Snobismi. Olutharrastuksen alalajeista jaloin. Jouni Koskisen pakina
Snobismin ytimeen
Nyt kun monipuolisesta olutvalikoimasta on tullut jokapäiväinen näky ja oluesta harrastuksena jopa trendikästä, on olutsnobismi alkanut nostaa paiseista päätään baarien pöydistä.
Snobismia ei pidä sekoittaman aitoon oluesta keskusteluun tai sen syvälliseen harrastamiseen. Snobia ei aidosti kiinnosta olut, vaan päteminen trendikkäästä aiheesta. Se on ihan inhimillistä. Suosittu aihe houkuttelee snobeja kuin makea siideri ampiaisia. Jotain täytyisi kuitenkin tehdä, kun tarpeeksi isoa kärpäslätkääkään ei ole näitä surisijoita häätämään.
Olenkin päätellyt, että ainoa keino päästä olutsnobeista eroon on ryhtyä vielä pahemmaksi pystynenäksi. Snobille pahinta myrkkyä on nimittäin kohdata voimakkaampi yksilö, ns. alfasnobi. Koska vapaaehtoisia ei näkynyt, päätin itse vaihtaa leppoisan pakinoitsijan osani tällaiseksi täysin sietämättömäksi tärkeilijäksi. Laadin kattavan harjoitteluohjelman.
Ensimmäisen viikon ajan aamutreeninä harjoittelin näppäriä keskusteluun tunkeutuvia kuulijaa alentuvasti ojentavia avauksia kuten “Siis anteeksi nyt, mutta…”, “Kai muuten tiedät, että…” ja klassikko “Itse asiassa…”. Päivisin sitten kokeilin näitä aloituksia keskeyttääkseni työtoverien ja avovaimon selitykset milloin mistäkin. Luonnollisesti pyytämättä, sillä snobi ei koskaan odota, että joku oikeasti haluaisi kuulla hänen mielipiteensä. Snobi kertoo sen baaritiskillä omasta aloitteestaan. Torstaihin mennessä olinkin kätevästi saanut siirron toisiin tehtäviin ja kotonakin oli koleaa. Enkä edes jatkanut keskeyttävää lausetta vielä mitenkään! Toimii!
Toisella viikolla aloin yhdistelemään ärsyttäviä pikkufaktoja edellisviikon avauksiin. Aidon oluttietouden hankkiminen tai oikeasti kiinnostavien knoppien jakaminen on turhaa ajanhukkaa. Snobi kun ei ole tiedon perään vaan ylemmyydentunnon. Sopiva valikoima tärppejä riittää, eikä niissäkään totuuden tarvitse olla aivan täysin kunnossa. Kunhan “faktan” esittää tarpeeksi itsevarmasti ja ylimielisesti, jää betasnobi hämmentyneenä miettimään tulikohan mokattua. Esim. “Itse asiassa termissä DDH ensimmäiset kaksi kirjainta kertovat käytetyn humalakupin koon.” Voitto!
Pikkufaktoja on kuitenkin tärkeää olla monelta eri tasolta, jotta törmätessään toiseen snobiin voi panna tarvittaessa paremmaksi. Siksi niitä kannattaa myös opetella ketjuttamaan “väittelyä” varten, esim. seuraavasti:
“…lambicit täytyy valmistaa tietyllä alueella Belgiassa.”
“…se muuten lausutaan paajuthenlant.”
“…onhan [lambic-merkki] toki hyvää, mutta aidointa on tietenkin [eri lambic].“
“…sitä pitää kypsyttää vähintään 15 vuotta, en ikinä joisi noin raakana.”
“…äitis oli Frank Boon kun sinut sai!”
Kolmannen viikon käytin ilmaisun hiomiseen mahdollisimman ylenkatseiseksi, tuhahtelevaksi ja vähätteleväksi. Tällä viikolla menen vielä naapurin taekwondo-salille totuttelemaan miltä tuntuu kun joku antaa oikein määrätietoisesti turpaan. Sitten alankin olla valmis kokeilemaan oppejani luonnossa.
Nähdään baarissa!
