Reittausblogi: Trappist-tripelit: Chimay / Westmalle / La Trappe

13.08.2018 / Kirjoittaja olutpostimestari / Kategoriat: Olutposti

Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi päätepisteeseen, eli tilanteeseen 40/40 maistettua tripeliä. Tämän jälkeen on kuitenkin vielä luvassa nyt alkava bonuskierros viiden Alkosta tilatun tripelin voimin. Näistä viidestä kolme ensimmäistä sattuu olemaan trappisteja, joten niputetaan ne tähän yhteen juttuun. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise— tämä alustus.
—

Chimay Cinq Cents Tripel
8% | Sisältää ohra- ja vehnämallasta | Korkissa vuosi 2017

Ikoninen trappisti-tripeli ja isosta pullosta. Kaatuu lasiin oranssihtavana ja tummempana kuin muistikuvissa. Vaahtoaa villisti. Kuvassa sai kerrankin jättää pikarissa Chimayn logon näkyviin. Tuoksu on muiden tripeleiden tapaan kuivahedelmäinen, hunajainen, aprikoosimainen ja hieman mausteinen. Lisäksi löytyy sitä tuttua ”päärynänkuorimaista belgihedelmää”. Kuivatut hedelmät nousevat tässä voimakkaammin esiin kuin tyylissä keskimäärin – hieman erinomaisen Bruggse Triplen tapaan. Maku on hyvä ja suutuntuma erinomainen. Kuivakka, runsaan hiilihappoinen, mutta kuitenkin kuohkean pehmeä ja vain lempeästi lämmittävä. Katkeroahan tässä on tyylin keskivertoa tuntuvammin ja sekin puoli toimii hyvin. Jälkimaku on jopa pippurisen yrttimäinen hieman saisonmaiseen tapaan. Korianteriakin saattaa olla, vaikka sitä ei etiketissä mainitakaan. Maussa on kuitenkin varsin mausteinen veto. Tässä setissä on ollut lempeän täyteläisiä ja pehmeitä tripeleitä ja sitten toisessa päässä näitä kuivahkoja ja ärhäkämpiä tapauksia, joihin tämä Chimayn klassikkokin kuuluu. Pidän ehkä enemmän juuri tämän tyylisistä, mutta kuitenkin sellainen tietty helppous säilyttäen. Siinäkin tämä Chimay onnistuu hyvin, mutta ei kuitenkaan niin erinomaisesti kuin jotkin muut. Päällimmäisenä nyt mieleen nyt tulee hiljattain nautittu ja jo mainittukin Bruggse Tripel, jonka nyt siis sijoitan tämän Chimayn klassikon edelle ja on tässä pitkässä saagassa ollut muitakin. Tämä menee tosin silti heittämällä ylimpään kategoriaan. Hieno olut ja jos ei nyt ihan terävintä kärkeä omaan makuuni, niin hyvin lähellä kuitenkin. Iso pullo saa iloiselle mielelle.

Westmalle Trappist Tripel
9,5% | Sisältää ohramallasta | BBE 29/11/2019

Utuinen ja väriltään kultaoranssi olut kaatuu lasiin. Vaahto on runsas ja jättää näyttävät pitsit lasin reunoille. Pieniä hiivapartikkeleita leijailee rauhallisesti oluen seassa. Tuoksu on aromaattisen kuivahedelmäinen, kukkaisen hunajainen ja hieman humalainen sekä mausteinen. Kokonaisuutena hyvin intensiivinen ja selkeä tuoksu – ehkä vahvimmat ”belgihedelmät” toistaiseksi. Maku on maltaisempi ja hunajaisempi, vahvuuskin tulee hieman läpi, kuten aiemmilta maisteluilta muistelinkin. Jälkimaku on edelleen kuivuvan hunajainen ja pippurinen. Erinomaiseen tuoksuun verrattuna maku on pienoinen pettymys, vaikkei se huonokaan missään tapauksessa ole. Voimakas hiilihappoisuus, keskiverto katkerointi, mausteisuus sekä alkoholin melko voimakaskin lämpö vaan tekevät tästä turhankin hyökkäävän. Intensiivisyys ei ole huono asia, mutta tässä mennään pari askelta liian pitkälle. Jostain syystä loppuvetoon jää vielä sokerista makeuttakin, vaikka muut elementit tuntuvat sotivan sitä vastaan. Ei missään tapauksessa se tyylikkäin trappisti-tripel tai tripel ylipäätään, mutta ylempään keskikastiin. Tuoksu lupaa paljon, mutta maussa on liikaakin dynamiittia.

—

La Trappe Tripel
8% | Vesi, ohramallas, glukoosisiirappi, humala, hiiva

Illan jo pimetessä lasiin kaatuu oranssihtavan kultainen, läpinäkymätön ja vaahdoltaan tripeliksi melko maltillinen. Tuoksu on huumaavan kuivahedelmäinen, parfyymimäisen kukkainen ja hieman hunajainen. Hieman mausteisuuttakin. Onpa raikas tuoksu, kiehtovaa ja houkuttelevaa. Maku on myös hyvä, ellei peräti erinomainen. Kuivattuja hedelmiä aprikoosimaiseen ja sokeroidun banaanimaiseen tapaan. Kevyesti hunajaista ja maltaista makeutta, yrttimäistä mausteisuutta ja kevyesti, mutta selkeän tuntuvasti katkeroa. Tripelin perusmakuja, mutta huomattavan raikkaalla hedelmäisyydellä. Tämä on muutenkin tripeliksi erittäin juotava, hieman sellainen tripelien Duvel. Ei vahvuus paljoa maussa paina. Runsaan kuohkeat hiilihapot ja kepeä, mutta silti suun täyttävä suutuntuma. Hieno olut on kyseessä. Ylimpään kategoriaan menee! Ehkä satsin tripeleistä kaikkein viehättävin hedelmäisyys, mutta kokonaisuudesta vielä hieman puuttuu ”sitä jotain”. Ehkä jälkimakuun jää sittenkin liiaksi hunajaista makeutta tai jokin muu tuntuma tässä on, mikä nappaa juotavuudesta pienen pykälän pois.

—

Jäljellä on vielä ainakin St. Feuillien Tripel ja Straffe Hendrik Tripel (molemmat Alkosta).

—

Aiemmat tripel-saagan jutut:

Maistelussa Tongerlo Prior Tripel (vs Reittausblogi Tripel)

Triplasti tripeliä: St. Idesbald / Witkap Pater / Ename

Triplasti tripleliä: Wilderen Kanunnik / Leffe Triple / Corsendonk Gold Tripel

Triplasti tripeliä: De la Senne / Adelardus / Oud Berseel—

Triplasti tripeliä: D’Oude Caert / Postel / Kapittel Watou—

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä:—

Gouden Carolus Tripel

Kapittel Watou Tripel Abt 10—°

Oud Berseel Bersalis Tripel

St Idesbald Triple
Corsendonk Gold Tripel
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades
Goliath Tripel
Chimay Cinq Cents Tripel
La Trappe Tripel

Varsin jees:—

Tongerlo Prior

D’Oude Caert Tripel

Postel Tripel

Leffe Triple

Witkap Pater Tripel

Ename Tripel

Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel

Corsendonk Agnus Tripel

Val-Dieu Triple

Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel
Westmalle Tripel

Vähän kehnommat:—