Suomalainen siideri – vahingosta bilejuoman kautta kuivaksi ja käsityöläisjuomaksi
Kotimainen siideri on helmeillyt huulillamme kohta yhdeksänkymmentä vuotta. Samalla juoman imago on vaihtunut harvinaisuudesta kansanjuoman kautta käsityöläisherkuksi ja toisaalta vetäytynyt lonkeron varjoon. Mitä kaikkea siiderin historiassa onkaan tapahtunut?
Kuva Anikó Lehtinen
Räjähdyksen kautta hyllyille
Suomalaisen siiderin valloitus ei alkanut hyvin. Juuri kieltolain jälkeen, vuonna 1932 elintarvikeyritys Marlilla havahduttiin runsaaseen omenasatoon, joka piti jotenkin hyödyntää. Keksittiin tehdä siitä ranskalaistyylistä, pullokäyvää siideriä, joka ilmestyikin Alkon hyllyille. Ongelmaksi muodostui pullon sisällä oleva paine – siiderit räjähtelivät ympäri myymälöitä.
Sen jälkeen menikin aikaa, että suomalaiset saivat maistaa tätä omenaisen kuplivaa juomaa. Vasta 1962 Marli lanseerasi Cider- nimisen kuplivan omenajuoman, jonka nimi vaihtui seitsemän vuotta myöhemmin Golden Capiksi. Lisäksi 1960-luvun lopussa ruokakaupoista sai elintarvikkeeksi luokiteltua pariprosenttista White Capia.
Kuva Finna, Turun museokeskus
Siiderin myynti oli kuitenkin vaatimatonta kymmeniä vuosia. Tosin seitsemänkymmentäluvulla Suomeen tuli myyntiin juoma, joka luultavammin on siivittänyt siiderin myöhäisempää menestystä. Kyseessä on tietysti yhden sukupolven suosikkijuoma – Helmeilevä Omenaviini eli Omppu joka lanseerattiin vuonna 1973. Suosionsa huipulla Omppua myytiin miljoonia litroja vuodessa. Usein Omppu pääsikin loppumaan Alkoista välittömästi saapumisensa jälkeen, ja Alko joutui rajoittamaan Ompun myyntiä vain kolmeen pulloon kerrallaan. Näin suomalaiset tottuivat mehukkaan makeaan omenajuomaan.
Golden Cap -siideri hengasi hiljakseen Alkon hyllyillä, mietoa White Cappia taas ostettiin koteihin juhlajuomaksi vappuna ja juhannuksena, mutta ensimmäisen kerran siiderin myynti nousi, kun nyt jo Sinebrychoffin omistamana Golden Cap -siideristä tuli 1990-luvun alussa hanajuoma ravintoloihin. Opiskelijat ottivat siiderin omakseen ja helposti juotavasta, kuohuvasta juomasta tuli kepeän tunnelman luoja ravintoloissa.
Kuva Anikó Lehtinen
Kauppatavarasta trendijuomaksi
Vuonna 1995 uudessa alkoholilaissa sallittiin myös muiden käymisteitse valmistettujen enintään 4,7-prosenttisten alkoholijuomien kuin oluiden myynti ruokakaupoissa ja kioskeissa. Etukäteen povattiin käymisteitse tehtyjen lonkeroiden menestystä, mutta siideri olikin se, joka täräytti täyspotin.
Siideriä myyntiin kaupoissa, huoltamoilla ja kioiskeilla. Viidessä vuodessa sen myynti kymmenkertaistui, ollen 1999 45 miljoonaa litraa, ja viime vuosituhannen lopussa olimme maailman huippua siiderinjuojina henkeä kohti laskettuna.
