Teneriffan olutkulttuurin kulmakivet ovat tuonti ja Dorada

Kanarian saarten Teneriffalla paikallinen olut on aina tuoretta, mutta craft-oluet on piilotettu hyvin.

Olutpostissakin lomaillaan hetkittäin, mutta kouliintunut olutkärsä löytää itsensä tuopin äärestä jopa vapaa-aikanaan. Toimittaja halusi taukoa pohjoisen hektisestä olutmaailmasta ja varasi erittäin edullisen omatoimimatkan Teneriffan saarelle Afrikan mantereen kylkeen. Kanarian saaret, joihin Teneriffakin kuuluu, ovat osa Espanjalle kuuluva itsehallintoinen saariryhmä Atlantin valtamerellä. Teneriffan vilkas turistisaari vetää puoleensa eurooppalaisia turisteja ympäri vuoden ja meno on sen mukaista. Ruotsalaiset, suomalaiset, saksalaiset ja ennen kaikkea monenkirjavat britit miehittävät ja naisittavat turismilla elävän saaren lukuisat pubit ja ravintolat aamusta myöhään yöhön. Odotukset oluiden suhteen olivat paikalle saapuessa suhteellisen korkealla Manner-Espanjan laadukkaan panimoskenen kokeneena.

Dorada (Compañía Cervecera de Canarias (CCC)) on paikallinen valtamerkki. Toisen maailmansodan aikaan perustettu panimo tuuppaa markkinoille lippulaiva-pilsinsä ohella viittä eri makua ja vahvuutta. Doradan tuotteet ovat kautta linjan laadukkaita, vaikkei esimerkiksi Ratebeer niitä kovin korkealle rankkaa. Santa Cruzin kaupungissa toimiva panimo järjestää myös panimokierroksia asiasta kiinnostuneille. Doradan mainoksissa taataan hanaoluen olevan saaren koosta johtuen aina tuoretta ja näin todellakin on. Pohjoismaiseen makuun kaikkialta löytyvä Dorada Pils on trooppisen mieto, mutta sen makuun tottuu nopeasti. Asiaa auttaa varmasti tuopillisen fixed price 1 euro. Huomattavasti kalliimmat Matured ja Amber maksoivat jo 1,50e tuopilta.

Brittioluiden ystäville tarjolla on vaihteleva kattaus Englannin, Irlannin ja Skotlannin tuontituotteita pulloissa, tölkeissä ja hanoissa. Edellä mainittujen maiden kansalaiset muodostavat näkyvän ja kuuluvan osan turisteista, joita Teneriffalla on todella paljon ympäri vuoden. Cask-oluet ja bitterit loistavat poissaolollaan. Tänne tullaan juomaan 1,50 hintaista Tennent’siä, Guinnessia, Carlingia ja muita bulkkioluita.

Mutta missä craft? Pienpanimo-oluita tarjoavia ravintoloita on Googlen kartan mukaan koko saarella vain kourallinen. Los Americanosin ja Los Cristianosin nurkilta löytyvät The Brewers Droop ja pari muuta ”olutravintolaa” paljastuvat tavallisiksi rantakadun yökerhoiksi. Useimmista saa toki yhtä tai ehkä kahta espanjalaista spesiaalimpaakin tuotetta, mutta erikoisolutvalikoimista ei voida tässä yhteydessä puhua. Vihdoin paikallisessa Dino-supermarketissa tärppää. Pienpanimo-oluille on varattu oma hylly! Kaikki lähiseudun marketit kierrettyämme on kassi täynnä enemmän ja vähemmän paikallista craft-olutta. Onneksi apartamentoksessamme on keittiö ja jääkaappi.

Tacoa on saaren pohjois-osasta ponnistava mainio saksalaistaustaisen pariskunnan pyörittämä pikkupanimo. Tacoa IPA on sitä itseään ja saman firman Golden Ale vakuuttaa myös vankalla otteellaan. Cervezas Guaberzen Tierra de Perros olutmerkin luomuoluet ovat myös maistuvia, mutta hieman hinnakkaampia. Pullon keskihinta huitelee jo lähellä viittä euroa. Ranskalaista Ardenkin arvioimaa La Goudale halpis-IPAa, Laugaria, Arriacaa, Alken Maesia, Centenoa…

Viikossa ehti maistaa monta itselle uutta laadukastakin olutta, mutta lopulta voiton vei paikallinen Dorada. Oikeasti tuore, mieto, raikas ja maistuva. Sopii aurinkoiseen säähän kuin nenä päähän ja hinta erittäin kohdillaan. Ehkä kuuma hikinen etelän lomakohde ei ole muutenkaan se paras ympäristö tutustua vahvoihin pienpanimo-oluisiin.—  Lisäisin vielä, että todellista lomaa hakevalle saa mukitelineellä varustetun sähkörollaattorin vuokrattua viikoksi alle satasella lähes jokaiselta rantakadulta.

Kuvat: Mikko Hentunen