Suomalaisille sateli palkintoja Unkarin suurimmassa kotiolutkilpailussa
Jo kahdettatoista kertaa järjestettävässä Unkarin kansainvälisessä kotiolutkilpailussa (Házisörfőzők Nemzetközi Versenye) suomalaiset kotioluentekijät pääsivät pokkaamaan viisi eri palkintoa pronssista kirkkaaseen kultaan. Koko kisan voiton vei kuitenkin unkarilainen Norbert Kovács, joka voitti kaksikin tyylikategoriaa.
Norbert Kovács voitti kaksi kategoriaa, erikoispalkinnon ja koko kisan. Oikealla nimettömäksi jäänyt juontaja.
Unkarissakin kotiolutharrastus elää kukoistuskauttaan, kertovat kilpailun järjestäjän, Első Magyar Házisörfőző Egyesületin (Unkarin ensimmäinen kotiolutyhdistys) Viktor Posta ja Tamás Merczel. Näin myös Unkarin kansainvälinen kotiolutkilpailu on kasvanut vuosittain, ja tänä vuonna 300 oluen osallistumiskiintiö täyttyi jo pari kuukautta ennen takarajaa.
Kilpailussa jokainen kotioluentekijä saa ilmoittaa 6 olutta ja vaikka suurin osa kisaajista on Unkarista, osallistujia on ulkomailta, Suomestakin. Kilpailu on ehdottomasti suurin Unkarissa ja näin sen järjestämiseen meneekin niin henkilö- kuin rahallisia resurssejä, tuomareita kilpailussa on yli 90, vapaaehtoisiakin vajaa viisikymmentä ja sponsoreita monilukuisesti, panimoista kotiolutkauppoihin, lasifirmoihin ja matkatoimistoihin asti. Kisavoittajat saivatkin reippaasti erilaisia palkintoja.
Koska kilpailun suosio on kasvanut suunnattomasti, Postan ja Merczelin mukaan ensi vuonna täytyy miettiä, miten kisaoluita otetaan sisään ja rajoitetaanko tiukemmin sitä, montako olutta yksittäinen osallistuja saa kilpailuun laittaa. – Tämä on osa kilpailun kehitystä, keräämme joka vuosi kehityskohteet yhteen ja kisan jälkeen mietimme, mitä voimme tehdä paremmin, kertoo Posta.
Oluet oli numeroitu ja tarvittavat oluet olivat kylmässä. Jäljellejääneet oluet maisteltiin tapahtuman jälkeen nk. ”murut-tastingissa”.
Alkuerät tuomaroitiin ensin itsenäisesti kisasoftan avulla pisteyttäen. Jos pöydän tuomareiden yhteispisteet olivat yli 10 pisteen päästä toisistaan, konsensus piti saavuttaa keskustelemalla, että saadaan piste-ero alle kymmeneen.
Kilpailu noudattelee kansainvälisen BJCP-oluttyylijärjestelmän kategorioita ja kisaan pystyi ilmoittautumaan 9 eri pääoluttyyliluokassa; saksalaiset, tsekki- ja kansainväliset lagerit ja pilsit, englantilaistyyliset oluet, amerikkalaistyyliset oluet, IPA:t, belgialaistyyliset oluet, hapan- ja brettoluet sekä erikoisuudet, hedelmä- ja maustetut oluet, vehnäoluet ja vahvat oluet. Kaikki oluet arvioitiin sokkona, tuomarit saivat tietää oluista ilmoitetun tyylin.
Kilpailulla on myös oma, yhdistyksen voimin tehty olutkilpailusoftansa, joka toimikin erinomaisesti. Parasta siinä oli tuomaroinnin helppous, arvioidessa kun sai klikkailla suoraan valikosta aromi-ja makuadjektiiveja, mutta myös kirjoittaa omaa tekstiä näiden tueksi. Pisteytys noudatti BJCP:n tasoja, kuten myös oluttyylikuvaukset, joka tulivat luettavaksi jokaisen kisaoluen kohdalla, jolloin tyylinomaisuus oli helppo tarkistaa. Erikseen täytyy nostaa hattua unkarilaisille, koska koko BJCP-oluttyyliopas on käännetty unkariksi, joka ei ole pieni työ. Käännöstyö oli erinomaista, ja helpottaa unkaria äidinkielenään puhuvaa tuomaroinnissa huomattavasti.
Paikalla oli kaksi suomalaista BJCP-tuomaria,Harri Salonen ja Anikó Lehtinen. Spottaa Harri!
Kiinnostus oluttuomarointiin on Unkarissa kovassa nousussa, kertovat Posta ja Meczel. Yhdistys järjestää omaa kaksipäiväistä tuomatointikoulutusta, ja sinne on viime aikoina ollut tunkua. Useat, itse kisaan oluita ilmoittaneet kotioluentekijät toimivat myös tuomareita, tosin niin että he eivät arvioineet niitä kategorioita, joissa oma olut oli mukana. Myös BJCP-tuomaritestit ovat lisääntyneet, ja Unkarissa monet kotioluentekijät ovat joko suorittaneet jo testin tai suorittamassa sitä. Kansainvälisistä tuomareista pääsyedellytys oli suoritettu BJCP-testi ja yhteensä kisassa olikin noin kolmisenkymmentä BJCP-tuomaria.
Kisan järjestäjiä, Viktor Posta ja Tamás Merczel sekä kisan kiertopalkinto, johon jokainen voittaja saa nimensä.