Siiderin menestystä on analysoitu paljon. Maku on tietysti yksi elementti, lama-ajan nuoret olivat juoneet olutta, jonka katkeruus ja maltaisuus ärsytti monia. Siideriä oli helppo juoda, suomalainen siideri 1990-luvulla oli maultaan makeaa ja mehumaista. Ensin myytiin omenapohjaista siideriä, mutta vuonna 1997 lanseerattu päärynänmakuinen Golden Cap Sweet Perry räjäytti markkinan, ollen suosituin siiderimaku monta vuotta. Perryn jälkeen nopeasti ilmestyneet makuvariantit kuten vanilja ja muut toivat makuihin vaihtelevuutta. Näitä oli helppo tehdä, koska suomalainen siideri tehtii silloin pitkälti hedelmäviinistä, omena- ja/tai päärynämehutiivisteestä ja mahdollisista aromeista.
Kuva Sinebrychoff
Toinen menestyksen avain on selkeästi ollut mainonta. Kun monessa perinteisessä siiderimaassa, Isossa-Britaniassa, Irlannissa, Espanjassa ja Saksassa, siideriin on kuulunut perinteitä niin valmistuksen, maun kuin nautinnan puolella, ja se on ollut pitkään nimenomaan maaseudun juoma. Suomessa perinteitä ei ollut ja näin siideristä tehtiin kaupunkilaisten juhlajuoma, johon liitettiin kepeitä, onnellisia mielikuvia Näin oli myös makumielikuvan kanssa – kun perinteiset siiderit maailmalla olivat kuivia, voimakkaan omenaisia, suomalainen vastine oli kuin virvoitusjuomaa.
Samaan aikaan siiderin tulon kanssa lama-ajan nuoret pääsivät työn ja matkustelun makuun. 1990-luvun loppu oli juhlinnan ja kulutuksen aikaa, baarit olivat täynnä ja siideriä laskettiin niin hanasta kuin myytiin pullostakin ikuisen biletyksen henkeen. Toimijoita ilmestyi markkinalle muitakin, Olvi osti Chymoksen Fizz-tuotemerkin ja Hartwall toi kaupppoihin vuosituhannen lopussa Upciderin.
Vuonna 1995 suomalainen lainsäädäntö oli määritellyt siiderin valmistuksen olevan käymisteitse omenoista tai päärynöistä tapahtuva. Samalla laki oli blokannut ulkomailla nousevat ready to drink -juoma eli yleensä tislepohjaiset pullotetut juomasekoitukset kuten Bacardi Breezer tai hieman myöhemmin tullut Smirnoff Ice. Näin varsinkin makusiidereistä voidaan sanoa tulleen korvike kansainväliselle rtd-trendille.
Monille siiderin ensimmäisestä noususta on jäänyt mieleen Pirkanmaan Uuden Panimon Linda-siideri, jonka etiketissä kyykisteli viulisti Linda Brava (nyk. Lampenius). Tuote tarjoilikin ensimmäisen siiderikohun – tuli ilmi, että siinä oli pirtua ja omenamehu eli se ei ollut siideri ensinkään. Panimo kokeili onneaan seuraavaksi Matti Nykäsen mukaan nimetyllä Matti Maustettu Päärynäsiiderillä, mutta se kiellettiin koska “henkilö(Matti Nykänen) yhdistetään usein tiedotusvälineissä runsaaseen alkoholijuomien käyttöön sekä siihen liittyvään epäsosiaaliseen käyttäytymiseen”.
Kuva Finna, Urheilumuseo
Siiderin suosion kanssa yleistyivät sen lempinimet, sidukka ja sihijuoma, juoma ilmestyi musiikkikappaleiden teksteihin ja elokuviin. Samalla siiderin imagossa näkyi hieman negatiivisiakin piirteitä, siideri kun oli vielä 1990-luvulla enemmän naisten juoma, sen juojaa saatettiin kutsua alentuvasti siideripissikseksi. Termiä ei enää nuorten suusta kuule, mutta lama-ajan sukupolven sanastoon se saattaa jopa vielä kuulua.
