Tuomari on nuija!
Pari kertaa vuodessa kotipanijoiden somekanavilla kuohuu. Facebook, Instagram, WhatsApp ja Discord ovat täynnä yllätyksiä, pettymyksiä ja eri asteisia oikeusmurhia. Kotiolutkilpailujen tulokset ja arviot ovat saapuneet.
Tuohtumus on ymmärrettävää. Moni meistä käyttää lähiomaistemme mielestä kohtuuttoman määrän aikaa ja rahaa omien oluidemme reseptien ja valmistusprosessin hiomiseen. Kahden tai useamman tuomarin makumieltymykset, aiemmat kokemukset ja jopa humalatila vaikuttavat kilpailuoluiden arvioon ja lopputulos ei aina miellytä. Oman harrastuksen tuotoksiin on vaikea suhtautua muuten kuin henkilökohtaisesti ja kaikkihan me olemme keskivertoa parempia kotipanimomestareita.
Valitettavasti vaihtoehdot puolueettomien arvioiden saamiseen voivat olla tiukassa. Sukulaiset, jopa olueen vihkiytyneet sellaiset, antavat yleensä turhan positiivisia arvioita saamistaan oluista. Kavereiden silmissä olutta omassa kodissaan tekevä taas on suurin piirtein alkemistin tasoinen velho, jonka tuotokset maistuvat aina. Varsinkin jos niitä saa ilmaiseksi. Ja usein ne kotipanimokaverin viimeisimmät IPAt, sourit ja impit maistellaan muun illanvieton ohessa. Kun ottaa pari bulkkilageria pohjille, niin suurin piirtein mikä tahansa maistuu maagiselta niihin verrattuna.
Itse vannon vertaispalautteen nimeen. Etenkin hieman pidemmälle harrastuksensa kanssa ehtineet kotipanijat ovat useimmiten mitä parhaimpia arvioimaan oluita objektiivisesti. Heiltä saa myös kehitysehdotuksia ja vinkkejä prosessin parantamiseen. Somesta löytyy kattava valikoima harrastuskavereita ja olutpaketit kulkevat postin kyydissä melko luotettavasti. Tännekin saa lähetellä, kaiken lupaan juoda ja arvioida.
Olutkilpailuillekin on paikkansa, mutta niihin kannattaa lähteä ilman ennakkopaineita. Omiin oluisiin suhtautuu helposti kuin omiin lapsiin, jolloin aiheellinenkin kritiikki voi olla vaikeaa niellä. Toisaalta arvioiden pitää olla perusteltuja, reiluja ja kotipanimoharrastusta tukevia. Jos palautelomakkeessa lukee vain ”tuhkakuppi”, ”biojäteroskis” tai ”liuotin” ilman kummempia kehitysideoita, saattaa aloitteleva harrastelija iskeä panohanskat naulaan. Viralliset BJCP-kilpailut tarjoavat tähän paremmat mahdollisuudet, varsinkin jos tuomaristo on kokenutta tai heidät ehditään perehdyttämään kunnolla.
Omia oluita kannattaa joka tapauksessa arvioittaa sekä tutuilla että tuntemattomilla. Positiivinen palaute antaa intoa harrastukseen ja oikein kohdennettu kritiikki pitää jalat maassa. Ennen kaikkea on toki muistettava, että olut on makuasia ja täydellisinkään juoma ei sovi kaikkien tuoppeihin tai suihin.
Teksti: Erkki Ukkola
Kuvat: Anikó Lehtinen