Suomen Paras Siideri: Miten siidereitä tuomaroidaan?
Oluttuomarointi on yhä useammalla harrastajalle tuttua, mutta miten siidereitä tuomaroidaan? Päätoimittajamme Anikó Lehtinen kävi tuomaroimassa Suomen Paras Siideri -kilpailussa ja pohtii siiderituomaroinnin saloja.
Suomen Paras Siideri -kilpailu järjestettiin nyt kolmannen kerran. Tuomarit kokoontuivat Liiketalousopisto Perhoon koko päivän kestävään tuomarointiin, missä suomalaisia siidereitä arvioitiin neljässä eri luokassa.
Suomalaisen Aidon Siiderin Seuran (SASS) mukaan kisaan saivat osallistua kaikki kotimaiset kaupallista siideriä tuottavat yritykset. Kisasarjoiksi oli nimetty: ”Suomalainen aito siideri”, ”Maustettu suomalainen aito siideri”, ”Suomalainen aito perry” ja ”Muut siiderit”. Näistä sarjoista kolme ensimmäistä vaatii SASS:n Aito siideri- sertifioinnin, ja viimeiseen sarjaan ovat tervetulleita osallistumaan kaikki suomalaiset siiderit. Tuottajat saivat ilmoittaa kilpailuun niin monta siideriä kuin haluavat, tuotteita kisassa oliki 47 kappaletta.
Siiderien tuomaroiminen on hieman erilaista kuin oluiden, ensinnäkin tietysti siksi että, aromimaailma on kovasti eri; siiderissä pääosassa on omenan maku ja siksi juomassa ovat tärkeitä ovat ovat erilaiset omenaiset ja hedelmäiset aromit, happokkuus, makeus, tanniinimaisuus sekä suutuntuma. Hyvän siiderin makuprofiilissa on tärkeää nimenomaan hedelmässä olevan hapokkuuden ja makeuden aiheuttaman pyöreyden tasapaino, on siideri sitten makea tai kuiva, lisäksi siellä voi olla tiettyä suun peittävyyttä rakentavaa tanniinimaisuutta, jota voisi siiderissä usein kuvata ”kotamaisuudeksi”. Siiderissä arvostetaan myös tuoksun aromikkuutta ja sen sopivuutta makuprofiiliin, maun moniuloitteisuutta ja pituutta jälkimakuun asti.
Makuvirheitä siideristä löytyy toki niinkuin oluestakin, tyypillisiä siiderin virhemakuja ovat vaikka asetaldehydin aiheuttama sherrymäisyys, rikkimäisyys tai sitten kynsilakan tai etikkahapon aromi. Siiderissä voi tuntua myös villihiivojen aiheuttama tallimaisuus, joka voi olla sekä virhe että toivottu aromi, riippuen siideristä. Näitä aromeja etsitään kuten oluestakin, ja pyritään määrittämään samalla siiderin laatu.
Siidereissä ei ole samalla lailla niin vakiintuneita tyylejä kuin oluessa, vaan usein puhutaan siidereistä joko sokeripitoisuuden(kuivat, makeat jne.), maatyylin(espanjalaistyyliset, englantilaistyyliset jne.), valmistustavan (aito siideri, konsentraattisiideri jne.) tai käytettyjen raaka-aineiden mukaan (omena, päärynä ja maustetut) mukaan. Tässä kilpailussa mentiin viimeisellä luokittelulla, ne kun mukailivat maullisesti sarjoja, joihin siiderit sai ilmoittaa. ”Suomalainen aito siideri” -sarjassa tuli maistua omena, ”Maustettu suomalainen aito siideri” -sarjassa sekä omena että mauste, ”Suomalainen aito perry”-sarjassa päärynä ja ”Muut siiderit” -sarjassa omena ja mahdollinen mauste.
Tässä kilpailussa tuomaroitiin pitkälle myös sen mukaan, mitä itse pitää siideristä, ei niinkään mietitty tyylimukaisuutta vaan tyyliolemusta. Tyyliolemuksella tarkoitetaan esimerkiksi sitä millainen siideri on: onko kuplia vai ei, onko siideri makea vai kuiva, vähä- vai runsashappoinen tms. Jokainen tuomari sai näiden perusteella miettiä tuomarointiaan.
Tuomaroinnissa käytetään kaikkia aisteja: Arvioidaan siiderin väri ja mahdollinen sameus sekä kuplat, tuoksutellaan etsien aromeja ja miettien millainen siiderin aromi on – onko se vaikka makean hedelminen, kuivan hapokas vai jännittävän tallimainen. Maussa tunnustellaan siiderin runkoa, onko se tasapainossa maun happamuuden kanssa, onko siideri tarpeeksi vai liian täyteläinen tai liian lattea, miten kuplat tuntuvat suussa ja millainen on jälkimaku. Tässäkin kisassa hyvä siideri on laadukas, tasapainoinen, moniulotteinen ja selkeästi raaka-aineeltaan maistuva.
Itse tuomarointi tehtiin niin, että ensimmäisellä kierroksella kaikki pisteyttivät itsenäisesti, niin saatiin kokoon välierät, joissa tuomareiden keskustelulla oli tärkeä sija. Keskuskelu onkin se osa tuomarointia, on sitten edessä olut tai siideri, joka on myös tuomareille sitä mielenkiintoisinta antia – siinä kun oppii toisilta, samalla kun he perustelevat omaa näkemystään.
Suomen Paras Siideri -tuomaroinnissa kategoriavoittajien ja -sijoittujien valitseminen meni sujuvasti – suuria mielipide-eroja ei ollut, ja konsensus oli helpohko saavuttaa. Siidereiden tuomarointi on mielenkiintoista oluisiin tottuneille, tuomarointikriteerit kun ovat erilaiset, vaikka tuomarointiprosessi olisi sama.
Nyt jännitämme tuloksia – ne selviävät 7.6. !
Kisan järjestäjät ja tuomaristo: Niko Koskinen(järj), Zelda Jutila(kisamestari), Henry Heiskanen(järj) , Esa Paloharju(tuomari), Kati Pohjanmaa(tuomari), Petri Halmetoj(tuomari), Mariaana Nelimarkka(tuomari), Anne Ponkk0nen(tuomari), Jiri Hyvönen(tuomari), Anu Brask(tuomari)ja Anikó Lehtinen(tuomari).
Kuvat Anikó Lehtinen ja Juha Sinisalo