2000 -luvun huippu
2000-luvun alussa siiderimakuja oli monia: vadelmaa, colaa, ananasta, jouluista kaneliomenaa, minttua, jäätä, kesäistä mansikkaa ja eksoottista mangoakin. Jokainen iso panimo toi oman siideriuutuutensa kesämarkkinoille – silloin nimittäin siiderin kulutus moninkertaistui. Yhä useampi siideri oli myös merkinnältään “light”, sokerin korvasi aspartaami ja asesulfaami K. Monille kuluttajille vuosituhannen alussa tämä oli jopa valintaperuste.
Maket siiderit jyräsivät vielä vuosituhannen alussa mutta ensimmäisen siiderisukupolven ikääntyessä, siiderinkin maku kuivui kaksituhattakymmenluvulle tultaessa. Samaan aikaan siideri siirtyi kaupoissa lasipulloista muoviin, ravintoloissa lasipullojen vielä säilyttäessä asemansa monta vuotta, vaikka hanasiideri jäiden kanssa oli suosittu varsinkin maustamattomassa omenassa ja päärynässä.
Kuva Sinebrychoff
Siiderin mainonta muuttui yhä hurjemmaksi, silloin kun vielä alkoholia sai mainostaa telkkarissa ennen kymmentä ja lineaarisen tv:n suosio oli suurempi. Mainoksiin kannatti siis panostaa. Golden Cap otti käyttöön tanssiliikeet ananaksenmakuisessa Move-siiderissä, Fizz-siiderissä vitsailtiin parodiasarjoilla ja Upciderillä kohottiin ilmaan. Sama mainonta näkyi kaupoissa ja ravintoloissakin. Ensimmäiset kuivat siiderit ilmestyivät myös markkinoille, ensin Olvilta, sitten Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta.
2000-luvun alussa siiderinkuluttajalla oli mistä valita: merkkejä ja makuja oli kuin karkkikaupassa. Oluen asemaan siideri ei ole kuitenkaan missään vaiheessa vaarantanut, olut kun oli silloin ja on edelleen Suomen kulutetuin alkoholijuoma. Huippuvuosi siiderissä oli 2007, sen jälkeen sen kulutus on pikkuhiljaa laskenut, ollen nyt jo alle lonkeron litrojen.
Samaan aikaan markkinoille on tullut paljon pieniä, muiden siiderimaiden juomia muistuttavia siidereitä, joita on tehty aidosti omenasta tai päärynästä käyttäen. Suomen Siideriseura myöntää nykyään Aidon Siiderin tai Aidon Perryn sertifikaattia, jonka onkin saanut moni piensiiderimö.
Siideri nyt
Siideriä kulutetaan nykyään alle 5 litraa per henkilö, joka on alle puolet huippuvuosista ja siiderin myynti laski 11 prosenttia Valviran mukaan vuodesta 2022 vuoteen 2023. Valikoimat päivittäistavarakaupassa ovat pienentyneet kuten myös ravintoloissa, mutta yhä löytyy paljon kuluttajia, joille siideri on se lempijuoma.
Piensiiderimöt ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta aidoista raaka-aineista tehdyn piensiiderin tuottavuuteen liittyy ongelmia, mm. ne ovat riippuvia omenasadosta eivätkä piensiiderimöt eivät saa myöskään samaa valmisteverohelpotusta kuten vaikka pienpanimot, joka vaikuttaa suoraan tuotteen kannattavaan tekemiseen. Suomen Siideriseura pyrkii tuomaan siidereitä esille mm. Suomen Paras Siideri -kilpailulla ja pienet siideriyrittäjät ovat myös kokeilleet erilaisia matkailuun liittyviä yhteisponnistuksia, kuten Suomen siideritietä.
Suomessa siideri ei ole vakiintunut myöskään ruokajuomaksi, vaikka kuivalla omenasiiderillä olisi siihen makupuolella erinomainen mahdollisuus, joka alemmalla alkoholiprosentillaan tukisi myös terveellisyystrendiä vaikka viineihin verrattaessa. Uuden 2024 voimaan tulleen alkoholilain jälkeen, joka salli kauppoihin enintään 8-prosenttiset, käymisteitse valmistetut alkoholijuomat, myös vahvemmat siiderit ovat voineet päästä kaupan hyllylle, mutta samalla kilpailua on syntynyt enemmän siiderien, viinien ja erilaisten rdt-juomien välillä hyllytilasta.
