Tuopillinen: Brew By Numbers -katsaus
Jo useampi vuosi sitten mietin, että olutkauppa se olisi hauska kauppa pitää, mutta eipä Suomen lainsäädännöllä sellaiseen saa järkevää valikoimaa tai hyvää meininkiä. Olutkauppa Pien on osoittanut viimeisen puolentoista vuoden aikana, etten tiedä mistään helvettiäkään. Sen lisäksi, että pelkkää 4,7% myymällä Pien on levinnyt hetkessä kahteen toimipisteeseen, se on myös aloittanut maahantuonnin ja jakelun muutenkin kuin omaan kauppaansa.
Pien ottikin yhteyttä ja lähetti oluita maisteltavaksi. Pitkän saateviestin mukaan maahantuonnin kulmakivenä on nimenomaan laatu (eli Pien sellainen laatufiltteri, mistä puhuin aiemmin) ja tuoreus. Toisinsanoen mitä tahansa ei oteta jakeluun. Helmenä Pien oli napannut maahantuontiinsa Brew By Numbersin, erinomaisen maineen omaavan uuden ajan lontoolaisen pienpanimon.
Aiemmin BBN on näkynyt Suomessa satunnaisesti. Joskus Brewdogin baarin alkuaikoina siellä taisi olla panimon tap-takeover, jossa tuli maistettua ainakin loistavaa saisonia (01/01) ja erittäin hyvää mietoa ”table saisonia” (17/?). Panema-baarin avajaisviikolla juuri äsken siellä oli myös (juurikin Pienen toimesta) myös hanat täynnä BBN:ia muutaman päivän ajan.
Sattuneesta syystä Pienen bloggarikorruptiopaketin sisältö olikin sixpack pelkkää Brew By Numbersia, mukaan lukien kaksi vain baarimyyntiin vahvuudeltaan mahtuvaa. Osa erittäin tuoretta kamaa. Eipä ole pitkään aikaan korruptiopaketti näin paljon kiinnostanut, joten kaikki ruotuun samantien.
Tai no… neljä kuudesta ainakin. Nimittäin Pale Ale 21/03 (Citra, Amarillo, Mosaic) meni muuten vain ihmetellessä ja Session IPA 11/03 ruokaparituksen kanssa. Oikein hyviä, erittäin tuoreita ja voimakkaan hedelmähumalaisia oluita kuitenkin molemmat. Molemmat olivat myös vuoden alussa pullotettu.
Nimistä sen verran selvitystä, että Brew By Numbersin gimmick on nimetä oluensa numeroilla, ensimmäinen numero kertoo tyylin ja toinen panimon reseptin ko. tyylistä. Muuten ihan hassu idea, mutta ei kyllä itselleni ainakaan kovin helposti jää mieleen, että oliko se hyvä stout nyt 08/07 vai 08/09.
08/07 – Stout – Milk & Coffee
4,7%, Maustettu Milk Stout
Vanhan maitokaupparajan sisään menevä kevyt stout eli 08. Resepti on numero 07 elikäs kahvi & maito -versio. Etiketti kertoo oluen olevan maustettu laktoosilla ja kahvinpavuilla (”washed process beans from Honduras”) ja pullotettu 9.1.2018. Eli maistohetkellä vaivaisen viisi viikkoa vanhaa. Etiketti kertoo myös oluen olevan 4,7% kun webbisaitilla se on 4,0%. Epäilyttävän sopivasti vanhaan rajaan osuva lukema tämä poikkeava…
Sierainkarvoja hellivä upea maitokahvin tuoksu. Karkea, palaneen hiilinen kahvi, jossa makeaa jäätelömäistä maitoisuutta (ts. laktoosia) ja seassa hieman jotain mausteisen humalan häivettä.
Kova ja ohut suutuntuma. Ensi hyökynä tulee paljon karheaa palaneisuutta ja paahdetta ja luonnollisesti kahvia. Melkein huomaamatta olut kääntyy nopeasti jälkimakuun, jossa mukaan puskee laktoosi. Fiilis on aika maitokahvinen, vähän kuin hyvin mustaa jääkahvia, johon on laitettu maitovaahto pintaan. Makua on julmetun paljon näin miedoksi olueksi, mutta se ei silti ole mitenkään pahasti tasapainoton kevyen rungon kanssa. Maitokauppavahvuinen siemailuolut. Jännä.
Hemmetin hyvää oikeastaan vahvuisekseen kahvistoutiksi, mutten tiedä ostaisinko toista. Kyllä nämä jotenkin kaipaavat alleen muutaman prosenttiyksikön lisää.
08/06 – Stout – Oatmeal
5,5%, Oatmeal Stout
Uuden maitokaupparajan sisään mahtuva stout sitten. Ainakin pullon mukaan. Panimon sivuilla voltteja väitetään olevan 5,7%. Olisiko varta vasten Pienelle laimennettu? Numeroa pienempi eli 06 eli oatmeal stout. Pullosta puuttuu muiden tapaan pullotuspäivä samasta kohtaa ja siinä on erilainen korkki. Mitäs huijausta tämä on? Tuskin mitään, mutta epäilen kaikkea nyt. Pullotuspäivä löytyy etiketin toiselta puolelta. Pari kuukautta vanhempaa tämä, marraskuun alulta. Eipä se stoutin kanssa olekaan niin justiinsa.
