivän väliin rätväistään reilusti tietynlaista oliivisalaattia, salamia, ilmakuivattua possua/kinkkua, mortadella-leikkelettä ja provolone-juustoa. Variaatioita on yhtä monta kuin tekijöitä.
Variaatiota lykkäsi tähänkin versioon. Ensimmäinen ongelma oli löytää sopiva leipä. Löysin Hakaniemen Hallista karkeasti muodoltaan ja koostumukseltaan samanoloisen Järvenpään Leivän. Siitä puuttui seesaminsiemenet ja mukana oli vehnän lisäksi vähän ruista, mutta se nyt sallittakoon Suomi-versiossa.
Toinen ongelma oli löytää oliivisalaatissa yleensä käytettävät italialaiset pikkelöidyt vihennekset, giardiniera. Italialaiset lihat löysin ongelmitta hallin Roinisilta, mutta giardinieraa ei löytynyt sieltä, ei Casa Italiasta, ei kaupoista. Itse ei ehtinyt pikkelöidä enää. Niinpä vähän googlettelin ja tein sovelletun version oliivisalaatista.
Kunnon leivässä pitää olla kiistakappaleita ja koulukuntia. Niistä puolustin nyt lämmittämätöntä versiota ja sellaista joka on litistetty.
Käyttämäni resepti:
1 pyöreä vehnä/sekaleipä (kts. ohje)
2 dl vihreitä oliiveja
1,5 dl kalamata-oliiveja
2 valkosipulin kynttä
5 mietoa pepperoni-chiliä
1 punainen paprika
2 dl kukkakaalia
3 rkl kapriksia
3 rkl punaviinietikka
0,5 dl oliiviöljyä
oreganoa
pippuria myllystä
100g hyvää salamia
100g mortadellaa
50g prosciuttoa
100g provolonea
Paahda paprika mustaksi grillivastuksen alla, siivoa siemenet ja kuori pois. Sauvasekoittimen silppurilla tai vastaavalla vedä oliivit, valkosipuli, pepperonit, paprika ja kukkakaali silpuksi. Sekoita kulhossa ja lisää joukkoon kaprikset, etikka ja öljy. Mausta oreganolla ja pippurilla. Anna salaatin muhia ainakin tunti.
Leivän pitäisi alunperin olla ehkä n.20-25cm leveä, pyöreä, enemmän litteä kuin muhkea limppu, kokovehnää ja seesaminsiemenillä. Ei isoja kuplia rakenteessa, rapea suht ohut kuori. Käyttämäni oli vehnä/ruis-sekaleipä, nimeltään Järvenpään Leipä, joka toimi varsin hyvin.
Halkaise leipä keskeltä kahdeksi pyöreäksi puolikkaaksi. Laita puolet salaatista alaleivälle, anna lappaa salamia, mortadellaa, prosciuttoa ja juustoa kerroksina päälle, kunnes loppuvat (itse sain n. 2 kerrosta kaikkia). Loput salaatista ja kansipala niiden päälle. Kääri tiukasti kelmuun ja laita painon alle puristumaan tunniksi. Sitten kuori kääreestä ja leikkaa neljään osaan.
Nätti leipä tuli ja varsin maukas, vaikkakin uskon perinteisemmän— oliivisalaatin olevan vielä maukkaampi. Muffuletta oli oikeastaan vielä parempi vasta seuraavana päivänä, mutta hyvää se oli jo heti tehtyäkin. Ei tämä Cubanolle tai Reubenille pärjää, mutta kokemisen arvoinen.
Olueksi tälle valitsin korruptiopaketissa tulleen Malmgårdin Emmer Tripelin. Tripelin perusteluna oli salaatin terävä mausteisuus ja leivän tuhtius. Raikas, mutta silti voimallinen tripel pärjää tuhdille lihapuolelle ja mausteisuudet pelaisivat yhteen.
Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, Tripel ei ollut ihan kunnossa. Siinä oli häiritsevyyteen asti asetaldehydiä virhetuoksuna ja makuna. Leivän kanssa nauttiessa virhe ei onneksi päässyt liikaa häiritsemään, mutta sen alla oleva perin hyvä olut ei oikein sekään tykännyt leiväst niin paljon kuin olisi voinut. Hedelmäinen muhkeus oli vähän huono idea. Ei ehkä kunnossa olevakaan tripeli olisi ollut paras valinta. Kuiva IPA? Saison?