Isolla siiderinvalmistajilla kuten Olvilla, Hartwallilla ja Sinebrychoffilla on edelleen omat siiderimerkkinsä, ja sieltä löytyy sekä kuivia, että makeita maustettuja vaihtoehtoja kuten myös piensiiderimöiltä. Nyt kuluttaja voi valita myös huokeita, kaupan omia siiderimerkkejä, joita nuoriso varsinkin tuntuu suosivan.
Kuva Suomalaisen Siiderin Seura
Miten ja miksi siideri muuttui?
Syitä siiderin myynnin ja tuotteiden muutokseen voi pohtia. Lama-ajan teinisukupolvi on nyt 50-60-vuotiasta ja heidän alkoholikulutuksensa on vähentynyt, kuten myös koko Suomen kulutus jo vuodesta 2007, laskien vuosi vuodelta.
Koska siideri oli voimakkaasti yhden sukupolven trendijuoma, seuraava sukupolvi korvasi sen pienpanimo-oluella ja viinillä. Samaan aikaan lonkeron kulutus pysyi pitkään vakiona, kunnes kirpeänmakealla maullaan ohitti siiderin jo 2010-luvulla, vauhdin kiihtyessä vuodesta 2018, kun uuden alkoholilain jälkeen kauppaan pääsivät myös tislepohjaiset, maksimissaan 5,5-prosenttiset juomat, kuten tislepohjaiset lonkerot. Siidereitä valmistettiin Valviran mukaan jo vuonna 2023 22 miljoonaa litraa yhteensä, joka noin neljä kertaa vähemmän kuin juomasekoitusten(sekä tisle-että käymispohjaiset) valmistus.
Siidereiden sokeripitoisuus ja keskustelu keinomakeuttajien käytöstä on noussut esille terveystrendin noustessa 2010-luvulla. Kuivat hard selzerit ovat yhtä helposti juotavia kuin makeat makusiiderit, mutta sisältävät vähemmän kaloreita, joten ne ovat varmaan osaltaan korvanneet siiderit. Samaan aikaan lonkeroiden makukirjo on laajentunut niin että aikaisempien siiderimakujen rakastajat saavat maistella ananasta, verigreippiä tai karpaloa lonkeroissa.
Siiderin imago on myös muuttunut 2010-luvulta. Isot siiderimerkit lanseerasivat uusia kuivempia ja omenaisempia vaihtoehtoja, kuten Sinebryhoffin Crowmoor ja Hartwallin Happy Joe kuluttajien siiderimaun kuivuessa, kansainväliset siiderit perinteineen saivat uutta tilaa ja nykyään monet pienpanimotkin tekevät siideriä pienten siiderimöiden lisäksi.
Siideri on monelle kuivaa, omenaista ja aidoista raaka-aineista valmistettua, toki kaupan hyllyllä on edelleen valikoima makeita makusiidereitä. Voisi sanoa, että siiderin imago on toisaalta noussut bilejuomasta arvostetummaksi nautintojuomaksi, mutta ehkä se on samalla menettänyt osan “nollarin” kepeydestä ja bileimagosta osan? Tai sitten siiderivallankumouksen kokeneena vain ajattelen niin.
Kuva Anikó Lehtinen
Lähteet: Kemppainen, Jouni K. & Laakio, Juha-Pekka: Puolikuiva siiderikirja, 1999, Kuokkanen, Juha & Rohkea, Antero: Olutta ja vähän siideriä. 2001, Kirjoittajan omat muistiipanot, Sinebrychoff 2001-2016.
Ilmestynyt 4/24 Juomaposti -lehdessä.