Kaurahiutaleita lisänä käyttävä miedohko stout siis. Musta olut, tiivis kermainen vaahto. Tuoksu on pehmeä suklainen ja paahtunut. Vaikka paahde on tässäkin etualalla, on jo heti kättelyssä selvä miten eri oluesta on kyse kuin kahvi/maito-versiossa. Vähemmän karskia, hellempää. Tämä on lempeää suklaatia.
Maku seurailee tuoksua. Lempeän suklaista ja pehmeää menoa. Kauran tuoma pehmeä suutuntuma voimistaa fiilistä, eikä mene yliöljyiseksi niin kuin näissä joskus on tapoina. Taustalta tulee voimakkaaksi tueksi leipäviljainen tuhtius ja kokonaisuudessa on tasapainona juuri sopivasti katkeroa. Humala ei muuten juurikaan tule esille. Ehkä hieman raikasta yrttisyyttä.
Joka tapauksessa erittäin hyvin tasapainotettu ja maukas kepeähkö stout. Hyvin juotavaa kamaa. Tätä pari pintia, kiitos!
55/06 – Double IPA – Galaxy & Mosaic
8,2%, Double IPA
Kaadoin oluen itselleni, kuvasin sen ja nuuhkin ja meinasin jo unohtaa arvioida kun jumituin johonkin Zythophilen artikkeliin. Sitten ajatuksissani otin ensihörän ja… ”nice!”
Tämä on IPAksi muihin verrattuna suorastaan vanhaa, eli 20.11.2017 pullotettu. Maisteluhetkellä siis kaksi ja puoli kuukautta vanhaa. Hyvin samea, vaalea olut. Modernin trendikäs siis. Vahvuutta 8,2%, humalina Galaxy ja Mosaic. Tätä ei luonnollisestikaan saa myydä Pienen omissa kaupoissa, joten puhtaasti baarimyyntiin.
Hyvin öljyisen pihkainen ja hedelmämehuinen tuoksu. Ananasgreippimehua jos täsmällisiä leikitään. Suutuntuma on aluksi kevyt, mutta muuttuu nopeasti öljyisen raskaaksi, silti menettämättä raikasta luonnetta. Hyvin pihkainen-polttoöljyinen-hedelmäinen maku ja kun sanon ”hyvin” tarkoitan, että paljon muuta ei sen läpi pääsekään paitsi hunajaista makeutta. Melkoinen humalapommi, olematta kuitenkaan superkatkera. Uuden ajan DIPA ja toimii vaikkei olekaan niin tuoretta kuin muut pakkauksen humalakeskeiset pullot.
70/01 – Double Red – Citra, Loral & Centennial
8,5%, Red (double) IPA
Numero vihjaa, että nyt on ensimmäinen tämän tyylin resepti BBNO:lla käytössä. ”Double Red” huijaa sen verran, että sen perässä pitäisi olla ”IPA”. Eli tupla-ipaa tämäkin, maltaisen karamellisemmasta päästä.
Humaloina tutut Citra ja Centennial ja itselleni uusi Loral. Tämäkin mukavan tuoretta, pullotettu 8.1.2018. Näin tuoretta humalavetoista kamaa harvoin näkee pullossa edes kotimaisilta panimoilta*.
Vähän ruman samea punaruskea olut. Kesäisen mökkilaiturin tuoksu. Toisin sanoen hieman havumetsää saaren uumenista, hieman raikkautta koivuista, hieman bensaa veneen moottorista ja karamellista mallasta eväskassista.
Pehmeä, lempeä suutuntuma. Ei tunnu lainkaan vahvuiseltaan 8,5% oluelta vaan enemmänkin keskilinjan 6% IPAlta. Vahva toffeinen ja ruskeamaltainen runko, joka kannattelee pirteää humalaa. Erinomainen olut, joka toimisi miedompanakin. Tällaisena tuhti, mutta silti raikas pakkaus.
Hehkutukseksi meni korruptio-oluen juonti, mutta minkäs teet kun on toimivia ja virheettömiä oluita kautta linjan. Ei näitä oikein voi haukkuakaan, mitä nyt ensimmäinen on aika ohut. Ei mitään outoa ja erikoista, jos kahvi milk stoutia ei lasketa. Tavallaan aika peruslinjan oluita erittäin hyvin tehtynä. Vaikkei tässä nyt ollutkaan kuin tuollainen alen perusvärispektri, niin tyylillisestihän panimolta löytyy kamaa laajalta skaalalta. Sitä modernin pienpanimon tuotannon pitäisikin olla.
*Jos joku kotimainen panimo närkästyi ja on sitä mieltä, että heillä on kyllä tätäkin tuoreempaa tavaraa kaupoissa, niin arvatkaa miksi ei koskaan mainita? Vihjeenä suosittelen ihmettelemään tuota BBN:n etikettien alalaitaa.
