Virolahden virkeyttäjät Mikko ja Marjo Suur-Uski Takatalo & Tompuri Brewery:ltä

09.05.2024 / Kirjoittaja Jari "cyde" Hyttinen / Kategoriat: Artikkelit QR-koodilla, Olutposti

Juttu viime kesältä

Aurinkoinen ja lämmin alkusyksyn päivä toivottaa Olutpostin tervetulleeksi Takatalo ja Tompuri -panimo maatilalle, jossa menossa on panimon avoimet päivät. Paikalle puolen päivän aikaan suunnistanut jo suuri määrä paikkakuntalaisia sekä hieman kauempaakin tulleita.

Oheisella pellolla sijaitseva parkkipaikka alkaa jo täyttyä ja iloinen puheensorina valtaa pihapiirin sekä ravintolan. Mutta kuinka tähän on tultu? Mistä kaikki on saanut alkunsa ja missä mennään nyt. Tästä kaikesta jutellaan panimoa pyörittävien Mikko ja Marjo Suur-Uskin kanssa.

Yrittäjäpariskunta Mikko ja Marjo Suur-Uski.

Vuonna 2014 pariskunnan elämä oli murroksessa. Suur-Uskin perheen elämä oli rakennettu Jyväskylään, jossa kummallakin oli hyvät työpaikat ja lapsilla koulut. Sitten tuli puhelu Virolahdelta Mikon isän Veijon sairastumisesta. Perhe teki ratkaisun muuttaa takaisin maalle jatkamaan maatilan hoitamista. Aivan tuntemattomaan ei kuitenkaan hypätty, sillä Virolahdella oli synnytty ja vietetty kesälomat mutta edessä oli kuitenkin täysi elämänmuutos. Alussa pihapiirissä asteli kanoja sekä lampaita pienen maalaisromanttisen hengen mukaisesti joka katosi kyllä aika nopeasti.

Tilan peltoja

– En välttämättä tekisi tätä matkaa toista kertaa mutta nyt näin jälkikäteen mietittynä asiaa koettaisi summata, niin onhan siinä itketty sekä naurettu ja tarinoita on tullut monia. Me tulimme muuttokuorman kanssa keskelle peltoa ja mietimme mitäs me nyt tehdään. Ehkä olimme sen verran nuoria ja hulluja, että ei pelottanut. Otimme järjettömän riskin. Myimme kaiken omaisuuden ja muutimme tänne Virolahdelle, toteaa Mikko Suur-Uski.

– Se oli tunnepäätös. Ei järkipäätös. Ja koska olen tunneihminen, ei Mikon ehdottamaa muuttoa pitkään mietitty, naurahtaa Marjo, joka kysyttyään Mikolta oliko hän tosissaan, alkoi pakkaamaan tavaroita lähes välittömästi.

Marjon mukaan lapsille elämän muutos oli helpompi. Vanhin tytär aloitti silloin toisella luokalla, keskimmäinen aloitti ensimmäisen luokan ja nuorin poika Otto oli tuolloin neljä vuotta. Kaikkein vaikeinta alussa oli Marjolla sopeutua maalaiselämään, vaikka on itse kasvanut maalla.

– Vaikka olimme olleet jo pitkään yhdessä, tuntui pariskunnasta, että yhteisen elämän rakentaminen alkoi varsinaisesti silloin. Kaikki oli uutta. Päätöksiä piti tehdä yhdessä. Tämä tiivisti suhdetta ja elämä sai omat raaminsa, kertoo Mikko.

– En välttämättä tekisi tätä matkaa toista kertaa mutta nyt näin jälkikäteen mietittynä asiaa koettaisi summata niin onhan siinä itketty sekä naurettu ja tarinoita on tullut monia

Kun esille tuli ajatus ravintolan ja myymälän perustamisesta panimon yhteyteen oli Marjo todennut yksikantaan, jotta tuosta vaan kaadetaan yksi seinä ja tuohon rakennetaan yksi lisää ja tuhon tulee baaritiski.

– Oletko nyt aivan tosissasi? Eihän tänne syrjäseudulle kukaan hullu tule. Mutta jos rouva näin haluaa, niin tehdään sitten niin, naurahtaa Mikko ja jatkaa, – hyvä kun tehtiin. Tämä on ollut mieletön menestys. Ihmisiä tulee käymään läheltä ja kaukaa.