Kisaoluiden taso oli korkea, hyvin samanlainen kuin Suomessa. Eniten pohdintaa tuomaroinnissa aiheutti oluiden tyylinmukaisuus sekä tietysti jonkin verran esiintyi lieviä virhemakuja ja hiilihappotason vaihtelevuutta. Monet olivat tuomaroimassa jo monetta vuotta ja kaikki olivat samaa mieltä, että taso on noussut vuosi vuodelta. Ensikertalaisen maistossa oluet olivat monipuolisia, joukossa erittäin kiinnostavia kuten myös hyvin perinteisen tyylisiä. Tuomaroinnissa ilahdutti myös tyylien kirjo, sekä se, että vaikka kotioluentekijän mielessä oli ollut tyylinmukaisuus, oli myös uskallettu hieman irrotella.
Suun neutraloimiseen tarjottiin mietoa juustoa ja voileipäkeksejä.
Finaalituomariston työskentely oli hyvin tyypillistä olutkilpailuille, se tehtiin 7 tuomarin voimin, joista 1 oli Unkarista, 1 Puolasta, 2 Slovakiasta, 1 bulgarialainen ja yksi Suomesta (tosin allekirjoittaneen, joka edusti Suomea, toinen kotimaa on Unkari). lisäksi paikalla oli Mad Scientistin edustaja, joka valitsi finalisteista erikseen sen, minkä he tekevät kaupalliseksi olueksi.
On aina vaikeaa valita voittajaolut hyvin erilaisista oluita, ja tässäkin keskustelua käytiin paljon – ovathan nämä oluet jo valittu kategoriansa parhaiksi, joten valintaa ei tehdä vain laadullisin kriteerein, vaan oluessa täytyy olla se jokin, mikä saa sen kohoamaan muiden yläpuolelle. Finaalissa oli niin IPA, APA, kölsch, belgitrippeli, kuusenkerkkälager, roggerbier, savuolut, britti-golden ale ja belgidubbeli. Näistä lopulta voiton vei viimeinen, moniulotteisen arominsa ja tasapainoisen makunsa takia.
Kisan voittaja on valittu!
Pääkilpailupäivästä, jolloin finaali tuomaroitiin ja tulokset julistettiin, oli tehty myös pienimuotoinen oluttapahtuma, joka oli avoin kaikille oluenystäville. Perinteisellä Kőbányan panimoaluella sijaitsevan, suomalaisillekin tutun Mad Scientist- pienpanimon tiloissa tapahtuvan tuomaroinnin lisäksi panimo oli avannut taproom-terassinsa, jossa sai tutustua mm. unkarilaisen Fehér Nyúl -pienpanimon omaan virhemaku-tastingiin sekä muihin kotiolueen liittyviin raaka-aineisiin ja hankintoihin. Paikalla oli musiikkia ja ruokakärrykin.
Kilpailulla on myös oma lasi.
Kivenheiton päässä sijaisevan Horizont-pienpanimon baari oli myös auki, ja siellä pidettiin tasatunnein kotiolueen liittyviä luentoja. Molempiin pienpanimoihin pääsi myös tutustumaan ilmaisilla panimokierroksilla. Ihmisiä tulikin paikalle runsaasti, osa tietysti kuulemaan kisatuloksia, mutta osa myös vaan nautimaan meiningistä ja ohjelmasta. Kisajärjestäjä Postan ja Merczelin mukaan tapahtumasta halutaankin sellainen, että myös ne, jotka eivät vielä tee kotona olutta, voivat tutustua matalalla kynnyksellä olueen ja sen keittelemiseen kotioloissa.
Kokonaisuudessaan voi sanoa, että kilpailu oheisohjelmineen oli erittäin hyvin järjestetty, ja siinä oli huomioitu myös kotioluentekijöiden yhteisöllisyys sekä tietty positiivinen markkinameininki sekä itse tapahtumassa että kilpailussa.
Horizontin hanahuoneessa pidettiin myös luentoja.
Tapahtumassa sai maistella ilmaiseksi virhemakuja Fehér Nyúlin tiskillä.
Suomalaiset kotioluentekijät menestyivät hienosti; sarjassa saksalaiset, tsekki- ja kansainväliset lagerit ja pilsit, ensimmäinen sija tuli Muhis Elwan ja Roope Ruuhosen Urban Kölsch -oluelle, amerikkalaisissa oluissa Markku Leminen oli sarjavoittaja Amarillo Smash APA:lla, IPA-sarjassa kolmanneksi tuli Mikko Salo Sphere IPA:lla ja sarjavoittajaksi Mikko Töykkälä, erikoisissa oluissa toiseksi tuli Timo Oja Odessa Mf/Buckthorn&Vanilla -oluella ja vahvoissa oluissa hopeaa nappasi Markku Leminen Midnight Madness Imperial Stoutilla. Kaikki kuuluvat suomalaiseen epäviralliseen Panomaju -kotiolutmaajoukkueeseen.
Koko kilpailun voitti unkarilainen Norbent Kovács, joka sai kaksi tyylikategoriavoittoa, vahvoissa oluissa Cerberus belgitrippelillä ja belgialaisissa oluissa Red Monk belgidubbelilla. Jälkimmäinen olut valittiin myös kisan parhaaksi ja näin Kovács kisan parhaaksi kotipanijaksi. Első Magyar Házisörfőző Egyesületiin kuuluva Kovács oli ilmiselvän liikuttunut voittaessaan ja kiitteli vuolaasti kisaa.
Vapaaehtoisilla oli täysi työ pestä kisalaseja.
Kuvat ja teksti: Anikó Lehtinen