Palataan alkutaipaleelle

-Kun mietimme mitä liiketoimintaa alkaisimme harjoittamaan ja mitä viljelemään otimme yhteyttä Pro Agriaan. Sieltä tuli idea jatkojalostaa jotain olemassa olevaa raaka-ainetta. Meillä oli silloin mallasohraa pellossa ja mitä on parasta tehdä ohrasta? No sehän on olut. Ja siitä se sitten lähti eteenpäin. Hirveä projekti. Olimme ensimmäinen panimo Kymenlaaksossa. Keneltäkään ei voinut kysyä apua ja kaikki oli hämärän peitossa. Jos nyt pitäisi aloittaa alusta niin kyllä tietäisin mitä tekisin, naurahtaa Mikko.

Videolla Mikon isä Veijo Suur-Uski tuumailee meiningistä.

Monta on ollut siis mutkaa matkassa, konkreettisena esimerkkinä vaikka panimon hallin rakentaminen. Katto oli valmiina mutta se olikin 20 senttiä liian matala. Eikun katto pois ja tilaa korottamaan. – Aivan hullua menoa, muistelee Mikko.

Panimolle on tullut matkan varrelle tunnustusta eri puolilta. Näin on usea voitto Suomen Paras Olut-kilpailun eri sarjoissa ja sekä vuoden 2022 että 2023 Suomen Paras Olut – päävoitto. Myös maailmalta on palkintoja sadellut.

– Palkinnot ovat tärkeitä kannustuksia mutta tärkeimpänä minä pidän sitä, että maaseudusta puhutaan kuten sen elävöittämisestä. Samoin kuinka voi tehdä alueen pienten yritysten kanssa yhteistyötä. Haluamme myös näyttää esimerkkiä, kuinka maaseudulle voi luoda työpaikkoja ja verkostoitua. Täällä on huomattu, että yhdessä olemme enemmän, Mikko miettii.

Oluesta puhuttaessa Mikko kertoo olevansa pedantti. Joka aamu panimolle mennessä hän päättää tekevänsä paremman oluen kuin viimeksi. Mutta kuinka se onnistuu?

– Kun lähdetään pellolta eteenpäin, niin raaka-aine on aina ihan huippua ja se mitä me teemme oluelle niin sen maku on aivan jäljittelemätön. Tämä siksi, että me työstetään sitä viljaa eteenpäin. Esimerkiksi Mustakaura -oluessa on oman pellon kauraa mutta se on mallastamatonta. Me poltamme sen käytännöllisesti katsoen melkein mustaksi. Ja kun kauraa paahdetaan alkaa se tuottaa mielettömän pähkinäisiä ja vähän öljymäisiä makuja. Sellaista raaka- ainetta ei voi ostaa kaupasta. Näin ollen sen maku on jäljittelemätön. Myös panimolaitteisto ei rajoita tekemistä millään tavalla sillä olimme niitä hankkiessamme viisaita, vaikka rahallinen panostus oli sangen merkittävä, kertoo Mikko.

Takatalo & Tompurin kylmäsavulageria ja talon mallasleipää

Merkittävä tekijä on myös aikaisemmin mainittu tilan yhteydessä toimiva 26 hengen ravintola Navetta ja sen panimopuoti. Tilalla pystytään tarjoamaan myös kokous-, sauna- ja spa-tiloja ja yhteistyökumppani pyörittää asiakkaita tilauksesta myös off road- ajeluilla. Panimopuodissa juomien hinnat alkavat kolmesta eurosta kun kaupoissa ne ovat noin 3,50–4 euroa.

Muutaman tunnit paikan päällä vietettyämme tuli meille selväksi että myös paikkakuntalaiset ovat hyvin ylpeitä Takatalo & Tompuri -panimosta ja sen toiminnasta. Ja mikäpä ollessa ylpeä, sillä vieressä oleva parkkipaikkana toimiva pelto täytyy autoista ja vierailijaa lappaa paikalle niin että luulisi olevan suuremmatkin festivaalit käynnissä.

Ja mitä tuumaavat asiakkaat? Se selviää videolta.

Ja tähän perään pari historiallista kuvaa. Takatalon perheen arkea 30-luvulta.